Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
mikseivät lapset huolehdi vanhuksistaan?
09.01.2007 |
Siis ihan oikeasti. Aivan järkyttävää. Olen kotipalvelussa työskennellyt ja aina vain surkeampaan jamaan menee tämä vanhusten hoito ! Meillä on rajallinen aika olla siellä vanhuksen luona ja käyntejä n.10 päivässä, joten emme todellakaan paljoa ehdi yhden luona aikaa viettää. Suurin vastuu vanhuksista siis jäisi lapsille, mutta ainakaan meillä päin ei lapset välitä tuon taivaallista mitä omalle äidille / isälle kuuluu!
Joku harva viitsii käydä sentään vierailulla, mutta siihen se jääkin. Aivan merkillisiä esimerkkejä kyllä olisi vaikka miten kertoa, mutta tässä nyt esim. erään muorin tytär huolehti äidin kauppatavaroista. No, olihan jääkaapissa silloin tällöin homeisia leipiä ja kaapissa hiukan jotain hiutaleita, että voitiin edes puuroa keittää. Muutenkin muori eli kuin köyhäintalossa ja tytär lopetti kaikki lehdet ym. mistä oli ollut suunnattomasti iloa yksinäiselle vanhukselle. Mutta kun ne maksaa!! No kaiken huippu oli, kun tytär itse oli jopa vaivautunut keittämään muorin luona kahvia. Kahvit puruineen oli kaatuneet lattialle. Tytär sitten jättää ne sinne leviäksi ja ilmoittaa äidilleen, että kotipalvelun piiat kyllä sitten siivoavat, kun tulevat.
Ei luoja, eipä tarvitse ihmetellä miksi kuolleita vanhuksia vähän väliä löytyy kuukausien päästä kotoaan roskasäkkien keskeltä.
Kommentit (16)
Tunnevammaisia poikkeuksia kyllä aina löytyy, mutta jos ei ole lapsistaan heidän lapsena ollessaan huolehtinut, ei tarvitse ihmetellä miksi aikuiset lapset eivät vanhemmistaan välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei voi olla pelkästään hunoja vanhempia olleet, kun meilläkin asiakkaita on pitkälti toista sataa ! Kyllä se välinpitämättömyyttä on enimmäkseen
Miksi ihmistä pitäisi alkaa paapoa vain siksi, että tämä on vanha? Siis jos tyyppi on ollut tosi vittumainen ihminen koko elämänsä.
Niin makaa kuin petaa.
Itse olen huolehtinut sen verran kuin olen pystynyt. Kävin isoäitini (isäni äiti) luona aina koulun jälkeen ja vein kirjastosta äänikirjoja hänelle. Tiskasin tai keitin hänelle teetä, kävin kaupassa, pidin seuraa. Sairaalaan jouduttuaan kävin edelleen katsomassa, ja hoputin hoitajia antamaan kipulääkettä, kun mummo ei jaksanut itse pyytää enää.
Serkkuni opiskeli fysioterapeutiksi isänsä sairastuttua syöpään. Tytär jäi pois koulusta hoitamaan isäänsä, hoiti äitinsä kanssa isänsä kotona loppuun asti.
Äitini (hoitsu) otti sapattivuoden töistä voidakseen hoitaa äitinsä loppuun asti kotona, pesi arkkuunkin.
Isoveljeni on ottanut isoisämme luokseen asumaan jo 6 vuotta sitten.
toistakymmentä vuotta mutsin hakkaamana meni hoitohalut. on myös alkkis ja niin pahan suustaan kännissä että vois olla vaikea uskoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenpä sen sairastelevan äitini saisi muuttamaan tänne meille hoidettavaksi, kun siellä on koko suku ympärillä ja joka päivä joku heistä piipahtaa katsomaan? Joku jaksaa talutella häntä katsomaan isän hautaakin silloin tällöin (tärkeää äidilleni). Kodinhoitaja käy äitiäni katsomassa kaksi kertaa viikossa. Äitini on jo suunnitellut menevänsä kylämme vanhainkotiin (siellä on oikein porealtaat ja kampaaja, hänen sanojensa mukaan), kun ei enää pärjää kotonaan. Milläs sitä sitten irrotat hänet tuosta ympäristöstä ja muutat 700 km päähän? Äitini on suunnitellut omat kuvionsa ihan jo itse valmiiksi. Meidän koti ja molempien työpaikat on kaukana tuolta, emmekä perhettä hajota, että vaikkapa itse muuttaisin kotiseudulle hoitamaan äitiäni. Mahdoton yhtälö? Ikävä on joskus ja tavata haluaisin useammin, mutta onneksi puhelin vielä helpottaa asiaa pikkaisen.
Voiko muuten enää edes sitten vanhainkotiin päässyt vanhusta muuttaakaan paikkakunnalta toiselle, ajattelin sitten niinä mahdollisina loppuaikoina sitä mahdollisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun 350km päässä omista vanhemmistani. Mieheni vanhemmat asuvat 450km takana. Miten siinä voi hoitaa heitä, vaikka ehkä haluaisikin?
Meitä muualta työtä löytäneitä on monia muitakin, oletteko tulleet ajatelleeksi? Ja esim. itselleni ei oman alan töitä löytyisi kunnastakaan maalaispitäjästä.
Lisäksi meillä on pienet lapset eli kuulumme siihen niin sanottuun sandwich-sukupolveen, jonka pitäisi hoitaa sekä lapsensa, työnsä, lainansa sekä ne vanhat vanhempansa samaan aikaan. Todella ikävä sanoa, mutta ihminen jaksaa vain sen verran kuin jaksaa! Pitkän matkan takaa hoitaminen on ihan ylimvoimaista.
itse asiassa en edes tiedä missä kunnossa on.
Silloin kun kotoani muutin pois, sen jälkeen en ole siellä käynyt. Eipä ole pyydettykään. En vain halua edes ajatella koko ihmistä, niin pahat muistot jäljellä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn siellä lasten kanssa päivittäin. Me kaikki siskokset asutaan samalla säteellä, hoidetaan vuorotellen mummon kauppaostokset yms. Mummo asuu meidän omistamassamme asunnossa, ostettiin hänelle uusi alakerran asunto, jonne pystyy omin avuin kulkemaan ja kauppa ja palvelut ja bussi on vieressä. Ei ne kaikki hylkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paljon on mummoja ja vaareja jotka ovat omat lapsensa kokeneet vain riesana ja sen mukaan heitä kohdelleet. Itsekkäitä ihmisiä jotka eivät välitä kuin itsestään.
Nämä samat ihmiset kieltäytyvät tarjoamasta apua aikuisille lapsilleen.
Tuskinpa ovat omiakaan vanhempiaan hoitaneet, auttaneet millään tavalla.
Muutaman tällaisen tapauksen tunnen. He ovat omilta vanhemmiltaan saaneet kaiken valmiina, omille lapsilleen eivät halua kuitenkaan mitään antaa.
Tämä nyt menee vähän OT, mutta tulipahan vaan mieleen...
Eräs pappi kerran selitti mitä tarkoittaa " kunnioita isääsi ja äitiäsi, jotta vanhaksi eläisit..."
Ei kuulemma tarkoita sitä että pienten lasten tulisi vanhempiaan kunnoiottaa, vaan sitä että keski-ikäisten tulisi kunnioittaa omia vanhempiaan. Tällä antaisivat esimerkkiä omille lapsilleen, että nämäkin osaisivat sitten omista vanhuksistaan huolehtia. Tosi paljon lyhemmin sanottu, mutta sisältö kuitenkin sama ;)
Vierailija:
niin tuskinpa hekään jaksavat aikuisina hirveästi vanhemmistaan huolta kantaa. Miestäni katsottiin tosi pahalla, kun hän kävi kerran hoitamassa isänsä asioita jossain hoitokodissa. Ihmeteltiin rivien välistä, ettei sen enempää välitä. Minä en yhtään ihmetellyt. Isästään ei ollut pahemmin ollut vanhemmaksi koskaan eikä hänkään ole lapseensa pitänyt yhteyttä turhan paljoa. On lisäksi tehnyt muutaman mielestäni tosi ikävän tempun pojalleen. Mielestäni vanhemmilla on kuitenkin ensisijainen vastuu huolehtia lapsistaan, lapsilla ei mielestäni pahemmin ole velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan, jos vanhemmat ovat omat velvollisuutensa jättäneet hoitamatta.Eivät ne kaikki harmaahapset ole lapsilleen olleet mitään enkeleitä.
Asun 350km päässä omista vanhemmistani. Mieheni vanhemmat asuvat 450km takana. Miten siinä voi hoitaa heitä, vaikka ehkä haluaisikin?
Meitä muualta työtä löytäneitä on monia muitakin, oletteko tulleet ajatelleeksi? Ja esim. itselleni ei oman alan töitä löytyisi kunnastakaan maalaispitäjästä.
Lisäksi meillä on pienet lapset eli kuulumme siihen niin sanottuun sandwich-sukupolveen, jonka pitäisi hoitaa sekä lapsensa, työnsä, lainansa sekä ne vanhat vanhempansa samaan aikaan. Todella ikävä sanoa, mutta ihminen jaksaa vain sen verran kuin jaksaa! Pitkän matkan takaa hoitaminen on ihan ylimvoimaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin vanhempani eivät vielä hoitoa tarvitsekaan. Mutta kumpikaan ei tule tänne muuttamaan, kummallakin uusi puoliso ja koti kotiseudullani. Ja äitini kanssa en kyllä edes kestäisi olla :D eikä hän minun.
Tämä allaoleva on niin totta! Olen nuoruusiässäni seurannut kuinka kauniisti vanhempani ovat omiaan hoitaneet ja nyt äitini sairastuessa olen hänen tukenaan. Itselläni on pieniä lapsia ja vähän rankkaa muutenkin, mutta haluan auttaa vanhempiani. Ja olla esimerkkinä omille lapsilleni. Yhteiskunnan apu on vedetty niin tiukoille, ettei vanhusten kohtelu ole aina inhimillistä.
Vierailija:
Tämä nyt menee vähän OT, mutta tulipahan vaan mieleen...
Eräs pappi kerran selitti mitä tarkoittaa " kunnioita isääsi ja äitiäsi, jotta vanhaksi eläisit..."
Ei kuulemma tarkoita sitä että pienten lasten tulisi vanhempiaan kunnoiottaa, vaan sitä että keski-ikäisten tulisi kunnioittaa omia vanhempiaan. Tällä antaisivat esimerkkiä omille lapsilleen, että nämäkin osaisivat sitten omista vanhuksistaan huolehtia. Tosi paljon lyhemmin sanottu, mutta sisältö kuitenkin sama ;)
Alue: Aihe vapaa
niin tuskinpa hekään jaksavat aikuisina hirveästi vanhemmistaan huolta kantaa. Miestäni katsottiin tosi pahalla, kun hän kävi kerran hoitamassa isänsä asioita jossain hoitokodissa. Ihmeteltiin rivien välistä, ettei sen enempää välitä. Minä en yhtään ihmetellyt. Isästään ei ollut pahemmin ollut vanhemmaksi koskaan eikä hänkään ole lapseensa pitänyt yhteyttä turhan paljoa. On lisäksi tehnyt muutaman mielestäni tosi ikävän tempun pojalleen. Mielestäni vanhemmilla on kuitenkin ensisijainen vastuu huolehtia lapsistaan, lapsilla ei mielestäni pahemmin ole velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan, jos vanhemmat ovat omat velvollisuutensa jättäneet hoitamatta.
Eivät ne kaikki harmaahapset ole lapsilleen olleet mitään enkeleitä.