Lasten kanssa asumaan kaupunkiin vai maalle?

Suosittelen ns. ympäryskuntaa hyvillä kouluilla ja palveluilla, eli jonkin suurehkon kaupungin vieressä sijaitsevaa "lintukotoa".

Olen kotoisin umpimaalta ja asunut aikuisena parissakin kaupungissa.

Riippuu ihan siitä, miten teidän perheessä eletään ja halutaan tehdä. Maalla voi myös asua lähiössä tai kaava-alueen ulkopuolella. Puhutaan aika erilaisista tyyleistä, vaikka asutaankin maalla. 

 

Jos on omaa tilaa ja lääniä, niin harrastuksena vaikka hevonen tai koirat onnistuu kotipihassa. Tai voi harrastaa kotikanoja tai vaikka pitää kesäsikaa. Jos asuu siellä kylän lähiössä, niin samat hyvät- ja huonot puolet siellä on, kuin kaupungissa. Monessa pienessä kylässä on se pakollinen rivitalokin, joten sellainenkin on vaihtoehto. 

 

Mikäli muuttaa maalle ja lasten harrastukset on kaikki kaupungissa, niin turhan ahtaalle itsensä ajaa. Helpommalla pääsee, kun asuu sitten siellä kaupungissa. Maalla valikoidaan siitä valikoimasta harrastukset, mitä siellä on. Isommat osallistuu nuorisoseuran toimintaan tai vapaapalokuntaan yms. Onhan näitä jooga-ryhmiä kansalaisopistolla ja varmaan muutakin jumppaa. Palloa voi pelata ja kiekkoa lätkiä joka koululta löytyvässä kaukalossa. Se ei maalla ole vain niin paljon aikuisten ohjattavissa, vaan lapsilta vaaditaan itseohjautumista. 

 

Samalla tavalla ne netit ja muut toimii myös maalla. Eli pelien ihmeelliseen maailmaan pääsee uppoutumaan myös vähän kauempana isoista kaupungeista. 

 

Lähinnä miettisin sitä, mitä siltä elämältä odottaa. Sen mukaan tekee ratkaisut puoleen taikka toiseen. 

Pienehkö kaupunki kuulostaa aivan parhaalta kasvuympäristöltä. Ei ne lapset teini-ikään tultuaan kuitenkaan siellä maalla pysy, vaan liftaavat jonkun tutun tutun isoveljen kyydissä kaupunkiin heti kun silmä välttää. Siinä sitä onkin huolta sitten kun ei tiedä missä kaukana ja kenen tuurijuopon kyydissä pyörivät.