Mikä teitä auttaa jaksamaan meidän maailmassa, jossa raha määrää kaiken?

Raha. 

Ei määrää kaikkea. Jos ihmisillä on riittävästi rahaa, heidän on helppo olla mukavia. Rahattomat ja ylivarakkaat ovat herkimmin paskiaisia. Tunnen yleensä vain ihmisiä jotka tulevat hyvin toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Raha. 

Näin itsekin joudun sanomaan, vaikka vihaan rahaa.

Onko tässä siltikään mitään järkeä, että näinkin turha asia on monen tarkoitus?

Olen erittäin samaa mieltä. Oma työni on onneksi merkityksellistä, teen töitä lasten ja nuorten kanssa. Heissä on kuitenkin tulevaisuus. Julkisessa virassa myöskään tuloksen tekeminen ei ole se juttu. Kokisin varmasti äärimmäisen merkityksettömäksi jonkun työn, missä rahan takominen olisi pääosassa. Syynä se, että mitään ei täältä mukaansa saa. Eikä minulta juuri nyt mitään puutu, vaikka matalaa palkkaa nautinkin.

Mieluinen työ joka ei tunnu merkityksettömältä ja sen tarjoamat mahdollisuudet parempaan elintasoon, hyvät ihmissuhteet, lemmikki, harrastukset ja irtiotot sekä lomat auttavat jaksamaan. Arjesta täytyisi tehdä mahdollisimman mieluista itselleen.

Olen samaa mieltä. Siksi en aio koskaan astua siihen oravanpyörään, vaan mielummin tap*n itseni tai ryhdyn rikolliseksi, ja aiheutan harmia tälle yhteiskunnallle.

1,5 miljoonan euron perintö.

Kun ei anna rahan määritellä itseään voi keskittyä elämään. Minulle raha on lähes yhdentekevää (tuloni on n.250e/kk), nautin elämästäni enkä kaipaa miljoonia. 

Muutin maaseudulle. En siksi, etteikö olisi sopivasti rahaa, vaan siksi, että saa olla rauhassa kulutushysteriasta ja törpöistä ihmisistä, jotka puhuvat vain rahasta, sairauksista ja stressistä. Muutin jo vuosia sitten ja olen edelleen vakuuttunut, että elämä muuttui oikein paljon aidommaksi kun oikea luonto on lähellä eikä vain joku puisto. Ihmiset ovat varsin mukavia täällä maaseudulla, eivät jauha samaa p-kaa kaiken päivää kuten kaupungissa tekivät. 

Oon niin samaa mieltä, kuin ap. Kuolisin, jos en ois saanut kaikkea valmiiksi perintönä tai lahjaksi ja sitä kautta elämäni on paljon rikkaampaa kuin muiden pienipalkkaisten palkkatyötätekevien elämä ikinä on. 

Ei määrää kaikkea. Enemmän arvoa pitää antaa asioille mitä ei rahalla saa, terveys, ystävyys, kohtelee muita ihmisiä hyvin, auttaa pyyteettömästi toisia ihmisiä, arvostaa luontoa ja eläimiä...

Yrittämällä tolkuttaa teille, että voi tehdä maailman, jossa ei olisi eriarvoisuutta. Tasa-arvo puheet ovat olleet nyt huttua suureksi osaksi. Mutta ongelmana on että uskotte politiikan lupauksiin ja ties mitkä eu-lupaukset. Ne päätökset pitäisi katsoa mitä sielläkin tehdään. Maapallon rahasysteemi.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Siksi en aio koskaan astua siihen oravanpyörään, vaan mielummin tap*n itseni tai ryhdyn rikolliseksi, ja aiheutan harmia tälle yhteiskunnallle.

Ja millä olet elänyt tähän asti? Rahalla? 

Mä en enää jaksa. Terveys pettää ja rapistuu. Ei ole tulossa perintöjä. Olen jumissa matalapalkka-alalla koska terveys meni niin että en pysty keskittymään opiskeluun. Ikinä ei oo rahaa. Mitään parempaa ei ole näköpiirissä. Lapsesta asti olen ollut köyhä ja tulen elämään tätä merkityksetöntä elämää missä koskaan ei voi oikein tehdä mitään kun ikinä ei ole rahaa. 

Raha on kilpailun lopputulos. Eli kilpailemme täällä toisiamme vastaan, vaikkei sitä aina tulisi ajatelleeksi. Mitä parempi joku on jossain asiassa kuin muut sitä todennäköisemmin hän saa siitä hyvästä enemmän rahaa ja voi näin kustantaa itselleen paremmat puitteet kuin muut.

Tullakseen jossain asiassa paremmaksi kuin muut tai ainakin hyväksi, joutuu kehittämään itseään ja taistelemaan tiensä parempiin asemiin. Toki sitten on osa geneettisesti niin lahjakkaita, että kaikki hyvä tapahtuu vähän kuin itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei anna rahan määritellä itseään voi keskittyä elämään. Minulle raha on lähes yhdentekevää (tuloni on n.250e/kk), nautin elämästäni enkä kaipaa miljoonia. 

Tuokin on ihan hyvä, että kykenee sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin.

Kyllä raha määrää aika pitkälle, ainakin kylmässä pohjoisessa maassa kun asuminen on kallista. Ylevät arvot ja ajatukset eivät paljon auta tai niitä ei edes jaksa ajatella, kun rahat ovat vähissä. Raha avaa paljon ovia ja antaa elämään turvaa ja näköaloja. Itse ainakin olin paljon iloisempi ja,ukavampi ihminen silloin kun rahaa oli riittävästi ja siitäei tarvinnut murehtia, ei edes mitenkään runsaasti. Nyt olen huonompi painos itsestäni. Johtuen rahanpuutteen tuomasta ahdistuksesta. Sekin ahdistaa vielä lisää. 

En mieti koko asiaa.

Kissa, koira, läheiset, ystävät ja kaverit sekä koti. Niin ja etätyö sekä nykyisin vain 3-päiväinen työviikko. Rahaa tietenkin tarvitsen, koska ei ole mahdollista elää omavaraistaloudessakaan. En ole koskaan ollut kilpaluhenkinen enkä suorittajaluonne vaan pikemminkin laiska, saamaton ja mukavuudenhaluinen. Työni hoidan, mutta muun ajan haluan tehdä mitä mieleen juolahtaa. Vaikka maata sohvalla ja syljeskellä kattoon. Kaksi kertaa olen vaihtanut työpaikkaa sen vuoksi, että mua yritettiin työntä uraputkessa eteenpäin. It-alalla toki aika yleistä, että ihmiset haluavatkin edetä, mutta mä en halunnut. En kaipaa stressiä enkä halua, että työasiat pyörivät päässä vapaa-ajallakin. 

Mietin ihan samaa kunnes sain rohkeutta jättäytyä pois oravanpyörästä. Nykyään oma hyvä olo, luonto ja liikkuminen ovat tärkeintä elämässä. Teen nykyään pienipalkkaista työtä vain ja ainoastaan perustarpeideni vuoksi. Muuten keskitän kaiken huomioni työn ulkopuolelle ja nautin jokaisesta päivästä täysillä. Vei vain aikansa että tajusin etten tarvitse niin paljon ylimääräistä ja turhaa 🙂