Lue keskustelun säännöt.
vakavia puutteita lasten tunnetaidoissa ja mistä se johtuu.
22.01.2024 |
Tunnetaidoissa on kyse siitä, miten hyvin ihminen tunnistaa ja osaa käsitellä niin omia kuin toistenkin tunteita.
moni nykylapsista ei kestä lainkaan pettymyksen tunteita. Tämän katsottiin olevan yksi tärkeimmistä tunnetaidoista, sillä jokainen kohtaa elämässään myös vastoinkäymisiä.
Pettymyksensietokyky hyvin olematon monilla lapsilla. Ei siedetä yhtään epäonnistumista tai sitä, ettei heti onnistu jossakin. Myöskään kiukkua ei hallita välttämättä kauhean hyvin, vaan saatetaan lyödä leikkikaveria esimerkiksi, jos toinen vie lelun tai ei saa haluamaansa lelua, kun toinen ehti ottaa ensin tai jos ei muuten vaan saa tahtoaan läpi.
Yhden vastaajan mukaan voimakkaat erot siinä, miten lapsi käyttäytyy päiväkodissa ja kotona, voi kieliä turhan hemmottelevista kotioloista:
Lapset evät uskalla näyttää, kun heitä harmittaa ja he yrittävät väkisin pidätellä tunnetta. Vanhempia on usein harmittanut, koska lasten tunnepurkaus tapahtuu aina väkisin lopulta kotona, jossa lapsi kokee voivansa päästää sen ulos. Tätä on esiintynyt meillä paljon niissä perheissä, joissa lapsi on ollut se, joka kotona saa päättää kaikesta. Lapset ovat olleet myös siksi vastahakoisia tulemaan päiväkotiin ja vanhempien syyllistävä sormi osoittaa meitä aikuisia.
MUUTAMA vastaaja kertoi havainneensa joissain lapsissa empatiakyvyn puutetta ja jopa tunnekylmyyttä:
Empatian puute näkyy, ei osata yhtään ajatella, miltä toisesta tuntuu.
Pelottavinta urallani on ollut se, kun on ollut lapsia, jotka eivät välitä siitä, että toinen lapsi on surullinen tai että häntä sattuu. Se on pistänyt miettimään, että mihin tämä maailma on menossa ja kuinka kylmä siitä on tulossa.
Tunnekylmiä lapsia on. He eivät tunne katumusta ja eivät näe omaa osuuttaan tapahtumista. Kaikki on aina muiden syytä. Otteet ovat suuttuessa väkivaltaisia ja kovia. Sellaisia, joita on nähty peleissä ja tv:ssä.
Mieleeni ovat jääneet muutamien lasten ilkeät kommentit toisten lasten vaatteista, tai jos satuttaa toista ja nauraa vaan päälle.
MISTÄ tällainen käytös voi johtua?
Moni vastaajista kokee, etteivät vanhemmat enää uskalla olla lastensa pomoja, ja lapsen pahaa mieltä yritetään kaikin keinoin karttaa.
Lapset saavat pienestä pitäen päättää omista asioistaan. Heillä on oltava aina hyvä olla, ja kielteisiä tunteita vältellään. Päivähoidossa se näkyy sitten niin, että ryhmässä on haasteita olla, ottaa muita huomioon ja tehdä asioita yhteisten sääntöjen puitteissa.
Kommentit (59)
Jos vanhemmat nykyään miettii että riittääkö TV n ääni vauvalle seuraksi vai pitääkö hänelle itsekin puhua, niin mitäpä voi olettaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hys. Nykyään ei ole heikkoja tunnetaitoja ja puutteellista kasvatusta, on vain nepsyjä ja muita erityislapsia.
Oma lapseni on aina käyttäytynyt hienosti koulussa ja päiväkodissa. Ei ole koskaan lyönyt ketään, ei kiusannut tiettävästi ketään ja on ollut empaattinen (näin tämän omin silmin kerran kun meni jo 3-vuotiaana lohduttamaan kaveria joka itki päiväkodin pihalla). Mutta kotona sitten on juuri tuollaista että menettää helposti malttinsa kun joku ei onnistu heti ja kiukkuaa ja raivoaa vähän joka asiasta.
Eli varmaan ollaan tehty nyt sitten kuitenkin jotain väärin kun lapsi ei osaa joka paikassa olla täydellinen
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on aina käyttäytynyt hienosti koulussa ja päiväkodissa. Ei ole koskaan lyönyt ketään, ei kiusannut tiettävästi ketään ja on ollut empaattinen (näin tämän omin silmin kerran kun meni jo 3-vuotiaana lohduttamaan kaveria joka itki päiväkodin pihalla). Mutta kotona sitten on juuri tuollaista että menettää helposti malttinsa kun joku ei onnistu heti ja kiukkuaa ja raivoaa vähän joka asiasta.
Eli varmaan ollaan tehty nyt sitten kuitenkin jotain väärin kun lapsi ei osaa joka paikassa olla täydellinen
Koti on hänelle turvallinen paikka näyttää negatiivisetkin tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on aina käyttäytynyt hienosti koulussa ja päiväkodissa. Ei ole koskaan lyönyt ketään, ei kiusannut tiettävästi ketään ja on ollut empaattinen (näin tämän omin silmin kerran kun meni jo 3-vuotiaana lohduttamaan kaveria joka itki päiväkodin pihalla). Mutta kotona sitten on juuri tuollaista että menettää helposti malttinsa kun joku ei onnistu heti ja kiukkuaa ja raivoaa vähän joka asiasta.
Eli varmaan ollaan tehty nyt sitten kuitenkin jotain väärin kun lapsi ei osaa joka paikassa olla täydellinen
Et itsekään jaksa olla yhtä hymyä 24/7. Tarhapäivät on lapsille rankkoja ja liian pitkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä voi odottaa tunnevammaisilta aikuisilta. Kaikenikäisiä lapsia pitäisi kehua hyvästä käytöksestä ja yrittämisestä ja toisaalta olla vihainen, jos lapsi tekee jotain väärää. Lapset tarvitsevat myös hellyyttä. Näitä eivät lapset saa kodeissa, päiväkodeissa tai kouluissa nykyään.
Vähintään puolella pojista myös *toiminnan ohjauksen* ongelmia, josta syystä eivät ehdi, osaa, pysty jne.
Aivovamnalta vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on aina käyttäytynyt hienosti koulussa ja päiväkodissa. Ei ole koskaan lyönyt ketään, ei kiusannut tiettävästi ketään ja on ollut empaattinen (näin tämän omin silmin kerran kun meni jo 3-vuotiaana lohduttamaan kaveria joka itki päiväkodin pihalla). Mutta kotona sitten on juuri tuollaista että menettää helposti malttinsa kun joku ei onnistu heti ja kiukkuaa ja raivoaa vähän joka asiasta.
Eli varmaan ollaan tehty nyt sitten kuitenkin jotain väärin kun lapsi ei osaa joka paikassa olla täydellinen
Lapsi vaan purkaa kuormitusta kotona, päiväkodissa ja koulussa sitä kertyy, ihan yhtä lailla kuin aikuisille stressaavan työpäivän jälkeen, lapsi vaan ei osaa purkaa sitä samalla tavalla ja omille vanhemmille saa näyttää tunteitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on aina käyttäytynyt hienosti koulussa ja päiväkodissa. Ei ole koskaan lyönyt ketään, ei kiusannut tiettävästi ketään ja on ollut empaattinen (näin tämän omin silmin kerran kun meni jo 3-vuotiaana lohduttamaan kaveria joka itki päiväkodin pihalla). Mutta kotona sitten on juuri tuollaista että menettää helposti malttinsa kun joku ei onnistu heti ja kiukkuaa ja raivoaa vähän joka asiasta.
Eli varmaan ollaan tehty nyt sitten kuitenkin jotain väärin kun lapsi ei osaa joka paikassa olla täydellinen
Et itsekään jaksa olla yhtä hymyä 24/7. Tarhapäivät on lapsille rankkoja ja liian pitkiä.
Niin halusinkin pohtia tällä sitä, että mitäpä jos tuollainen empatiakyvytön ja impulsiivinen mulle kaikki nyt heti -käytös onkin ihan normaalia kasvavalle lapselle. Toiset vain ilmaisevat niitäkin puolia itsestään myös vieraiden seurassa, koska kukaan ei ole kertonut miten ihmisten kanssa toimitaan. Rajoja pitää kyllä yrittää koetella, se kuuluu kasvuun, mutta missä ja kenen kanssa sen tekee, on tässä oleellista, etenkin jos kyse on jo kouluikäisistä, joiden tulisi jo jotain ymmärtääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiintoisaa sinänsä, että nykyäänhän tunnetaitoja opetetaan sieltä päiväkodista alkaen ja vanhemmat sanoittavat tunteita jatkuvalla syötöllä. Miksi sitten tunnetaidot ovat entistä heikommat?
Ehkäpä tunteiden sanoittaminen ei olekaan ratkaisu kaikkeen. Ehkä lasten pitäisi vaan antaa ilmaista niitä tunteitaan vaikka sitten itkupotkuraivareilla, ilman että äitsykkä siinä vieressä lässyttää, että susta tuntuu nyt varmasti tosi pahalta, ymmärrän, sua harmittaa kun leikki meni pieleen.
Oikeassa elämässä jos pieni lapsi lyö toista, se pieni lapsi ei edes tiedä että se kipeää jos häntä ei ole kukaan lyönyt. Minusta tuntuu että isoimmat ongelmat on päiväkodin henkilökunnalla, ei lapsilla. Tämä ongelma alkoi 90- luvulla, lapsista alkoivat hakemaan vikoja vaikkei niitä olisikaan, kun jossain vaiheessa loppui ajatus että kyseessä on elämän alkutaipaleella olevat henkilöt, joiden käsitys tästä maailmasta on todella vielä hukassa, mutta ei kun pikku tasoero aloittaa päiväkodin niin henkilökunta odottaa jotain valmista pakettia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka nykylapsilla olisikin tunnetaidoissa puutteita, niin eikai kukaan tosissaan sano että ne olisivat jotenkin huonommat kuin aiemmilla, mahdollisesti sodan traumatisoimilla ikäpolvilla? Tähän koko tunnetaitoasiaan on Suomessa herätty vasta viime vuosikymmeninä ja nykylapset ovat takuulla taitavampia siinä kuin vanhempansa tai isovanhempansa. Vertailua on vain mahdoton enää tehdä, koska aikuiset ovat noh, jo aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka nykylapsilla olisikin tunnetaidoissa puutteita, niin eikai kukaan tosissaan sano että ne olisivat jotenkin huonommat kuin aiemmilla, mahdollisesti sodan traumatisoimilla ikäpolvilla? Tähän koko tunnetaitoasiaan on Suomessa herätty vasta viime vuosikymmeninä ja nykylapset ovat takuulla taitavampia siinä kuin vanhempansa tai isovanhempansa. Vertailua on vain mahdoton enää tehdä, koska aikuiset ovat noh, jo aikuisia.
Enpä tiedä. Nuorison väkivaltarikosten raaistuminen, Koskelan kidutusmurha, väkivallan kuvaaminen ja jakaminen somessa, uhrien nöyryyttäminen.... Menneillä sukupolvilla ei ihan vastaavaa tainnut olla.
Elämme aikoja kun opettajat ja päiväkodin väki ovat alkaneet syyllistämään vanhempia ja mikä kauheinta, lapsia.
2016 kouluilla lähti vinksalleen menemään ja päivähoidossa valtavat resurssipulat, onko pysyvyyttä ryhmissä, onko otettava töihin jos vaan joku sattuu tulemaa.Onko henkilökunta uupunutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka nykylapsilla olisikin tunnetaidoissa puutteita, niin eikai kukaan tosissaan sano että ne olisivat jotenkin huonommat kuin aiemmilla, mahdollisesti sodan traumatisoimilla ikäpolvilla? Tähän koko tunnetaitoasiaan on Suomessa herätty vasta viime vuosikymmeninä ja nykylapset ovat takuulla taitavampia siinä kuin vanhempansa tai isovanhempansa. Vertailua on vain mahdoton enää tehdä, koska aikuiset ovat noh, jo aikuisia.
Enpä tiedä. Nuorison väkivaltarikosten raaistuminen, Koskelan kidutusmurha, väkivallan kuvaaminen ja jakaminen somessa, uhrien nöyryyttäminen.... Menneillä sukupolvilla ei ihan vastaavaa tainnut olla.
Raakoja henkirikoksia ja muita väkivaltarikoksia on tehty ennenkin. "Jostain syystä" niitä ei silloin kuvattu ja jaettu somessa. Eikä nöyryyttäminenkään mikään uusi asia ole, entisajan oikeudenkäyntiuutisissa ei vain pysähdytty niitä koskeviin yksityiskohtiin, jos päärikos oli paljon vakavampi.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka nykylapsilla olisikin tunnetaidoissa puutteita, niin eikai kukaan tosissaan sano että ne olisivat jotenkin huonommat kuin aiemmilla, mahdollisesti sodan traumatisoimilla ikäpolvilla? Tähän koko tunnetaitoasiaan on Suomessa herätty vasta viime vuosikymmeninä ja nykylapset ovat takuulla taitavampia siinä kuin vanhempansa tai isovanhempansa. Vertailua on vain mahdoton enää tehdä, koska aikuiset ovat noh, jo aikuisia.
Enpä tiedä. Nuorison väkivaltarikosten raaistuminen, Koskelan kidutusmurha, väkivallan kuvaaminen ja jakaminen somessa, uhrien nöyryyttäminen.... Menneillä sukupolvilla ei ihan vastaavaa tainnut olla.
Onko sinulla esittää jotain faktaa tämän mutuilusi tueksi? Menneillä sukupolvilla ei ollut somea eikä median uutisointi saavuttanut hetkissä jokaista maailmankolkkaa. Se, että kuulemme tapahtumista enemmän, saa meidät uskomaan että niitä tapahtuu enemmän.
Jutussa sanotaan myös, että lapset eivät enää leiki vaan pelaavat. Lapsille ei myöskään lueta. Kun yhteiset lukuhetket jäävät pois, sadusta ei voi keskustella ja sen opetus jää saamatta.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni on aina käyttäytynyt hienosti koulussa ja päiväkodissa. Ei ole koskaan lyönyt ketään, ei kiusannut tiettävästi ketään ja on ollut empaattinen (näin tämän omin silmin kerran kun meni jo 3-vuotiaana lohduttamaan kaveria joka itki päiväkodin pihalla). Mutta kotona sitten on juuri tuollaista että menettää helposti malttinsa kun joku ei onnistu heti ja kiukkuaa ja raivoaa vähän joka asiasta.
Eli varmaan ollaan tehty nyt sitten kuitenkin jotain väärin kun lapsi ei osaa joka paikassa olla täydellinen
Mä joskus valitin siskolleni, joka on yläasteen opettaja miten raskasta on kun esikoinen riehuu aina kotona. Koulusta saatu palaute on aina ylistävää: on kiltti, rauhallinen, auttaa muita ja on muutenkin helppo oppilas. Sisko sanoi, että kuule on se parempi että harjoittelee niitä negatiivisia tunteita kotona turvallisessa ympäristössä. Sillä sitten on ne jotka on kotona herranterttuja ja koulussa täysiä kusipätä. Näiden vanhemmat on sitten vanhempain varteissa ihan äimistyneitä, että ei meidän janne-juulia ikinä voisi käyttäytyä tuolla lailla.
Lapset eivät osaa tunnistaa tunteita, jos aikuinen ei ole auttanut niiden nimeämisessä ja niiden äärelle pysähtymisessä. Tunnetta ei osata purkaa, jos ympäristö lähtökohtaisesti pyrkii sammuttamaan tunteen sen nimeämisen ja käsittelyn sijaan esimerkiksi silloin, kun lapsi tuntee vihaa tai surua.