Millaista oli 80-luvulla?

Olin itse jo aikuinen perheellinen ja työelämäkin alkoi. Muistan hienot villitykset. Ok taloihin saatiin keskuspölynimurit, joitten keskusyksiköt huusivat naapurustossa, kuin ruohinleikkurit ikään.

Vesisängyt, joilla saatiin aikaan vesivahinkoja, kun oli jätetty itsekseen täyttymään. Halvoissa malleissa se painavampi makasi kuopassa ja kevyempi siellä aallonharjalla. Ylösnousu hankalaa. Jokin muistikuva myös jonkun vauvan hukkumisesta tjs.

Kyllä sen elintason huononemisen huomasi sitten laman tultua, mutta noustiin sitä siitäkin. Eikä se kaikki sentään ollut silloinkaan paremmin.

Työikäisiä oli työnantajilla mistä ottaa tai hylätä, nythän heitä tuotetaan muualta ja näitä entisiä työikäisiä moititaan eläkkeellä olostaan.

Muistan 80-luvulla kun olin valmistumassa ja kävin työhaastattelussa. Tuleva pomini puhui kokoajan tyyliin jos sinä haluat tulla meille töihin niin tarjoamme...

Ei ollu matui!

T.Sonja

Taksi kuskit osasivat perille, ei ollut navigaattoreita ja mustat oli Afrikassa.

T.Raffe

Teininä oli melko tylsää 80-luvulla, varsinkin pikkupaikkakunnilla. Nuorille ei ollut oikein mitään missään. Pop-musiikkia ei soitettu radiossa kuin kerran viikossa. Telkkarissa oli Iltatähti. Ulkomaille matkustaminen oli kallista ja hankalaa. Suureen maailmaan oli kova hinku, mutta se oli harmittavan kaukana. Oli vaikea saada ulkomaisia nuorten lehtiäkään, ellei oikein tilannut. Radiosta yritettiin kuunnella ulkomaan kanavia, kuten Radio Luxemburgia. Maailma oli varttuneiden aikuisten. Jossain tanssilavoilla saattoi kesällä käydä Danny-show ja muitakin esiintyjiä. Mutta autoja oli paljon vähemmän ja nuorten oli hankalampi päästä liikkumaan kuin nykyisin. Jotkut pääsisivät ulkomaan reissuille, jos saivat vanhemmat maksamaan. Rohkeimmat lähtivät interrailille. Mutta esim. Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaaksi lähtivät todella harvat. Tv-kanavia oli vain Ylen ja maikkarin eikä mitään paikallisradioita ollut olemassakaan. Puhelimet olivat lankapuhelimia, joita oli perheessä yleensä yksi puhelin eteisessä. Yksityisyyttä ei ollut puhelinasioissa muutenkaan. Lankapuhelimen liittymät olivat hirveän kalliita ja jos muutti, niin joutui maksamaan vielä lisää. Yleensä soitettiin kolikkopuhelimesta, mikä oli melko ankeaa. Perheissä oli yleensä vain 1 telkkari ja vhs-videot. Lisäksi oli stereot ja nuorilla jonkinlainen radionauhuri, mitä kutsuttiin mankaksi. Käytettiin c-kasetteja. Korvalappustereot olivat suosittuja. Niillä soitettiin c-kasettia pienessä soittimessa. Moni pilasi niillä kuulonsa. Tietokoneita ei kodeissa ollut. Kodeissa oli yleistynyt mikroaaltouuni, jossa ruokaa lämmitettiin. Valmisruokia, pizzoja, kahviloita, ravintoloita tms oli paljon vähemmän. Syöminen oli arkiruokaa. Monet olivat hyvin hoikkia ainakin nuorena. Kaupungeissa oli diskoja, joihin pääsi yli 18-vuotiaat. Siellä tanssittiin levymusiikin tahdissa. Hitaat biisit olivat ihania. Tytöt olivat kurkkuun asti pukeutuneita ja vielä saattoi joutua pakkonaimisiin, jos tuli teininä raskaaksi. Lastenvalvojat kiersivät tarkastamassa koteja, joihin oli syntynyt lapsi avioliiton ulkopuolella. Avioliitoista erottiin harvoin, koska eroaminen oli vaikea toteuttaa. Työpaikoilla puhuttiin hirveitä kaksimielisiä juttuja nuorille tytöille. Se oli oikeastaan melko hauskaakin. Mikään juttu ei ollut liian rasistinen, seksistinen tai sovinistinen. Ulkomaalaisia oli niin vähän, että heitä ei tarvinnut ajatella. Huumeongelmaakaan ei ollut pahasti ja iso kaupunkikin oli melko turvallinen liikkua öisinkin. Ihmiset nyt yleensä kävivät töissä ja kaikenlaisia hamppareita liikkui todella vähän verrattuna nykypäivään. Ainoastaan jotain ilkeitä puliukkoja saattoi olla jossain huutelemassa törkeyksiä. 

Kuin jäitä olisi poltellut silloin 2020-lukua odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Joka paikassa haisi savu.

Ja sellu.

Lääkäriin pääsi samana päivänä kun meni aamulla terveyskeskukseen jonottamaan.

Ei huumekuskeja vaan rattijuoppoja,paras musiikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsivätkö silloin 80-luvulla myös ne kiltit pojat mukaan juhlimaan ja pitämään hauskaa? 😟

Ei päässeet. 80 -luvulla nörtit jätettiin kylmästi ulkopuolelle. Vasta nykyään nörttiys, älykkömäisyys, it-"kundit" , pehmotytöt jne. on valtava ja 100% hyväksyttyä, suorastaan trendi.

Tietokonenörtti oli nolointa nynnyilyä mitä pystyi olemaan. Heillä tuskin 80-luvulla helppoa oli. Turpaan tuli koviksilta ja tytöt vältteli. Mutta kai se tietokoneen näpräily oli se arvoista.

No kyllä se oli kun nykyään on verotiedot piilossa. Ja voi lentää vaikka Vegasiin, jos haluaa täydellisiä nuoren naisen alapään reikiä ;)

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla puhuttiin kyllä happosateista ja ne vaikutti eteenkin nuoriin. Itsekin olin ahdistunut luonnon tuhoutumisesta. Samoin ydinsodan pelko oli jatkuvasti läsnä, kiitos Reaganin, jot

Niin, happosateet kyllä olivat yleinen puheenaihe ja uutisaihe, mutta ei niistä minusta juurikaan ahdistuttu siinä mielessä kuin ilmastonmuutoksesta nykyään. Oleellista on, että 80-luvun ympäristöongelmat olivat sillä tavalla yksinkertaisempia, että riitti kun jätetään hapot ja myrkyt päästämättä ympäristöön, kehitetään jokin puhtaampi teknologia tai laitetaan ainakin savupiippuun tai viemäriin jokin sellainen suodatin, joka pitää myrkyt sisällä, niin kaikki on ihan hyvin. Ilmastonmuutos, joka nykyään huolettaa, on vaikeammin ratkaistava, ei välttämättä edes riitä, että jätetään päästämättä lisää hiilidioksidia ilmakehään, koska pelätään, että ilmasto joka tapauksessa on jo peruuttamattomasti tuhottu.

Noin yleisestikin ottaen 80-lukua tosiaan luonnehtii kaikenlainen optimismi, usko parempaan tulevaisuuteen. Se pohjautui lähinnä siihen, että talous oli koko maailmassa varsin vakaasti kasvanut koko maailmansotien jälkeisen ajan, ja kasvoikin aina 80-luvun loppuun asti. Lyhyitä katkoksia kasvuun olivat aiheuttaneet lähinnä 70-luvun kaksi öljykriisiä, mutta koska nekin oli todettu vain lyhytaikaisiksi häiriöiksi, jotka sitä paitsi pystyttiin hoitamaan rakentamalla öljystä riippumatonta energiantuotantoa, joka silloin 70-luvulla oli lähinnä kivihiilen, maakaasun ja ydinvoiman käyttöä, ei näkynyt mitään, mikä voisi periaatteellisesti uhata jatkuvaa kasvua.

70-luvun öljykriisejä minä en omina kokemuksinani muista, olen 70-luvun alussa syntynyt eivätkä öljykriisit, jotka tapahtuivat vuosina 1973-74 ja 1979-80, lapsen kokemusmaailmaan kuuluneet, mutta 80-luvulla öljykriisit olivat yleisessä muistissa ja tietoisuudessa, mutta eivät vakavan pelon aihe, kun maailma ei enää ollut niin öljyriippuvainen kuin 70-luvulla. Ensimmäisen öljykriisin vaikutuksestahan oli jo investoitu muihin energialäheisiin, siksi toinen öljykriisi oli jo jäänyt vaikutuksiltaan vähäisemmäksi, vaikka taisi öljyn hinnassa olla suurempikin piikki kuin ensimmäinen. Öljykriisin uhka siis koettiin hoidetuksi.

Myöhemmin on sitten tapahtunut kaikenlaista. 90-luvun lama teki aika pitkälti selvää ikioptimismista, ja on myös huomattu, että energianlähteiksi öljyn oheen tuodut maakaasu ja kivihiili ovat kuitenkin myös osa ongelmaa. Ja vaikka nyt entistä enemmän kehitetään hiilivapaita energianlähteitä, niin fossiilisista polttoaineista ollaan aina vain kovin riippuvia eikä niistä ole niin helppoa päästä eroon. Ja kuten sanottu, ei nykytiedon mukaan välttämättä riittäisi edes lopettaa kaikki hiilen polttaminen heti tähän paikkaan, kun hiilidioksidin määrä ilmakehässä on jo nostettu niin suureksi, että ilmastonmuutos jatkuu omalla painollaan joka tapauksessa. Siinäpä ahdistumisen aihetta, jollaisesta ei 80-luvulla ollut aavistustakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla puhuttiin kyllä happosateista ja ne vaikutti eteenkin nuoriin. Itsekin olin ahdistunut luonnon tuhoutumisesta. Samoin ydinsodan pelko oli jatkuvasti läsnä, kiitos Reaganin, jot

Niin, happosateet kyllä olivat yleinen puheenaihe ja uutisaihe, mutta ei niistä minusta juurikaan ahdistuttu siinä mielessä kuin ilmastonmuutoksesta nykyään. Oleellista on, että 80-luvun ympäristöongelmat olivat sillä tavalla yksinkertaisempia, että riitti kun jätetään hapot ja myrkyt päästämättä ympäristöön, kehitetään jokin puhtaampi teknologia tai laitetaan ainakin savupiippuun tai viemäriin jokin sellainen suodatin, joka pitää myrkyt sisällä, niin kaikki on ihan hyvin. Ilmastonmuutos, joka nykyään huolettaa, on vaikeammin ratkaistava, ei välttämättä edes riitä, että jätetään päästämättä lisää hiilidioksidia ilmakehään, koska pelätään, e

Sademetsien kaataminen polttopuuksi oli myös vakava virhe, koska ne olisivat tehokkaasti muodostaneet hiilidioksidista happea, ne olivat ikäänkuin maapallon keuhkot.

Kyllä kasarilla puhuttiin happosateista, ja muistan elävästi, miten opettaja kertoi, miten havupuita ei tämän takia enää tulevaisuudessa ole. Ajatuksena se ahdisti ja kirjoittelin silloisille nuorisopalstoille, lehtiin ja minne lie, tilanteesta. Autoreissulle tuijottelin aina havupuiden latvoja, koska happosateiden vaikutus näkyi nimenomaan latvakasvustossa. Samon ydinsodan uhka oli todellinen. Helsingissä oli massiivinen rauhanmarssi kasarilla, se oli teinille aivan mieletön kokemus. Olla osa jotain isoa ja mahtavaa, joka oli levinnyt suomeen muista euroopan kaupungeista. Nykyajan teineille on paljon tietoa saatavilla, mutta kasarilla teinit olivat valtakunnallisen tiedostuvälineiden varassa.

Äitini muistelee kasaria lämmöllä. Etenkin silloista työelämää. Suomella meni kovaa. Oli onnellista aikaa. Isovanhemmat olivat elossa, tukiverkot kohdallaan. Paljon tehtiin perheen ja sukulaisten kanssa reissuja, juhlia ja elettiin arkea.

Vietnamilaiset oli silloin tännetulleita. Töissä sai niitä topputella, että edes ruokataukoa pitivät. Niillä oli valtavat työhalut.

Oli MTV-musiikki kanava. Paljon hyvää musaa. Rock oli muodissa. Naisilla tuuheat tukat ja ihanan karvaiset pillut. 

Afrikan vapaustaistelijoita ihailtiin. Ajoivat valkosia pois vallasta ja lähtivät itse vallanohjaksiin. Ei ollut sieltä joukkopakoa.

Tähtien sotasuunnitelmia ihmeteltiin. Reagan niistä tohisi.

Oltiin vain katu-uskottavia, eimatu-uskottavia.

Hauskaa ja mukavaa aikaa. Olin juuri ajokortin saanut, ja ajeltiin 80 lätkä takalasissa. Oli elämää ja palvelua sai joka sortin kaupassa. Eritoten mieleeni jäänyt, eräs autotarvikeliike. Siellä sitä ei tunnettu, ken lienee johtaja ja työntekijä!

Ja entäs se musiikki ja tanssi tarjonta. Oli yhtyeet joka kapakassa soittamassa. Ja tosi hyvää musiikkia. Vieläkin kaipaan erään yhtyeen soittamaa prompommppom..peromperomporommpom..perompperom....esitystä. 

Ne kuosit vaatteissa, vieläkin mielessä. Ja housunlahkeet humisi tuulessa..olkatoppauksista puhumattakkaan.