Nykyajan kotiäidit eivät käy enää ulkona lastensa kanssa.

me ulkoillaan lähes joka päivä, usein kaksi kertaa päviässä. Pari kertaa viikossa ollaan aamupäivät kerhossa = vain yksi ulkoilu, iltapäivällä. Puitossa ollaan osi harvoin, koska saadaan kontakteja siellä kerhossa. Iltapäivät omassa pihassa, tehdään hommia ja leikitään, tai mennään kaverien pihalle leikkimään.



Esim. viime sunnuntaina ei ulkoiltu, aamupäivä satoi ränrää + oli hidas aamu (klo 10 aamupesu) ja iltapäivällä mentiin kylään tuttaville. Mutta en stressaa.

Meillä 2v todellakin inhoaa näitä kelejä ja silti mennään ulos, vaikka huudon kanssa. Kesällä rakasti olla ulkona, ei paljon silloin sisällä käytykään. t:12



" Ne on ne vanhemmat jotka sanoo että ei voi mennä ulos kun sataa, lapsethan nauttii siitä!

[/quote]

"

Jokaisella lapsella oli oma huutolorunsa jos tahtoi oman äitinsä ikkunaan. " äiti tuu ikkunaan, täällä huutaa Keijo!" -tyyliin.



Tämä siis kultaisella 70-luvulla

En tosin voi kehua olevani mikään himoulkoilija muutenkaan. Kerran päivässä riittää meille lokakuun alusta huhtikuun loppuun. Kesällä ulkoillaan sitten reippaasti enemmän. Meidän lapset eivät sekoa vaikka ei viikkoon ulkoiltaisi ja siten pystymme esim sairastamaan ilman suurta stressiä. Monet " me ulkoilemme joka päivä joka säällä" -äidit ovat ihan stressissä jos jostain syytä joutuu olemaan lasten kanssa sisällä parina päivänä. Lapset kuulemma kiipelevät ihan seinille. Meillä tätä ongelmaa ei ole siis ollut joten olen tullut siihen tulokseen että liika on liikaa joka asiassa.

on silti lämmintä. Syksyä inhoan yli kaiken, joka puolella märkää eikä itsellä ole mitään tekemistä. Kun on lunta eikä kovat pakkaset, ulkoilemme 2x1,5 tuntia päivässä.

kerran päivässä, toinen kerta nyt näiden liukkaiden ja räntäkelien vuoksi jäänyt usein pois. Ja joskus kyllä jäädään aamupäivälläkin sisälle, kun kolme pientä pistää oikein olan takaa hanttiin. ELi jos houkuttelu/pukeminen alkaa venyä tuntiin, niin siirrytään eteisestä leikkihuoneeseen ilman sen suurempia huonoja omiatuntoja.



Meidän muksut tykkää kyllä yleensä ulkoilla, kun on kunnon kelit ja joskus huonoillakin keleillä, kunhan ulos päästään. Mutta joskus vaan lyövät hanttiin, eivätkä kerrassaan millään halua pihalle. Ja minustakin on mielekkäämpää leikkiä sitten sisällä yhteisiä leikkejä, jos ulkoilu menisi vain ratasajeluksi tms. Yksi lapsistani on hirveän arka tuulelle ja tuiskulle. Heti vinkuu ja vikisee, kun vähän naamaan tuulee =)



T. yks mamma, kotona kolme lasta 2v-4v

Vaikka minulla ja pojallani onkin kova räkä tauti päällä.

on nyt kyllä ollut huonoja ilmoja ja vettä on satanut melkein joka päivä niin en sillon ole mennyt pihalle.

Nyt on niin märkää ja liukasta koko ajan, ettei paljon ulkoilut huvita. Isompi osaa mennä itsekin ulkoilemaan ja pienempi ei ole yhtään kiinnostunut tuolla ulkona olemisesta, kun siellä ei voi mitään tehdä.



Lenkkeilemässä käydään melkein päivittäin. Nyt vain niin liukasta etten halua tieten tahtoen mennä katkaisemaan tuonne jalkaani.

Tiedättekös, meinasin kirjoittaa liudan " hyviä" syitä, mutta nyt kun meinasin ne tähän laittaa niin tajusin että tekosyitä kaikki tyynni :) Laiska mikä laiska! Olen vielä ilmeisesti tavallista kehnompi arjen pyörittäjä ja yh (lapsi aina minulla), välillä vaan tuntuu kohtuuttomalta ponnistukselta MINULLE lähteä räntäsateeseen hillumaan kun pyykkivuori kasvaa ja tiskit haisee ja tsiljoona asiaa on hoitamatta. PYRIN käymään ulkona lapsen kanssa päivittäin, ja se on paras mihin kykenen. Tosiasiassa ulkoilu jää väliin kerran, pari viikossa, helpostikin jos sää on paska. Toisaalta, kesä oltiin ulkona melkeen aamusta iltaan päikkärit mukaanlukien...

Ehkä kerran viikossa käydään rattailla kaupalla tms. Myönnän olevani laiska ulkoilemaan. Sitten varmasti mennään useammin leikkimään ulos (vielä ei siis koskaan ole oltu, kun mielestäni on järjetöntä laittaa muksua kuraan istumaan!) kun lapsi hieman kasvaa (on nyt 1v4kk) ja kohta meillä on ISO pihakin. Ja tosiaan, kelit saa kyllä kans parantua...

Ei paljon hotsita, ei mahda mitään. Toi pimeys, toi kylmyys, toi märkä hiekkapaska. Talviahdistus. Onneks lapset ulkoilee kerhossa ja eskarissa ja onhan ne ainaki erinäiset kävelymatkat ulkona...

Keväällä/kesällä sitten ulkoillaan taas päivittäin tuntitolkulla. Onko tuolla nyt tarkoituskaan viihtyä?

Tai sitten kun lunta sataa niin lähdetään talviurheilemaan.

Tarha-/koulupäivän päätteeksi kävelimme vielä muutamia kilometrejä.

Ihan pakko päästä ulos joka päivä! Aikaisemmin nukkui vaunuissa mutta nyt käydään keinumassa, kaupassa tai opetellaan kävelemään.

Päivä alkaa puurolla, sitten puetaan päälle, ulkona ollaan tasan tietty aika, ei enempää, eikä vähempää, kun tullaan sisälle, syödään, vapaata toimintaa, (tietysti äiti leikkii samalla) pienet päikkärit, herätään-> taas ulos ja sama aika jne....

Eli siis rutiineista on pidettävä kiinni, säällä kuin säällä!

Meillä ei tosissaan näillä ilmoilla olla ulkoiltu paljoa, tehdään kotona kaikkea kivaa, leivotaan, maalataan jne tai jos siltä tuntuu niin laiskotellaan ja vain ollaan.

Ei paljoa hetkauta ulkoillaanko minuuttikello kourassa päivittäin vai ei. Ja terveinä on pysytty, eikä lapsilla viiraa päässä millään tavalla..

Hyi, olen kamala äiti!

Entisaikana lapset lykättiin ulos keskenään.

Kyllä meidän äidillä oli ainakin kädet täynnä töitä mun lapsuudessa, ulkoiltiin kyllä joskus, yleensä kesällä, kun käytiin saaressa tms. Itsekseen ulkoiltiin sitten paljonkin, kun oltiin tarpeeksi vanhoja. Siihen asti kävin lähinnä äitin kanssa navetalla tai ulkoilin keittiön ikkunan alla, kun äiti touhusi keittiössä.



Nimenomaan nykyajan äidit ulkoilevat päivittäin lastensa kanssa, koska ainakaan kaupungissa niitä ei kauhean pieninä voi yksin ulos päästää. Tänä talvena on meilläkin tosin ulkoilu vähentynyt radikaalisti ihan säiden takia. Ei mun mielestä se ulkoilu sentään niin elintärkeää ole, että kylmään tihkusateeseen pitäisi mennä. Aina kun on vähän kivempi keli, niin ulos ollaan menty, ainakin pienelle happihyppelylle.

Vierailija:

ja kun kysyin että käyttekö koskaan ulkona kun ei olla nähty, niin se katsoi minua ihan ihmeissään ja vastasi että ei tietenkään.

meilläpäin on puistot tyhjillää, aamuin, illoin ja päivin :(

Yksinään olen aina lasten kanssa ulkona.

Ap

jos joku naapurin emäntä tulisi kysymään " käyttekö KOSKAAN ulkona" ....

Mä olen lasten kanssa tunnin omalla pihalla ja siihen päälle parin kilsan kauppamatka, ja annan lasten kävellä. Enempään ei mun kiinnostus riitä. Se on tylsää. Onneksi vanhin on jo niin iso, että ulkoilee itsenäisesti.

Olen neljän alle neljävuotiaan kanssa kotona ja vauva vie niin paljon aikaa ja voimia, että en tosiaankaan selviä uloa. Onneksi meillä käy muutaman kerran viikossa yksityinen hoitaja viemässä meidän isompia pihalle.



Ilman ulkoilua meidän lapset olisi tosi rauhattomia ja villejä. Ennen vauvan syntymää meillä oli pph joka kävi joka päivä kaksi kertaa pihalla.



Ennenvanhaan=minun lapsuudessa lapset laitettiin yksin pihalle. Ja niin laitetaan vielä nykyäänkin " maaseudulla" . Heti jos on kauempana kaupungista, niin yli kolmevuotiaaton pihalla yksin.



Nykyään on kaikilla niin kiire.

Vierailija:

Päivä alkaa puurolla, sitten puetaan päälle, ulkona ollaan tasan tietty aika, ei enempää, eikä vähempää, kun tullaan sisälle, syödään, vapaata toimintaa, (tietysti äiti leikkii samalla) pienet päikkärit, herätään-> taas ulos ja sama aika jne....

Eli siis rutiineista on pidettävä kiinni, säällä kuin säällä!

Meillä ei tosissaan näillä ilmoilla olla ulkoiltu paljoa, tehdään kotona kaikkea kivaa, leivotaan, maalataan jne tai jos siltä tuntuu niin laiskotellaan ja vain ollaan.

Ei paljoa hetkauta ulkoillaanko minuuttikello kourassa päivittäin vai ei. Ja terveinä on pysytty, eikä lapsilla viiraa päässä millään tavalla..

Hyi, olen kamala äiti!