Mistä ammatista olet salaa haaveillut, mutta jäänyt haaveilun tasolle?

Lennonjohtajakoulutuksen pääsykokeissa parikymppisenä olin ihan kärkikahinoissa.

Jätin sitten menemättä viimeiseen valintatilaisuuteen, kun oli kaverin kanssa niin kiva ryyppyputki päällä etten viitsinyt keskeyttää sitä.

No, ehkä musta ei olis ollutkaan siihen hommaan, nykyään olen päällikkö raksalla, vajaa 100k€/v eikä juoppoutta katsota pahalla.

M42

Lentoemäntää leikittiin lapsena, vaikka lentokoneita oltu nähty kuin hyvin harvoin korkealla taivaalla. Ei olisi siihen aikaan riittänyt pituus, eikä varmaan muutenkaan olisi päässyt edes alkukarsintoihin.

Realistisempi vaihtoehto olisi ollut geologi, mutta jostakin syystä en nuorempana älynnyt edes hakea.

Ohjaaja, leikkaaja sekä kuvaaja, ovat listan kärkipäässä. Käsikirjoittaminen myös, mutten ole kirjallisesti niin lahjakas. Todennäköisemmin kuitenkin olisin vahvuusalueellani tuottajana. Kaihertaahan se tavallaan etten aiemmin suunnannut tähän suuntaan. 

Eläinlääkäri. Olen vaan niin tyhmä matikassa, fysiikassa ja kemiassa, ettei mitään jakoja. Olen nykyään tietyn spesifin alan oikeudellinen asiantuntija.

Luokanopettaja. Tajusin sen liian myöhään, ja sitten koulut on muuttuneet niin että en oikeastaan enää haluaisikaan olla. Taisi käydä tuuri.

Olen onnekseni kokeillut jo kaikki mihin olen yltänyt. 

Rakennusarkkitehti. Olin hyvä lukion matikassa ja kuviksessa, mutta eipä opot silloin osanneet ohjata oikeaan hakupaikkaan, eikä kotona ollut akateemiseen koulutukseen kannustavia vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Ohjaaja, leikkaaja sekä kuvaaja, ovat listan kärkipäässä. Käsikirjoittaminen myös, mutten ole kirjallisesti niin lahjakas. Todennäköisemmin kuitenkin olisin vahvuusalueellani tuottajana. Kaihertaahan se tavallaan etten aiemmin suunnannut tähän suuntaan. 

Mulla nuo samat. Animation teen vielä joskus. 

Toimittajakouluun olisin päässyt, mutta tuli muuta. Olen siihen oikeastaan ihan tyytyväinen. Nyt on työllistävä perushomma, alalta josta saa aina työtä (etenkin koulutettuna). Elämä on heitellyt, mutta työ on antanut vakautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohjaaja, leikkaaja sekä kuvaaja, ovat listan kärkipäässä. Käsikirjoittaminen myös, mutten ole kirjallisesti niin lahjakas. Todennäköisemmin kuitenkin olisin vahvuusalueellani tuottajana. Kaihertaahan se tavallaan etten aiemmin suunnannut tähän suuntaan. 

Mulla nuo samat. Animation teen vielä joskus. 

Toimittajakouluun olisin päässyt, mutta tuli muuta. Olen siihen oikeastaan ihan tyytyväinen. Nyt on työllistävä perushomma, alalta josta saa aina työtä (etenkin koulutettuna). Elämä on heitellyt, mutta työ on antanut vakautta.

Ja ehkä teen vielä muutakin noista ensiksi mainituista, eihän sitä ikinä tiedä.

Oikeuslääkäri, ei löytynyt motivaatiota lääkiksen pääsykokeisiin. Nyt en enää edes jaksaisi 6 vuoden opiskelua vaikka jollain konstilla pääsisin sisään.

Pornotähteys ois hienoa. Todellinen unelma ammatti miehelle. 

Palkkamurhaaja.

Ei oo jääny mikään kaihertamaan, koska mä uskalsin 🤩 

Kirjailija. 

Haaveilin nuorena lääkintävahtimetsari sairaankuljettajan työstä.

Nyt olen kovapalkkainen it osaaja ja välillä kietin että oli sitä hullu, siellä sitä valvottaisiin yökaudet surkealla palkalla ja kaiikki kyllä arvostaisi mutta paskalla palkalla

Liikuntatieteelliseen ja lääketieteelliseen yritin aikanaan päästä, mutta eipä auennut valmentajan tai lääkärin ura minulle.

Kaihertamaan ei ole jäänyt, mutta yksi on jäänyt toteutumatta haaveilin rikollisesta urasta varhaisteininä, kun koulu ei kiinostanut.

Myöhemmin alkoi kiinnostaa ja tutkintoja useampia takana ja rehellistä työntekoa...

Halusin sairaalakemistiksi, mutta vuori oli liian korkea kiivettäväksi. Valitsin seuraavaksi parhaan vaihtoehdon ja olen erittäin onnellinen, etten jäänyt odottamaan josko onni sattuisi kohdalle.

Muutama vuosi sitten mietin, että logopedia voisi olla siisti täystyöllistävä sisätyö. Kävin täydentämässä yo-tutkintoa ja sain paperit, joilla olisi päässyt vaivatta sisään. Sitten se jäi siihen, että en halunnut muuttaa pois miehen ja lasten luota arkipäiviksi. En ole kylläkään katunut, ja onneksi töitä on riittänyt vanhalla alalla.

Aina olen haaveillut omasta villa/lanka-ateljeesta mutta voinhan aina sellaisen eläkepäivillä avata. Todellisuudessa varmaan nauttisin ekat pari viikkoa hyggekuplasta lankakerien keskellä ja sitten kyllästyisin kuoliaaksi asiakkaiden ja haasteiden puutteessa.