Lue keskustelun säännöt.
Nainen! Oletko koskaan opiskellut alaa josta et ollut kiinnostunut?
Kommentit (35)
Kyllä. Taloustieteistä bachelor. Olin niin nuori. Onneksi opiskelin ulkomailla, joten kieli- ja selviytymistaitoa karttui sitten seuraavaan, kutsumustani vastaavan alan tutkintoon. Eli oikeaan ammattiini. En silti kadu. Olihan se yleissivistävää, ja tiedän, että firmat eivät voi olla suojatyöpaikkoja, visiottomuuden seurauksista puhumattakaan. Sain itsevarmuutta kohdata elämässä vastaan tulevia 'bisneshenkilöitä'. Tiesin myös, mitä en ammatikseni halua. Opintojen kuluessa opiskelijoiden habitus muuttui ja salkut ja puhetyyli ja kaikki... symppistä. Ja parasta kaikessa: vanhempani olivat ylpeitä, ja sain sen jälkeen keskittyä oikeasti mielenkiintoisiin sisältöihin. Myös työelämässä ollut hyvä meriitti, ei pidetä täysin käsienheiluttelijana, ja pyrin kokouksissa keskittymään asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kävin kauppaopiston vuonna pistin ja tykki, tein sihteerin hommia yli 40 v, kasvatin siinä sivussa isossa omakotitalossa kaksi lasta, nyt vietän ansaittuja eläkepäiviä velattomassa uudessa ihanassa rivarikolmiossa, 80 m2, kaikki asumiseen liittyvät kulut yhteensä 280 €/kk. Ei paha. Yksin asun, eläke netto n. 2000 €/kk. Ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Taloustieteistä bachelor. Olin niin nuori. Onneksi opiskelin ulkomailla, joten kieli- ja selviytymistaitoa karttui sitten seuraavaan, kutsumustani vastaavan alan tutkintoon. Eli oikeaan ammattiini. En silti kadu. Olihan se yleissivistävää, ja tiedän, että firmat eivät voi olla suojatyöpaikkoja, visiottomuuden seurauksista puhumattakaan. Sain itsevarmuutta kohdata elämässä vastaan tulevia 'bisneshenkilöitä'. Tiesin myös, mitä en ammatikseni halua. Opintojen kuluessa opiskelijoiden habitus muuttui ja salkut ja puhetyyli ja kaikki... symppistä. Ja parasta kaikessa: vanhempani olivat ylpeitä, ja sain sen jälkeen keskittyä oikeasti mielenkiintoisiin sisältöihin. Myös työelämässä ollut hyvä meriitti, ei pidetä täysin käsienheiluttelijana, ja pyrin kokouksissa keskittymään asiaan.
Eli olet taloustieteen poikamies, hienoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nainen?
😔
Tyytymättömyys ja pakonomainen "eteenpäin" pyrkiminen ovat vallitsevasti naisten ominaisuuksia.
Minä olen törmännyt pääasiassa kuvauksen kaltaisiin miehiin. Vaan eipä sillä, eteenpäin pyrkimisessä ei ole mitään vikaa, eikä se yleensä ole pakonomaista.
Ainahan tällä pastalla vaan miehet, miehet, ei koskaan naiset. Vaikka olisi kyseessä palttupäivien raivari niin sekin tietty miehillä pahempi kuin naisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Taloustieteistä bachelor. Olin niin nuori. Onneksi opiskelin ulkomailla, joten kieli- ja selviytymistaitoa karttui sitten seuraavaan, kutsumustani vastaavan alan tutkintoon. Eli oikeaan ammattiini. En silti kadu. Olihan se yleissivistävää, ja tiedän, että firmat eivät voi olla suojatyöpaikkoja, visiottomuuden seurauksista puhumattakaan. Sain itsevarmuutta kohdata elämässä vastaan tulevia 'bisneshenkilöitä'. Tiesin myös, mitä en ammatikseni halua. Opintojen kuluessa opiskelijoiden habitus muuttui ja salkut ja puhetyyli ja kaikki... symppistä. Ja parasta kaikessa: vanhempani olivat ylpeitä, ja sain sen jälkeen keskittyä oikeasti mielenkiintoisiin sisältöihin. Myös työelämässä ollut hyvä meriitti, ei pidetä täysin käsienheiluttelijana, ja pyrin kokouksissa keskittymään asiaan.
Eli olet taloustieteen poikamies, hienoa!
Tiedä nyt sitten. Synnytin monta lasta, miehen kanssa tehty. Siihen aikaan oli Suomessa vain niitä kokopitkiä viiden vuoden tutkintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin ja ihan diplomi-insinööriksi asti. Se oli minulle varavaihtoehto lääkikselle ja en koskaan tajunnut opintoja kunnolla enkä oppinut yhdistämään teoriaa käytäntöön. Kävin hampaat irvessä tutkinnon loppuun kun teoriassa tutkinnolla voi kuitenkin työllistyä monenlaisiin tehtäviin. Sittemmin olen vaihtanut alaa enkä ole päivääkään DI-koulutusta vastaavaa palkkatyötä tehnyt. Yhden palkattoman täydennyskoulutus harjoittelun tein valmistumisen jälkeen kun yritin päästä kiinni alaan.
Vierailija kirjoitti:
Joo, kävin kauppaopiston vuonna pistin ja tykki, tein sihteerin hommia yli 40 v, kasvatin siinä sivussa isossa omakotitalossa kaksi lasta, nyt vietän ansaittuja eläkepäiviä velattomassa uudessa ihanassa rivarikolmiossa, 80 m2, kaikki asumiseen liittyvät kulut yhteensä 280 €/kk. Ei paha. Yksin asun, eläke netto n. 2000 €/kk. Ihan ok.
Missäs mies? 🍆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin taloustiedettä, vaikka se ei minua koskaan erityisemmin kiinnostanut. Jossain määrin toki kyllä. Opintojen aikana kuitenkin ymmärsin, millaisiin töihin haluaisin hakeutua, ja sellaisen työn lopulta sainkin. Kyseessä on siis datapuuhat rahoitusalalla.Tähän työhön ei ole mitään yhtä oikeaa koulutusta, vaan monenlaiset pohjat soveltuvat. Pidän todella suuresti varsinaisesta työstäni, vaikka kaupallisen alan yleisilmapiiristä ja ihmisistä en erityisemmin pidäkään.
Sairaanhoitajaksi luin, koska olin niin pihalla siitä mitä haluaisin ja äitini "painosti" nuorena ( hän piti hoitajia jotenkin hienoina vaikka ymmärtänyt alasta mitään). Ja jotain piti keksiä, en voinut vain istua kotona.
Vain vähän olen tehnyt niitä töitä. Ammattitaito aika huono. Ja tunnen aina olevani ihan ulkopuolinen muiden hoitoalan ihmisten keskuudessa, tuntuvat oikeasti olevan kiinnostuneita lääketieteen asioista, itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa. .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En.
Mies, miksi teet typeriäaloituksia?
En tietenkään. Miksi olisin? Minä opiskelen nyt viidenkympin kynnyksellä viidettä kertaa, valmistun tänä vuonna ammattikorkeasta. Edelliset ammatit on toisen asteen koulutuksia, mutta kun se ei enää riitä edes siihen työhön mitä tein ennen, nyt vaaditaan että pitäää olla korkeakokulututkinto. Jokainen koulu mitä olen käynyt on ollut sellainen, että tällä alalla kyllä töitä riittää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole, valitsin kiinnostuksen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nainen?
😔
Tyytymättömyys ja pakonomainen "eteenpäin" pyrkiminen ovat vallitsevasti naisten ominaisuuksia.
Kyllä ne on naiset ylivoimainen enemmistö humanistisessa ja yhteiskuntatieteellisessä. Ei noihin mene kukaan muusta syystä kuin oma kiinnostus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelin AMK:ssa tradenomiopintoja puolitoista vuotta, mutta vaihdoin eri opintoihin todettuani ettei todellakaan ollut juttuni.
Opiskelin sosionomiksi, kun en päässyt toivomalleni alalle. Se oli kuitenkin toisena vaihtoehtona, johon hain, eli ei mikään inhokki kuitenkaan, mutta en myöskään ollut ikinä ajatellut meneväni sosiaalialan työhön. Se vain oli tutkinto, jolla voi työllistyä monenlaisiin paikkoihin. Yllätyin, miten ala alkoi opintojen myötä kiinnostaa paljon enemmän kuin olisin kuvitellut. Olen vielä entisessä työpaikassa, mutta vaihdan sosiaalialalle, jos sopiva työpaikka tulee vastaan.