Kuinka unohtaa ihminen

No niin, siitä vaan nauttimaan sinkkuelämästä ;) Kummassakin tapauksessa varmasti hyvät puolet.. 

Miksi kyselet? Kumpi olet? Sinkku vai suhteessa? Ilmeisesti varattu, kun kyselet ja sinkku ei halua olla edes ystäväsi?

Vierailija kirjoitti:

Liity demareihin. Niin ne muutkin on unohtaneet ihmisen.

Hyi! En ikimaailmassa liity! Niin epätoivoinen en sentään ole. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vielä unohtuu. Varattu jatkaa elämäänsä tylsässä suhteessa, johon yrittää etsiä viihdykettä ulkopuolelta. Sinkku elää elämäänsä nauttien. Luultavasti myös löytää itselleen sopivan kumppanin.

😂😂 Niin osuva.

Kyllä sä vielä löydät sulle sen oikean niin ei tarvii taistella <3 

Ap kerro lisää tästä ihastuksesta?

Kuplat puhkeavat siten, että ne puhkaistaan. Olet ihastunut omiin luuloihisi siitä toisesta.

En muista

On se yhteinen taival mahdollinen teille. Jos olet se varattu niin sun täytyy vain haluta sitä ja tehdä mitä se vaatii. Ei se sen mutkikkaampaa ole. Eli unohtumatonta ei tarvitse unohtaa ja kaikki yhteinenkin ihana on teille mahdollista. Vai onko  kumppanisikin yhtä unohtumaton? En minäkään olisi ystävä varatun kanssa, joka ei jaetuista tunteista huolimatta halua minua. Kun rakastaa jää se ihmissuhde ihan torsoksi jos ei voi tehdä rakkauden tekoja ja elää rakkautta jakaen.

Teillä on ehkä liikaa yhteistä historiaa ollaksenne ystäviä.

Varattu joka sanoo ettei toinen halua olla "edes" ystäväsi.

Kuulostaa niin samanlaisesta ristiriitaiselta puheelta kuin epävakaalla pettävällä eksälläni. Vuosia yritin olla kaveri sille yksinäiselle. Oli katkonut kaikki muut siltansa epämääräisellä käytöksellä, huonoilla valinnoilla ja valehtelulla. Tuskinpa enää itsekään tietää mikä on totta ja mikä tarua.

Jos hän ei halua olla "edes" ystäväsi, niin mitäpäs jos kirjoittaisit ihan oikean esseen siitä miksi ja mitä haluat ja voit tehdä asialle. Anteeksi ei anneta pelkällä anteeksipyynnöllä. Moni aikuinen ihminen katkeroituu kun eivät tajua anteeksiannon vaativan myös tekoja. Oikeaa muutosta. 

Tuo oma exäni jäi kerran kiinni pettämisestä. Kuvitteli pystyvänsä salaamaan ne muut kerrat. Muutakin pikkuvalhetta tuli jatkuvasti. Hän aliarvioi muita kokoajan ja pyrki lakaisemaan asiat maton alle, toivoen, tai uskoen, että ei paljastu. Eipä vaan tajunnut sitä, että ketään aikuista ihmistä ei kiinnosta puhutella toista aikuista vilpin takia kuin pikkulasta. Anteeksi hän ei koskaan pyytänyt kuin pakotettuna. Lopulta hävitin hänet elämästäni, kun vuosien jälkeen lotkautti kuinka hän "ajautui pettämään". Oletkohan samanlainen? Jos olet, niin ansaitset olla yksin. Oli miten oli, niin kannattaa ihan tosissaan kirjoittaa paperille ne asiat miksi hän ei halua olla "edes" kaverisi. Sekä myös ne asiat miksi sanot noin, että "edes".

Kognitiivinen dissonanssi ratkeaa käsittelemällä asiat monella eri tavalla ja näkökulmasta. Siitä olen varma, että nyt huijaat itseäsi tavalla tai toisella.