Yleinen asenne on armoton äitejä kohtaan.
Pitäisi olla täydellinen. Jos hoidat lapsia kotona pitäisi tehdä kaikki kotityöt, hoitaa lapset hyvin ja sen lisäksi vielä harrastuttaa heitä ja hankkia heille sosiaalinen elämä kodin ulkopuolella.
Ennen lapset löysivät seuraa itse, tai leikkivät sisarusten kanssa. Eikä kukaan epäillyt että niillä alkaa päässä viiraamaan kun ei ole joka päivä perhekerhoa/muskaria/seurakunnan kerhoa/virikkeistävää päiväkotipaikkaa. Äitiydestä on tullut niin suorituspainotteista että jos lapsia on useampia kuin se yksi ainoa silmäterä, on melkein helpompi mennä töihin heti ä-loman loputtua. Pääsee sitten heti sosiaalistumaan virikkeiden pariin päiväkotiin. Jos äiti ei jaksakaan järjestää joka päivälle harrastustaivasta lapsukaisilleen.
Toiset naiset ovat niitä pahimpia tuomitsijoita asiassa kuin asiassa (myös muualla kuin av:lla.......). Niiden juttujen yläpuolelle pitää vain päästä ja elää omaa elämäänsä. Lähipiirissä olen huomannut, että kovaäänisimpiä toisten arvostelijoita ovat ne, joilla on paljon ongelmia itsellään (ei välttämättä lapsiin liittyviä vaan muuten) eli ilmeisesti kateus saa aikaan halun arvostella ääneen kaikkia muiden valintoja ja tapoja toimia yms.