Millainen olisi elämäntilanne, jolloin ymmärtäisit ihmisen itsetuhoisuuden?
Moni ei ymmärrä ihmisten ratkaisuja siitä, että luovuttavat. Itsetuhoisuudeksi voidaan laskea se, että tekee sen hitaasti päihteiden avulla ja menehtyy ennenaikaisesti siihen. Keskustellaan siis lopullisesta itsetuhoisuudesta.
Millainen elämäntilanne ihmisellä täytyisi olla, että ymmärtäisit sen?
Kommentit (36)
Ymmärän, että joku tilanne voi aiheuttaa itsetuhoista käyttäytymistä, mutta se itsetuhoinen itse ei valitettavasti itse ymmärrä sitä, että tilanteesta voi selvitä ilmankin sitä itsetuhoisuutta.
Itsetuhoisuus on tunne ja tunteita pitää ymmärtää. Eri asia on se, voiko itse tekoa hyväksyä.
Jokaisella on oikeus päättää elämänsä ihan juuri silloin kun haluaa. Eri asia on sitten se, jos tuollaiset ajatukset/halut ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
En itsekään käsittänyt itsetuhoisuutta ennen omakohtaista kokemusta. Tätini kuoli leukemiaan nuorena aikuisena kun olin tokaluokkalainen. Tiesin jo silloin että kaikki eivät elä vanhoiksi. Masennuksen puhjettua en ollut itsetuhoinen mutta sellaiseksi ajan mittaan tulin. Välillä en vaan jaksa elää, edes lapsen takia. Ajattelen että maailma on parempi paikka ilman epäonnistunutta minua, lapsellakin parempi sijaisperheessä. Itseäni syytän kun en ole parempi tai vahvempi ihminen.
Lapsuuden ja nuoruuden kaltoinkohtelu, epärehellinen ja ymmärtämätön puoliso jonka mielestä psykiatriset sairaudet paranevat ryhdistäytymällä, ottamalla itseä niskasta kiinni ja töitä tekemällä. Ihme maa tämä Suomi kun meitä laiskoja työikäisiä hoidetaan erikoissairaanhoidossa, hoitajia ja lääkäriä pääsee näkemään enemmän kuin kotona asuvat muistisairaat vanhukset.
Muille samassa tilanteessa oleville
Hyvä tuo kauneus- vinkki. Siis että kiinnittää huomiota asioiden kauneuteen. Ihan estetiikkaan, mikä ei liity kuluttamiseen yhtään. Huomaa vaan jonkun asian, ihmisen, kukkasen, koiran tai minkä tahansa kauniiksi. Hyvin persoonallisessa mielessä. Ihastelen just kukkivaa amaryllista tuossa edessäni. Jos osaa nauttia tuollaisista pienistä jutuista löytää helposti mielihyvää elämään.
Itsetuhoinen ei juuri jaksa tätä. Olen ollut itse itsetuhoinen (alkoholi, muut riippuvuudet) ja selvinnyt siitä. Se varmaan tekeekin sen miksi kauneusarvot ovat merkityksellisiä. Sellaiset että on luontoa ympärillä ja hiljaisuutta ja rauha elämässä. Pahantuuliset ihmiset näkevät usein vain rumuutta ympärillään. Valitsemme mihin kiinnitämme katseemme ja toki myös mielemme.
Kuka tahansa joka on itsetuhoinen, on sitä jostain syystä joka ei näy aina ulospäin. Masennus voi tulla kenelle tahansa.
Itsetuhoinen ei yleensä oikeastaan halua kuolla vaan hän haluaa eroon epätoivoisesta elämäntilanteesta pysyvästi.
Otsikko antaa ymmärtää, että olisi kyse ymmärtävän osapuolen elämäntilanteesta.
No esim. jos kumppani jättää niin silloin ymmärtäisin jos haluaa lopettaa elämisen. Mikä mä oisin sanomaan että väärä syy.
Vierailija kirjoitti:
No esim. jos kumppani jättää niin silloin ymmärtäisin jos haluaa lopettaa elämisen. Mikä mä oisin sanomaan että väärä syy.
Olisivatpa kaikki yhtä empaattisia kuin sinä. Valitettavasti on harvassa.
Sellainen fyysinen sairaus johon on joka tapauksessa vääjäämättömästi kuolemassa, ja mikä aiheuttaa esim. sellaisia sietämättömiä kipuja tai muita oireita joihin paraskaan mahdollinen lääkityskään ei auta, niin ymmärrän jos ihminen tällöin päättää päivänsä aiemmin kuin se fyysisen sairauden myötä tapahtuisi.
Minulla kuoli läheinen kauan sitten itsemurhaan. Vuosien suruprosessi seurasi ja kyllä jossain vaiheessa vihasin häntä ja koin ratkaisun itsekkääksi.
Minä ja muut läheiset kamppailimme vuosia suruprosessissa ja sen kaikkia vaiheita mentiin eestaas. Me muutuimme kaikki jollain tavoilla. Eikä se muutos välttämättä ollut mikään hyvään johtava vaan pelkästään vaan saatanallinen trauma.
Älkää ikinä ainakaan syyttäkö itsemurhaan kuolleen omaista, kun hän surussaan vihaa tai syyttää tekijää itsekkääksi.
On hirvittävän helppoa ulkopuolelta vaan ymmärtää ja ymmärtää itsemurhan tehnyttä, mikäli yksikään oikeasti läheinen ihminen ei ole tehnyt itsemurhaa, eikä itse ole joutunut kokemaan sitä älytöntä tunneskaalaa.
Kuolettava sairaus. Täytyy kyllä myöntää, ettei ole mitenkään mahdollista samaistua ihmiseen jolta löytyy vähemmän neuvokkuutta, voimavaroja ja ideoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakava masennus on jo perusteellinen syy.
Mielestäni silloin ei ole, jos ei ole edes yrittänyt saada hoitoa ja apua.
Tiedätkö millaista avun hakeminen on tässä maassa?
Vaikka olisit yrittänyt itsemurhaa, niin voit joutua odottamaan 1,5 vuotta psykiatrin aikaa julkisella puolella. Eikä osastohoidosta puhettakaan.
Lääkkeitä kyllä saa.
Täydellinen paksu tiilimuuri edessä, ei pääse ylitse, ei alitse ,eikä läpi.Ranteet auki, 3 vatsahuuhtelua. Passitus vain kotiin...Se on tämän päivän suhtautuminen. Oma kokemukseni ammatti henkilökunnalta...
Ihan jokaisen. Ihminen omistaa oman elämänsä ja saa siitä itse päättää. Kunhan ei suoranaisesti vahingoita muita eikä vie toisen elämää. Se, miten jäljelle jäänyt kokee menetyksen, on hänen oma asiansa ja kokemuksensa - ei itsemurhan tehneen vastuulla. Joillakin ei ole elämässä enää jäljellä mitään muuta kuin henkensä. Annetaan heidän omistaa edes se.
Ei ole minun asia. Kukaan ei ole tänne itse päättänyt syntyä, niin kai täältä saa lähteä poiskin.
Ymmärrän.