Kohta 5 vuotiaan tytön hoitoon jääminen yhtä tuskaa!

Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Meidän pian viisi vuotta täyttävä esikoistyttömme on alkanut aivan mahdottomat ikävöinnit eikä millään haluaisi mennä hoitoon. Tyttö haluaisi vain aina olla kotona ja jos mahdollista, niin elämänsä rakkauden eli isänsä kanssa :). Ikävöinti alkaa usein jo edellisenä iltana ja aamulla tuskin ehtii silmiään avata kun jo tulevat kyyneleet...



Me ollaan jo ihan poikki vaikka tätä on jatkunut vasta kuukauden verran ja vaikuttaisi oikeasti taas joltain "vaiheelta". Löytyiskö keneltäkään vinkkejä, miten tästä taas päästäisiin eteenpäin suurempia traumoja synnyttämättä! Kyse on siis nimenomaan tuosta ikävästä, ei siitä että hoidossa olisi jotain vikaa.



Lämpimät kiitokset etukäteen!