Multa meinasi itku päästä, kun jätin tytön ekaa päivää tarhaan. Sinne pihalle hän jäi perääni katsomaan.

Vielä sitä tulee äidille kyyneleet silmään sittenkin, kun lapsi lähtee opiskelemaan ja muuttaa kotoa. Sellaista se äitiys on.

Se onkin epäluonnollista että lapsi hylätään tuntemattomien dinosaurus rex -tätien luokse ja äiti lähtee litomaan. Ennen lapsi sai olla kotona pitempään jos oli kotiäiti ja osasi auttaa lasta kehityksessä, äiti sai olla kotona äitinä tarpeeksi kauan. Jos oli kiva. Ikävimmät äidit parempi ehkä töissä kuin kotona taas.

Eka päivä oli minulle pahin, tulin hetkeksi kotiin itkemään ennen töitä. Mutta lapsi itki muutaman päivän päästä jo matkalla, koska oli oppinut sen, mitä tapahtuu. Kyllä se siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Itkin silmät päästäni kun lapsi meni kouluun. Eskarin aloituspäivä oli kauhea. Ihanaa että ne kasvaa, mutta..

Miten näet kirjoittaa kun ei ole enää silmiä pääsä?

Vierailija kirjoitti:

Ap itkee. Lasta ikävä. Mitenköhän selviät töistäsi? Vai käytkö edes töissä? Onko lapsi virikehoidossa?

Minä itkin ensimmäisen työpäivän. Ihan koko päivän. Itkin myös, kun seuraavan sukupolven itkeviä edustajia vein toisinaan päiväkotiin. Äitinsä oli töissä ja mummokin meni töihin, joten lapset vietiin päiväkotiin. Lapset tottuvat, toiset nopeasti, toiset hitaammin. Aika kivisydän pitäisi olla, jos ei lapsen itku, pelko ja hätäännys vaikuttaisi vanhemman tunteisiin. Ja niin se vain on, että äitejä tarvitaan työelämässä. Vai ovatko paheksujat ja parjaajat valmiita maksamaan kotiäidille palkkaa niin, että perhe pysyy leivänsyrjässä ja  asumaan muualla kuin taivas-alla. Ja ei. Lapsia ei ole pakko tehdä. Voitte jättää ne kommentit kirjoittamatta. Tämä yhteiskunta ei pyöri ilman naisten työpanosta.

Kun itse jouduin eka kerta lapsiryhmään niin se oli kauhistus enkä olisi suostunut lainkaan jäämään, ellei oma aikuinen lähtenyt varkain pois. Ja tätä samaa konstia käytin omankin lapsen kanssa kun hän aloitti päivähoidon 3-vuotiaana. Onneksi myöhemmin aamunviennit hoiti isä.

Vierailija kirjoitti:

Vielä sitä tulee äidille kyyneleet silmään sittenkin, kun lapsi lähtee opiskelemaan ja muuttaa kotoa. Sellaista se äitiys on.

Palstamammat pillittää silloinkin kun parikymppinen aikuinen poika lähtee inttiin.

Vierailija kirjoitti:

Se onkin epäluonnollista että lapsi hylätään tuntemattomien dinosaurus rex -tätien luokse ja äiti lähtee litomaan. Ennen lapsi sai olla kotona pitempään jos oli kotiäiti ja osasi auttaa lasta kehityksessä, äiti sai olla kotona äitinä tarpeeksi kauan. Jos oli kiva. Ikävimmät äidit parempi ehkä töissä kuin kotona taas.

Suosittelen sinulle sellaista kirjaa kuin "Petrin matka myyrmanniin". Siinä Petri Gerdtin isä pohtii että pojan kehityksessä jotain meni vinksalleen kun he eivät vieneet häntä mihinkään päivähoitoon missä olisi ollut muita lapsia. Isä pohtii sitä ihan johdonmukaisesti ja järkevästi ja paljon se on selvästi vaikuttanutkin siihen miksi Petristä tuli yksinäinen kotikemisti.

En halua viisastella vaan äitinä kuitenkin Monet itkut tulee vielä, lapsen kasvatus on hidasta luopumista. Itku tuli kun muutin esikoiseni kotoa uuteen opiskelukaupunkiin viime vuonna, ihan kuin ekana koulupäivänäkin. Hidasta oman sydämen irtoamista koko prosessi.

           nönnönnöö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä sitä tulee äidille kyyneleet silmään sittenkin, kun lapsi lähtee opiskelemaan ja muuttaa kotoa. Sellaista se äitiys on.

Palstamammat pillittää silloinkin kun parikymppinen aikuinen poika lähtee inttiin.

Palstapeikko ei tiedä mitään siitä, millaisia muutoksia omien lasten kanssa on ja miltä ne tuntuvat. Ikisinkun palstapeikon elämä pyörii oman navan ympärillä eikä sitä mikään liikauta.

Minäkin itkin alkuun kun vein lapsia päivähoitoon. Onhan se pienille alkuun järkytys. 

 

Toisaalta kumpikin on saanut hyviä kavereita päiväkodista. Sydänystäviä. Ei oltaisi voitu kotona samaa tarjota. 

Kunhan et itke lapsesi nähden siinä tilanteessa vaan olet reipas. Jos vanhemmat jää pyörimään siihen suruissaan, eikä lähde iloisin mielin, lapsi luulee että on oikeasti paha tilanne. Vaikka lapsi jäisikin itkemään, yleensä itku loppuu heti kun vanhemmat ovat poistuneet näköpiiristä. 

Itke sitten matkalla töihin tai vessassa itkut pois. Kyllä sinäkin totut. Luottaminen auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se onkin epäluonnollista että lapsi hylätään tuntemattomien dinosaurus rex -tätien luokse ja äiti lähtee litomaan. Ennen lapsi sai olla kotona pitempään jos oli kotiäiti ja osasi auttaa lasta kehityksessä, äiti sai olla kotona äitinä tarpeeksi kauan. Jos oli kiva. Ikävimmät äidit parempi ehkä töissä kuin kotona taas.

Suosittelen sinulle sellaista kirjaa kuin "Petrin matka myyrmanniin". Siinä Petri Gerdtin isä pohtii että pojan kehityksessä jotain meni vinksalleen kun he eivät vieneet häntä mihinkään päivähoitoon missä olisi ollut muita lapsia. Isä pohtii sitä ihan johdonmukaisesti ja järkevästi ja paljon se on selvästi vaikuttanutkin siihen miksi Petristä tuli yksinäinen kotikemisti.

On yksinkertaistavaa väittää, että päivähoidon puute yksinäisti ketään. Vain silloin jos on ainoa lapsi eikä viedä edes kerhoihin eikä harrastuksiin. Useimmat kotihoidetut käy srk:n tai kunnan päiväkerhoissa, muskareissa jne - ei päiväkoti ole ainoa mahdollisuus kavereihin.

Tässä kotiäidin pohdintaa päivähoidosta.

Up

Muistan hyvin tuon tunteen yli 20 vuotta sitten, kun jätin lapseni ensimmäistä kertaa päiväkotiin ja kiiruhdin itse itku kurkussa töihin. Ihana jälleennäkeminen oman lapsen kanssa sitten kun työpäivän jälkeen on taas päiväkodista kotiin hakemassa. 

Lapsen lapsuusaika menee nopeasti ohi. On tärkeää tallentaa lapsuusaikaa valokuviin ja videoihin. On tärkeää antaa aikaa lapselle ja kertoa, miten rakas ja tärkeä hän on. Lapset ovat kultaakin kallimpia. 

No vielä tulee sekin päivä kun se muuttaa omilleen jolloin näkee vielä harvemmin

Vierailija kirjoitti:

Muistan hyvin tuon tunteen yli 20 vuotta sitten, kun jätin lapseni ensimmäistä kertaa päiväkotiin ja kiiruhdin itse itku kurkussa töihin. Ihana jälleennäkeminen oman lapsen kanssa sitten kun työpäivän jälkeen on taas päiväkodista kotiin hakemassa. 

Lapsen lapsuusaika menee nopeasti ohi. On tärkeää tallentaa lapsuusaikaa valokuviin ja videoihin. On tärkeää antaa aikaa lapselle ja kertoa, miten rakas ja tärkeä hän on. Lapset ovat kultaakin kallimpia. 

Niin, ne pk:n tädit ottavat valokuvia sinua varten, koska et ole itse niitä hetkiä lapsen kanssa kokemassa. Ja teot puhuvat enemmän kuun sanat. Miten ihmeessä voit viedä kullannuppusi hoitoon? Eikö yhdessä eletty elämä ja etenkin lapsuus, joka on sanojesi mukaan nopeasti ohi, ole tärkeämpi kuin vanhempien ura??

Vierailija kirjoitti:Eikö yhdessä eletty elämä ja etenkin lapsuus, joka on sanojesi mukaan nopeasti ohi, ole tärkeämpi kuin vanhempien ura??

Olisihan se hienoa jos rahaa tulisi pankkitilille vaikka ei kävisi missään töissäkään.