Voiko parisuhde pelastaa ihmisen?

Vain Jeesus voi pelastaa.

Mutta Raamatun mukaan ihmisen ei ole hyvä olla yksin, sen takia Hän antoi myös kumppanin ihmiselle. Se tosin on ihan vapaaehtoista silti, haluaako sen kumppanin vai ei.

Ei. Yleensä ihmisellä menee hyvin tai huonosti ihan omien tekoojensa mukaan, mutta jotkut käyttävät parisuhdetta tai sen puutetta syntipukkina sille, miksi eivät saa tehdyksi mitä pitäisi tai jatkavat hölmöjen asioiden tekemistä.

Minulla meni huonompaan jamaan kun sekaannuin vastakkaiseen sukupuoleen. Aiemmin oli sentään jotain motia elämässä mutta nyt tuntuu että voisi kuolla pois.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Yleensä ihmisellä menee hyvin tai huonosti ihan omien tekoojensa mukaan, mutta jotkut käyttävät parisuhdetta tai sen puutetta syntipukkina sille, miksi eivät saa tehdyksi mitä pitäisi tai jatkavat hölmöjen asioiden tekemistä.

Toisen ihmisen kanssa voi kyllä oppia tekemään parempia valintoja, kun seuraa hänen tekemisiään sivusta. Tässä mielessä kyllä kumppani voi olla osapelastajana.

Voi. Minulla on todella läheinen ihminen joka kamppaili vakavan masennuksen kanssa, oli itsetuhoinen, viilteli ym. mutta kun löysi parisuhteen, sai elämänilon takaisin.

Me suomalaiset ei hirveästi avauduta meidän perheille eikä edes kavereille ongelmistamme, vaan ollaan niiden asioiden kanssa aika yksin. Parisuhteessa saa ihan omalla tasolla tukea toiselta ihmiseltä, ja parisuhteen läheisyys on ihan eri tavalla intiimiä jolloin uskaltaa avautua toiselle kokonaan, joka tietysti yleensä auttaa mielenterveyden kanssa.

Toki se vaatii sen että löytää oikeasti hyvän kumppanin, ei niitäkään hirveästi ole jotka jaksaa henkisesti auttaa toisen ylös sieltä ''kuopasta''.

Varmaan voi toimia sekä että. Hyvä parisuhde voi auttaa ja huono voi haitata ja masentaa.

Parisuhteet kasvattavat luonnetta. Ainakin kannattaisi yrittää suhtautua niin sekä hyvien että huonojen suhteiden osalta. Eka poikaystäväni jätti minut sydän särkyneeksi. Eron jälkeen opin nauttimaan vapaudestani. Toka poikaystävä opetti minulle itsevarmuutta. Kolmas eli se jonka kanssa päädyin naimisiin, opetti minut pitämään puoliani. Eli hän löi minut maahan ja itse pakon edessä nostin itseni sieltä. Ei pidä odottaa muiden tekevän asioita puolestasi. Kukaan ei voi sinua pelastaa itseltäsi, paitsi sinä. 

Älkää hakeko parisuhdetta sillä ajatuksella, että toisen voi parantaa tai toinen hoitaa sun elämän kuntoon. Et kuuntele selityksiä ettei toista kiinnosta avautua. Ohjatkaa itsenne ja muut asiantunteviin käsiin. Säälisuhteet täytyisi jättää menneisyyteen. Suosittele Betterhelp/Talkspace

Tietyllä tavalla kyllä, koska tunsin itseni edes vähän normaalimmaksi koska olin onnistunut saamaan sentään parisuhteen.

Tämän pitkän suhteen päätyttyä koen olevani monella tapaa aikuisempi ja tiedän pärjääväni yksin vaikka mitä tapahtuisi. Ilman tuota suhdetta luulen että itsetuntoni olisi todella paljon surkeampi. En siis sanoisi että kukaan tietty yksittäinen henkilö voi "pelastaa" vaan enemmänkin ne kokemukset mitä parisuhde antaa, vaikka kaikki ei aina olisikaan niin ruusuista.

Jos tuollaiseen suhteeseen ajautuu, niin ei ole hyvä parisuhde millään mittapuulla. Hyvään parisuhteeseen tarvitaan kaksi tasavertaista kumppania. Jos toinen on pelastaja ja toinen pelastettava, niin luonnollisesti tämä ei ole tasavertaista. Eikä tuossa suhteessa se pelastaja ole yhtään sen ehjempi ihminen kuin pelastettavakaan. 

En kyllä koskaan lähtisi parisuhteeseen toisen terapeutiksi, personal traineriksi tms. 

Rakasta itseäsi niin voit myös rakastaa muita. Jos ei arvosta itseään sen vertaa, että menisi oma hyvinvointi edellä itsenäisesti, niin olisi varmaan myös melko raskasta seuraa parisuhteessa. 

summa summarum: laita asiasi kuntoon ja rupea sen jälkeen miettimään parisuhdetta. 

Miehen voi, naista ei. Naiset laittaa miehen elämän järjestykseen, mutta ei toimi toiseen suuntaan.

Ei toisen ihmisen varaan tai " vastuulle" voi omaa elämäänsä rakentaa. Eli ei voi. 

Vierailija kirjoitti:

Jos tuollaiseen suhteeseen ajautuu, niin ei ole hyvä parisuhde millään mittapuulla. Hyvään parisuhteeseen tarvitaan kaksi tasavertaista kumppania. Jos toinen on pelastaja ja toinen pelastettava, niin luonnollisesti tämä ei ole tasavertaista. Eikä tuossa suhteessa se pelastaja ole yhtään sen ehjempi ihminen kuin pelastettavakaan. 

En usko, että mitään tasavertaisuutta on olemassakaan. Jommalla kummalla on pakka edes hieman paremmin kasassa. Yleensä miehellä, koska nainen haluaa kokea turvallisuuden tunnetta miehen seurassa. Sitä ei voi tuntea, jos nainen saa miehestä reppanan vaikutelman.

Voi. Olin itse 19-vuotiaana pahasti masentunut. En nähnyt elämässä oikein mitään hyvää enkä etenkään itsessäni. Koin pettäneeni kaikki ja olevani huono ihminen, äitikin soitteli minulle ja kertoi miten isä minua haukkuu. Yksin opiskelijakämpässä näitä asioita kelatessa en nähnyt oikein järkeä jatkaa elämää. En käynyt koulussa vaan makasin yksin pimeässä kämpässä.

Käytin paljon alkoholia ja kerran suostuin kaverin mieliksi lähtemään baariin. Ja siellä tapasin miehen ja ihastuimme toisiimme. Ja miehellä oli ihan valtava vaikutus minuun koska hän näki minussa kaiken hyvän ja sanoi sen ääneen. Miten lämpimästi suhtaudun toisiin ihmisiin, miten hyvä olo kanssani tulee, miten hauska olen, ymmärrän asioita, miten kaunis ja ihana olen, miten tärkeä tuki olen hänelle (isänsä kuoli täysin yllättäen seurustelumme alussa). Nousin sieltä syövereistä ja elämä alkoi taas hymyilemään.

Ei oltu lopulta kovin kauaa yhdessäkään, mutta edelleen ateistinakin ajattelen että tuo tyyppi oli enkeli 😂 olin saanut elämänhaluni ja itseluottamuksen takaisin ja se oli iso juttu se. Kävin koulun loppuun, aloin harrastaa ja pian tapasin nykyisen mieheni. Enkä sen koommin ole syvissä syövereissä enää käynyt.

Kyllä minussa tapahtui muutos. Lopetin muun muassa tupakan polton kun pyydettiin että olisiko mitenkään mahdollista lopettaa. Ja tein muutamia muitakin pikku positiivisia muutoksia elämääni. Ne on osaltaan kunnioitusta kumppania kohtaan. Asiallinen ja vilpitön pyyntö auttaa usein, ja tarvitaan siihen muuttumiseen myös sitä omaa tahtoa. Kyllä itseä ja kumppania on mahdollista vähän ohjailla ja muokata, mielummin siihen positiiviseen suuntaan. Ja varmaan minäkin olen hionut kumppanista joitain särmiä pienemmäksi, ja luultavasti se on ihan normaalia terveessä suhteessa.

M52

Vierailija kirjoitti:

Miehen voi, naista ei. Naiset laittaa miehen elämän järjestykseen, mutta ei toimi toiseen suuntaan.

Miehet laittavat naisen elämän epäjärjestykseen.

Vierailija kirjoitti:

Voi. Olin itse 19-vuotiaana pahasti masentunut. En nähnyt elämässä oikein mitään hyvää enkä etenkään itsessäni. Koin pettäneeni kaikki ja olevani huono ihminen, äitikin soitteli minulle ja kertoi miten isä minua haukkuu. Yksin opiskelijakämpässä näitä asioita kelatessa en nähnyt oikein järkeä jatkaa elämää. En käynyt koulussa vaan makasin yksin pimeässä kämpässä.

Käytin paljon alkoholia ja kerran suostuin kaverin mieliksi lähtemään baariin. Ja siellä tapasin miehen ja ihastuimme toisiimme. Ja miehellä oli ihan valtava vaikutus minuun koska hän näki minussa kaiken hyvän ja sanoi sen ääneen. Miten lämpimästi suhtaudun toisiin ihmisiin, miten hyvä olo kanssani tulee, miten hauska olen, ymmärrän asioita, miten kaunis ja ihana olen, miten tärkeä tuki olen hänelle (isänsä kuoli täysin yllättäen seurustelumme alussa). Nousin sieltä syövereistä ja elämä alkoi taas hymyilemään.

Ei oltu lopulta kovin kauaa yhde

Minulla on samantapainen tarina, vaikken edes seurustellut naisen kanssa, mutta jo se että retkeilimme, lenkkeilimme ja kävimme kahvilla yhdessä, sai minut hyväksymään itseni paremmin. Eikä kyse ollut siitä että hän olisi terapioinut minua tai pyrkinyt erityisesti auttamaan. Pelkästään se että hän hyväksyi minut pieneksi osaksi elämäänsä, ja omaa maailmankuvaansa esittelemällä sain käännettyä elämääni piirun tai pari parempaan.

Ylemmälle, ei poikaystävänikään varmasti tuntenut terapeuttina olevansa, en edes kertonut hänelle masennuksestani alkuvaiheessa. Mutta jo se kun hän välillä pysähtyi, katsoi minua hymyillen ja totesi "sä oot tiiätkö ihana!" sai mut takaisin raiteilleni. Että mä voin olla sittenkin jonkun mielestä hyvä ihminen ja jollekin tärkeä.

Uskon, että voi. Itselle ei niin ole käynyt. Mutta olen ihan kaverisuhteissa saanut kiitoksia elämän pelastamisesta. Jonkun on hyvä olla toiselle rinnalla kulkeva valo, kun he eivät sitä itse näe. Pienet hyvät teot auttavat synkissä vesissä kulkevaa.