OCD ja tarkistamispakko

Kaihtimet kiinni, kaihtimet auki. Jääkaappi auki ja kiinni yhteensä 10 kertaa. OCD

Vierailija kirjoitti:

Kaihtimet kiinni, kaihtimet auki. Jääkaappi auki ja kiinni yhteensä 10 kertaa. OCD

Kiitos. Tääkö auttoi siis?

Stressi pahentaa, itsekin saatan oikeasti välillä 10kertaa peräkkäin koittaa onko aivan mukana ennen kuin suljen oven.

Kun sitten on sellainen elämäntilanne missä ei ole paljon stressiä niin ne avaimet tulee tarkistettua 1 tai 2 kertaa.

Mulla on aikojen saatossa kadonneet suurin osa tarkistuspakosta. Pakkoajatuksia kuitenkin on valtavasti. Vaikeaa päästä eroon. Lapsena pesin käsiä ihan mahdottoman paljon ja tarkistellin että avain on mukana ja kaulassa noin 30 sec välein. Nykyään mielessä on aina se pahin skenaario, vaikka mitään syytä huoleen ei olisi. Hyvin kuormittavaa elämää. Oireet kyllä helpottaneet, mutta vaikeaa päästä kokonaan eroon tai saada sellaiselle tasolle, ettei ahdistaisi. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aikojen saatossa kadonneet suurin osa tarkistuspakosta. Pakkoajatuksia kuitenkin on valtavasti. Vaikeaa päästä eroon. Lapsena pesin käsiä ihan mahdottoman paljon ja tarkistellin että avain on mukana ja kaulassa noin 30 sec välein. Nykyään mielessä on aina se pahin skenaario, vaikka mitään syytä huoleen ei olisi. Hyvin kuormittavaa elämää. Oireet kyllä helpottaneet, mutta vaikeaa päästä kokonaan eroon tai saada sellaiselle tasolle, ettei ahdistaisi. Tsemppiä!

Kiitos. Hyvin tutulta kuulostaa ja se on hullua, että itsekin hyvin tietää tämän olevan kahelia käytöstä. Silti vaikeaa irtautua.

AP

Minä olen onnistunut "parantumaan". Tarkistan kyllä vielä asioita joskus, mutta kerta yleensä riittää, silloin kun olen ahdistunut saatan tarvita toisen. 

Palstasta yleisestä mielipiteestä poiketen sain avun psykodynaamisesta terapiasta. Sain siellä puhua ja puhua niistä asioista jotka aiheuttivat ahdistusta ja kokea ettei kukaan tuomitse käytöstäni tai tunteitani sekä ajatuksiani. 

Opin näkemään siellä sen, että kontrolloin ahdistustustani tarkastelemalla, että aina kun minun teki mieli tarkistella, istuinkin alas ja aloin miettimään, mitä tunnen tai ajattelen...

Opin siis tunnistamaan tunteitani ja ahdistuksen alkulähdettä ja se auttoi minulle. Toivon sinulle voimia paranemiseen ja uskoa siihen, että se on mahdollista, vaikka alttius meissä aina varmasti onkin. 

Kognitiivista käyttäytymisterapiaa, eli useinmiten siedätystä ja altistusta, oireisiin suositellaan.

Läheinen ei kuole tai talo ei pala, vaikka jättäisit asioita tarkistamatta. Tiedät tietysti tämän itsekin, mutta tarve tarkistaa tai suorittaa oireenmukainen toimi on suurempi. Tätä pyritään terapiassa haastamaan, eli jätetään oireen vaatima teko tekemättä. Yleensä aloitetaan jostain vähäpätöisemmästä pakko-oireesta, jotta henkinen kuormitus ei kasva heti liian suureksi. Aluksi voi aloittaa ihan vain toiminnon viivästämisellä. Samalla annat itsellesi aikaa tarkkailla, mitä sinussa tapahtuu, kun pakonomainen käytös on päällä. Jos yhä paussin jälkeen koet tarvetta tehdä pakko-oireisen asian, voit sen tehdä, jälleen itseäsi tarkkaillen. Usein oireet ovat niin automaattisia ja pitkäikäisiä,  jopa lapsuudesta asti olleita, että ne ovat osin jo tiedostamattomia tapoja. Siksi tämä toiminnon katkaisu voi auttaa, ja huomaat, ettet tarvitse toimintoa enää.

Hankala oireista on kuitenkaan ihan täysin vapautua. Useimmilla ihmisillä on joitain pakko-oireisiin viittaavia käytösmalleja, esim. kynsien pureskelu tai tietyssä järjestyksessä tehtävät asiat. Jos oireet ei haittaa elämää, niistä ei tarvitse välttämättä edes päästä eroon.

Itsellä ei nyt ole ollut kauhean pahana, mutta on kuitekin tahtonut tulla ajatuksia onko muistanut vaikka nyt hellan ja sen semmoisen, että ei vaan oo jäänyt päälle. Sitten rupesin tekemään niin, että aina kun lähdettiin vaikka mökille tai johonkin mistä ei nyt niin lähdetä tarkastamaan tilannetta, menin vaikka nyt sen hellan eteen, tarpeeksi kauas tietty, etten vaan pääse itse sitä vahingossa sohimaan, ja tuijotin niitä nappuloita muutaman sekunnin, silleen oikein mulkoilemalla, sama ovenkahvan kanssa, painoin kahvaa ja vedin ovea muutaman kerran, ja tuijotin kahvaa ja kättäni.

Ja dataa, aina kun epäilys meinaa herätä, niin palautan mieleeni sen tilanteen kun katson sitä hellaa ja ovea tai milloin mitäkin, ja voin todeta, että juu se ei ole päällä, tai ovi on lukossa ja näin poispäin.

Vierailija kirjoitti:

Kognitiivista käyttäytymisterapiaa, eli useinmiten siedätystä ja altistusta, oireisiin suositellaan.

Läheinen ei kuole tai talo ei pala, vaikka jättäisit asioita tarkistamatta. Tiedät tietysti tämän itsekin, mutta tarve tarkistaa tai suorittaa oireenmukainen toimi on suurempi. Tätä pyritään terapiassa haastamaan, eli jätetään oireen vaatima teko tekemättä. Yleensä aloitetaan jostain vähäpätöisemmästä pakko-oireesta, jotta henkinen kuormitus ei kasva heti liian suureksi. Aluksi voi aloittaa ihan vain toiminnon viivästämisellä. Samalla annat itsellesi aikaa tarkkailla, mitä sinussa tapahtuu, kun pakonomainen käytös on päällä. Jos yhä paussin jälkeen koet tarvetta tehdä pakko-oireisen asian, voit sen tehdä, jälleen itseäsi tarkkaillen. Usein oireet ovat niin automaattisia ja pitkäikäisiä,  jopa lapsuudesta asti olleita, että ne ovat osin jo tiedostamattomia tapoja. Siksi tämä toiminnon katkaisu voi auttaa, ja huomaat, ettet

Muuten joo noin, mutta tuo viimeinen ei viittaa pakko-oireisiin. Tuollaiset automatisoituneet tavat eivät ole pakko-oireita. Niiden takana ei ole ajatusta, että jotain pahaa voisi tapahtua, jos niitä ei toteuta. Ticit ja maneerit ovat eri asia kuin pakko-oireet, ja onhan niitä toisinaan vaikea erottaa toisistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä ei nyt ole ollut kauhean pahana, mutta on kuitekin tahtonut tulla ajatuksia onko muistanut vaikka nyt hellan ja sen semmoisen, että ei vaan oo jäänyt päälle. Sitten rupesin tekemään niin, että aina kun lähdettiin vaikka mökille tai johonkin mistä ei nyt niin lähdetä tarkastamaan tilannetta, menin vaikka nyt sen hellan eteen, tarpeeksi kauas tietty, etten vaan pääse itse sitä vahingossa sohimaan, ja tuijotin niitä nappuloita muutaman sekunnin, silleen oikein mulkoilemalla, sama ovenkahvan kanssa, painoin kahvaa ja vedin ovea muutaman kerran, ja tuijotin kahvaa ja kättäni.

Ja dataa, aina kun epäilys meinaa herätä, niin palautan mieleeni sen tilanteen kun katson sitä hellaa ja ovea tai milloin mitäkin, ja voin todeta, että juu se ei ole päällä, tai ovi on lukossa ja näin poispäin.

Se tosiaan auttaa vähän kun keskittyy tekemäänsä ja jää muistikuva tilanteesta. Mutta väsyneenä ja kiireessä tuo toiminto jää päälle eikä luota itseensä. Juuri tuota tuijottamista teen. Joskus useasti peräkkäin.

AP

Töissä pitää tarkistaa kaikki sähkölaitteet ja otan kuvat kaikista myös. Herään usein keskellä yötä kauhun tunteeseen ja sitten katson puhelimesta kuvat ja käyn taas nukkumaan. Pelkään myös että aina jos en ole itse mukana, niin läheiset ajaa kolarin, kaatuu kadulla tai jää auton alle ym.. todella raskasta. Myös kova neuvominen ja kontrollointi rasittaa läheisiä ja työtovereita, valitettavasti en voi asialle mitään vaikka kuinka yritän. Nyt uutena asiana on tullut sairauden ja kuoleman pelko. Joskus herään öisin suunnittelemaan hautajaisiani ja mietin miten perhe pärjää kun en ole tekemässä asioita. Siinä sitten saatan itkeskellä aamuun asti. Ihan naurettavan kuuloista, mutta tämä vain pahenee iän myötä. Lisäksi on paljon muutakin miten tämä neuroottisuus ilmenee.. mutta tässä pääpiirteet. 

Vierailija kirjoitti:

Töissä pitää tarkistaa kaikki sähkölaitteet ja otan kuvat kaikista myös. Herään usein keskellä yötä kauhun tunteeseen ja sitten katson puhelimesta kuvat ja käyn taas nukkumaan. Pelkään myös että aina jos en ole itse mukana, niin läheiset ajaa kolarin, kaatuu kadulla tai jää auton alle ym.. todella raskasta. Myös kova neuvominen ja kontrollointi rasittaa läheisiä ja työtovereita, valitettavasti en voi asialle mitään vaikka kuinka yritän. Nyt uutena asiana on tullut sairauden ja kuoleman pelko. Joskus herään öisin suunnittelemaan hautajaisiani ja mietin miten perhe pärjää kun en ole tekemässä asioita. Siinä sitten saatan itkeskellä aamuun asti. Ihan naurettavan kuuloista, mutta tämä vain pahenee iän myötä. Lisäksi on paljon muutakin miten tämä neuroottisuus ilmenee.. mutta tässä pääpiirteet. 

Ikävä kuulla. Voimia ja jaksamista. Toivottavasti helpottaisi edes vähän.

Hanki nyt jotain terapia-apua, on muuten todella rasittavaa tuollainen käytös.

Kyllä se maailma pyörii ihan ilman sinuakin, ja yleensä vielä aika paljon paremmin.

T. 37v. jolla tuollainen kontrollineuvoja anoppi, äiti ja työkaverix2