Pelkosektion peeusteleminen

Minä sain sektion kun poika istui "räätäliasennossa", muuten ei olisi tullut kysymykseenkään.

Ja todella olin paljon paremmassa kunnossa kuin esikoisen synnyttyä joka oli todella sanon suoraan

kamala. Pyörryin vielä 10 päivän päästä synnytyksestä sairaalassa, lääkäri joka tuli tuolloin vuoroon

oli tosi äkäinen kun näki kunton ekan pojan jälkeen. Nauroivat kun sanoin että haluan sektion tuolloin.

Vierailija kirjoitti:

En saanut pelkosektiota, mutta pääsin sektioon, kun kroppa ei suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön. Sanoin jo sairaalaan tullessa, että jos kuvittelette, että tämä pakottamalla syntyy, ei tule tapahtumaan. Ptsd:n kanssa pitkään eläneenä tiesin tasan tarkkaan, että voivat lääkitä ja ronkkia sydämensä kyllyydestä, mutta kroppani ei tule tekemään minkäänlaista yhteistyötä siinä stressissä. Seuraava menikin suosiolla suoraan sektiolla, kun edellisellä kerralla olin niin surkea synnyttäjä papereiden mukaan. 

Oma lapsi vatsassa syntymässä (menit jo sairaalaan) ja alat uhitella henkilökunnalle "jos kuvittelette jne"?! Miksi heitä kiinnostaisi asettamasi vastakkainasettelu? Se lääkitseminen ja ronkkiminen ei ole heille mitään sydämensä kyllyydestä asia vaan tekevät työtään ja yrittävät auttaa sinua! Olisitko halunnut olla rauhassa ronkkimatta ja ilman lääkkeitä kesken synnytyksen? Miksi edes menit sairaalaan? SINULLE syntyvän lapsen äitinä sen tilanteen pitäisi olla sydämen asia ja luulisi kiinnostavan vähän enemmän. Kuvittelitko, että on sellainen vaihtoehto, että kun synnytys käynnistyy voi vaan marssia sairaalaan ja tyhjään leikkaussaliin?! Totta hitossa siinä tutkitaan ja mietitään vaihtoehtoja, kun synnytys on jo käynnissä.

Vierailija kirjoitti:

Lehdessä oli juttu tästä pelosta ja, että ensisynnyttäjien pelkosektiot lisääntyneen... öö miksi?

Miten voi pelätä sellaista mitä ei ole koskaan itse kokenut?

Sairaudet o eri asia ja siinä pitäs lääkärikin tajuta, että sektio parempi.

 

Oon itse 32 vee ja en ole raskaana ollut enkä synnyttänyt, mut näin ku aattelee jos nyt oisin raskaana ni emmää synnytystä pelkäis ja ne synnytyksen kokeneiden kommentit jättäisin omaan arvoonsa, koska jokainen synnytys o omanlaisensa.

Ymmärrän kyllä että ikäni olisi jo riski (ensi) synnytyksessä, mutta olkoon

Et voi tajuta kun et ole ollut raskaana. Just tollaset naisvihaajat ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut pelkosektiota, mutta pääsin sektioon, kun kroppa ei suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön. Sanoin jo sairaalaan tullessa, että jos kuvittelette, että tämä pakottamalla syntyy, ei tule tapahtumaan. Ptsd:n kanssa pitkään eläneenä tiesin tasan tarkkaan, että voivat lääkitä ja ronkkia sydämensä kyllyydestä, mutta kroppani ei tule tekemään minkäänlaista yhteistyötä siinä stressissä. Seuraava menikin suosiolla suoraan sektiolla, kun edellisellä kerralla olin niin surkea synnyttäjä papereiden mukaan. 

Oma lapsi vatsassa syntymässä (menit jo sairaalaan) ja alat uhitella henkilökunnalle "jos kuvittelette jne"?! Miksi heitä kiinnostaisi asettamasi vastakkainasettelu? Se lääkitseminen ja ronkkiminen ei ole heille mitään sydämensä kyllyydestä asia vaan tekevät työtään ja yrittävät auttaa sinua! Olisitko halunnut olla rauhassa ronkkimatta ja ilman lääkkei

Synnytys ei ollut käynnissä ja reilusti yliajalla. 

Mulla esikoisen synnytys kesti lähes kaksi vuorokautta. Loppuvaiheessa lapsi jumittui ja jouduttiin auttamaan ulos painamalla mahan päältä. Sain 4.asteen repeämät joita jouduttiin korjaamaan leikkaussalissa. Lapsi kuitenkin elossa ja terve.

Toisen lapsen hankintaa mietittiin pitkään ja lopulta kuitenkin sellainen saatiin, lapsilla ikäeroa 7 vuotta. Jo toisen raskauden alkuvaiheessa sanoin, että haluan käydä keskustelemassa pelkopolilla sekä synnytystapa-arviossa. Sinne pääsin. 

Käytiin lääkärin kanssa läpi edellistä synnytystä. Kokoarviossa todettiin, että isompi lapsi on tulossa. Sanoin lääkärille, että alatiesynnytys pelottaa lapsen koon vuoksi. Lääkäri tutki edellisten repeämien arvet ja parantumisen ja sanoi suoraan, että tehdään sektio, että ei lähdetä ottamaan riskiä uusista repeämistä, kun ovat parantuneet niin hyvin. Tietoihin kirjattiin, että sektio tehdään myös, jos synnytys käynnistyy ennen sovittua leikkaus aikaa. 

Minulle jäi hyvä kokemus tästä käynnistä ja lääkäristä.

Lapsi syntyi lopulta kiireellisellä sektiolla, kun synnytys käynnistyi pari päivää ennen sovittua sektiota. Toipuminen sujui hyvin.

Pelot johtuvat yleensä tietämättömyydestä. Kannattaa olla normaalipainoinen kun alkaa raskaaksi. Lihavuus ja huono sokeritasapaino kasvattaa sikiön viisikiloiseksi ja synnyttäminen käy vaikeaksi.

Normaalipaino ja hyvä lihaskunto sekä asioiden käsittely etukäteen omassa päässä auttaa peloista pois. Puudutus toimii ja se pitää tajuta pyytää ajoissa, eikä vasta sitten kun sitä ei enää voida antaa.

Synnytyskipu on täysin turha kipu. Se ei tuo mitään iloa tai lisäarvoa tapahtumaan, joka on rankka naisen ja lapsen fysiikalle muutenkin. Ehkäpä pelkääjä voisi hakeutua synnyttämään sairaalaan, jossa puudutuksen saanti ei ole resurssikysymys tai kiinni viikonpäivästä.

Olen kokenut sekä sektion että normaalin alatiesynnytyksen. Jälkimmäisestä ei jäänyt vammoja eikä traumoja, edellisestä jäi. Vatsa on ihan vino edelleen 27 vuotta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Lehdessä oli juttu tästä pelosta ja, että ensisynnyttäjien pelkosektiot lisääntyneen... öö miksi?

Miten voi pelätä sellaista mitä ei ole koskaan itse kokenut?

Sairaudet o eri asia ja siinä pitäs lääkärikin tajuta, että sektio parempi.

 

Oon itse 32 vee ja en ole raskaana ollut enkä synnyttänyt, mut näin ku aattelee jos nyt oisin raskaana ni emmää synnytystä pelkäis ja ne synnytyksen kokeneiden kommentit jättäisin omaan arvoonsa, koska jokainen synnytys o omanlaisensa.

Ymmärrän kyllä että ikäni olisi jo riski (ensi) synnytyksessä, mutta olkoon.

Miten voi pelätä sellaista mitä ei ole itse kokenut on älyttömin lause vähään aikaan. Miten kukaan voi pelätä terroristeja, kuolemaa, katolta putoamista jos ei ole ikinä noita kokenut? Hoh hoijaa.

Peesustele sinä pelkojas ja ole niiden orja. Neurooseihin ja fobioihin auttaa monella tieto, joillain pelkonsa kohtaaminen. Neuroottisen ihmisen ei ehkä edes pitäisi hankkia lapsia, koska ahdistustaipumus sekä periytyy että opitaan.

Facebookissa on hyvä vertaistukiryhmä tähän, löytyy hakusanoilla: suunniteltu sektio. Se ryhmä, jossa noin 3000 jäsentä

Minä sain esikoisen sektiolla synnytyspelon vuoksi ja aika helposti, kun perustelin tarpeeksi hyvin ja vetosin lakiin. Eli otin asioista selvän, eli olivat tietoisia että olin asiaan perehtynyt hyvin. 

Oma kokemus on ollut se, ettei pakoteta alatiesynnytykseen. Voimakas tai vaikea synnytyspelko on diagnoosi ja syy sektiolle.

Itse en silti ole kokenut turhiksi noita käyntejä pelkopolilla. On hyvä olla tietoinen asioista kokonaisvaltaisesti ja lääketieteelliseen tietoonkin perustuen.

On niitäkin, jotka päätyvät itse ja vapaaehtoisesti pelkopolilla käytyjen keskustelujen jälkeen synnyttämään alateitse toiset taas puolestaan sitten synnyttävät sektiolla kuten itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saanut pelkosektiota, mutta pääsin sektioon, kun kroppa ei suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön. Sanoin jo sairaalaan tullessa, että jos kuvittelette, että tämä pakottamalla syntyy, ei tule tapahtumaan. Ptsd:n kanssa pitkään eläneenä tiesin tasan tarkkaan, että voivat lääkitä ja ronkkia sydämensä kyllyydestä, mutta kroppani ei tule tekemään minkäänlaista yhteistyötä siinä stressissä. Seuraava menikin suosiolla suoraan sektiolla, kun edellisellä kerralla olin niin surkea synnyttäjä papereiden mukaan. 

Oma lapsi vatsassa syntymässä (menit jo sairaalaan) ja alat uhitella henkilökunnalle "jos kuvittelette jne"?! Miksi heitä kiinnostaisi asettamasi vastakkainasettelu? Se lääkitseminen ja ronkkiminen ei ole heille mitään sydämensä kyllyydestä asia vaan tekevät työtään ja yrittävät auttaa sinua! Olisitko h

Suomessa ei kyllä päästetä reilusti yliajalle. Yliaikaisuus ei ala lasketun ajan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain esikoisen sektiolla synnytyspelon vuoksi ja aika helposti, kun perustelin tarpeeksi hyvin ja vetosin lakiin. Eli otin asioista selvän, eli olivat tietoisia että olin asiaan perehtynyt hyvin. 

Ja lisäys, ettei tarvinnut edes pelkopolilla käydä juttelemassa. Riitti vain, että perustelin lääkärille kantani. Jokainen saa kyllä sektion, jos osaa perustella.

Yksi sai sektion tutulta synnytyslääkäriltä. Tosin piti mennä sektioon naapurikaupunkiin asti ja vanhemmat joutuivat vähän lahjomaan lääkäriä.

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä, että näitä suunniteltuja sektioota ei tehdä helpommin. Suunnittelemattomien sektioiden määrä on kasvanut. Kenen etu on ensin synnyttää pari päivää, ponnistaa 3 h ja mennä sitten sektioon? Lapsi elvytettävänä.

Höpö höpö.

Vierailija kirjoitti:

Pelot johtuvat yleensä tietämättömyydestä. Kannattaa olla normaalipainoinen kun alkaa raskaaksi. Lihavuus ja huono sokeritasapaino kasvattaa sikiön viisikiloiseksi ja synnyttäminen käy vaikeaksi.

Normaalipaino ja hyvä lihaskunto sekä asioiden käsittely etukäteen omassa päässä auttaa peloista pois. Puudutus toimii ja se pitää tajuta pyytää ajoissa, eikä vasta sitten kun sitä ei enää voida antaa.

Synnytyskipu on täysin turha kipu. Se ei tuo mitään iloa tai lisäarvoa tapahtumaan, joka on rankka naisen ja lapsen fysiikalle muutenkin. Ehkäpä pelkääjä voisi hakeutua synnyttämään sairaalaan, jossa puudutuksen saanti ei ole resurssikysymys tai kiinni viikonpäivästä.

Olen kokenut sekä sektion että normaalin alatiesynnytyksen. Jälkimmäisestä ei jäänyt vammoja eikä traumoja, edellisestä jäi. Vatsa on ihan vino edelleen 27 vuotta myöhemmin.

Jopas oikaisit asioissa. Minä lihavana sain kokoajan hyvät sokeriarvot ja ihan normaalipainoinen ystävä vauvan joka painoi 4,9 kg. Ihan erilainen kun edelliset vauvat. Minun vauva oli 3,5 kg. Siskolla normipainossa diabetes. Vauva keskikokoa.

Kannattaa sanoa että on raiskattu niin eiköhän se sektio järjesty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustelisitko ne ajatukset tähän? Ja kyllä sen saa, vaikka on toki totta, että pelkopolilla käydään läpi alatien edut sektioon läpi. 

Olen kyllä aidosti sitä mieltä, että Suomessa hoidetaan huonosti synnytyspelkoisia. Fakta ei ole se, jolla asiaa pelkästään tulisi hoitaa. 

Ei auta, että synnytyspelkoa alettaisiin hoitaa paremmin kun niitä synnyttäneitäkin pitäisi alkaa hoitaa paremmin. Itselleni tuli ihan yllätyksenä sellainen pikkuasia kuin, että synnyttänyt äiti joutuu itse petaamaan sairaalavuoteensa siinä verenhukassa ja toosa täynnä tikkejä.

Mitä muuta tuo muka on kuin naisten kyykyttämistä? Itse olen viettänyt yhden viikonloppuyön ensiavun vuodeosastolla ja siinä kiireessä ehdittiin kyllä jokaista itsensä telonutta juoppoa varten petaamaan sairaalasängyt.

Minä jouduin sektioon ja eka ylösnousulla hoitaja vaihtoi poikkilakanan näyttäen mistä kaapista löytyy lakanoita. Enempää en joutunut petaamaann ja se huoneessa tapahtuva poikkilakanan vaihto ei ollut paha . Samalla kun liikuskelin muutenkin. Aluksi sain sänkyyn ruokaa kunnes kykenin saliin. Itse olen lajia joka uskoo että toipuu nopeammin kun yrittää itse minkä vaan pystyy. Vaikka sattuu ja veri valuu. Sain kyllä apua siinä kohti kun tokenin leikkauksesta enkä vielä lupaa nousta. Toki kaikki synnyttäneet voivat eritavoin ja tilanteet ovat erilaisia, muttaettä en pidä asiana huonona että kaikki ei tule palveluna.