Äitini oli alkoholisti. Minut huostaanotettiin 15v ja olin koulukodissa. Onko kohtalotovereita?

Millainen suhtautuminen sulla ap ja muilla kohtalotovereilla on alkoholiin. Itselläni on aika neutraali eli en ole koskaan oikein innostunut juomaan enkä pidä alkoholin mausta. En voi sanoa olevani absolutisti, mutta itse en alkoholia ole ostanut vuosikausiin ja juon jos tarjotaan esim. juhlissa tms. lasillisen. En osaa sano onko se periaate vai vaan makukysymys?



t.10 (äiditön, alkoholisti-isän tytär)

Käytän hyvin vähän alkoholia, ja itsekin olen miettinyt, onko nuiva suhtautuminen (minäkään en ole kuitenkaan mikään klassinen absolutisti) alkoholiin oman lapsuudenkotini vaikutusta.



t. alkoholistiäidin tytär

tissuttelua missään muodossa.. Käyn kyllä viihteellä joskus ystävien kanssa mutta kotona, nou thänks! Mun lasten ei tarvitse kokea samaa mitä itse olen kokenut.

Täältä löytyy kohtalotoveri. Äitini ei ollut alkoholisti, vaan henkisesti sairas. Isäpuoleni taas väkivaltainen. Muutin lastenkotiin omasta tahdostani 14-vuotiaana.

Huvittaa nuo muutamat kommentit täällä. Idiotismiketjuja löytyy aasta ööhön, mutta tällaisesta aiheesta ei saisi avausta tehdä. :D



Itse olen selvinnyt elämässä hyvin. Jo vuosia olen ollut sinut itseni ja lapsuuteni kanssa. Olen sitä mieltä, että meillä huostaanotetuilla on valttikortit kasvaa vahvoiksi ja elämää nähneiksi ihmisiksi. Se, että liian moni hukkaa ne kortit on surullista.

Tsemppiä kaikille huostaanotetuille ja vahvasti elämänhaluisille kohtalotovereille! Meissä on jotain sellaista jota tavallinen ihminen ei voi ymmärtää. Uskomatonta vahvuutta myöntää olevansa ihminen! :)