Lasten kanssa asumaan kaupunkiin vai maalle?

Eihän tuppukylissä muuta tekemistä olekkaan kun päihteet. 

Me asumme maalla ja harrastuksia on enemmän kuin kaupungissa, sirkuskouluunkin ovat etusijalla paikkakunnalla asuvat. Päihteitä ei täällä käytä pikkulapset kuten esim. Vuosaaressa näyttää olevan.

Minä olen maalta (oikea pikkupaikkakunta, ehkä 3000 - 4000 asukasta) ja kyllä siellä jo 90-luvun puolivälissä sai huumeita ostettua ihan helposti. Pari entistä luokkakaveria ajautui narkkareiksi. Meidän naapurin lapset (jotka olivat minua liki kymmenen vuotta nuorempia) ajautuivat myös käyttämään huumeita. Toinen kuoli myöhemmin autokolarissa (aineissa ajoi) ja toinen sitten vammautui jossain muussa onnettomuudessa.

Mä en siis lähtökohtaisesti osaa pitää maaseutua yhtään sen turvallisempana paikkana asua kuin kaupunkiakaan.

Asutaan jokun mielestä varmasti maalla, vaikka Uusimaa ja 20k asukkaan kunta. Tarpeeksi rauhallista ja silti palvelut kävelymatkan päässä (4km suuntaan).

Vierailija kirjoitti:

Me asumme maalla ja harrastuksia on enemmän kuin kaupungissa, sirkuskouluunkin ovat etusijalla paikkakunnalla asuvat. Päihteitä ei täällä käytä pikkulapset kuten esim. Vuosaaressa näyttää olevan.

Mun serkku, maalta, veti ensimmäisiä kännejään jo 12-vuotiaana eli kutosluokalla. Hän tuli raskaaksi 15-vuotiaana.

Ite kun menin yläkouluun, niin siellä oli jo porukkaa, joka yläasteelle tullessaan poltti ja joi kaljaa.

Asuinpaikka ei kaikelta suojele.

Vierailija kirjoitti:

Me asumme maalla ja harrastuksia on enemmän kuin kaupungissa, sirkuskouluunkin ovat etusijalla paikkakunnalla asuvat. Päihteitä ei täällä käytä pikkulapset kuten esim. Vuosaaressa näyttää olevan.

Miten siis harrastuksia on enemmän? Vai vaan teidän lapsilla? 

Ehdottomasti kaupunkiin. Lapset ja nuoret tarvitsevat monipuolisia harrastuksia ja kavereita.

Omat maaseutuhaaveet voi toteuttaa sitten kun lapset ovat muuttaneet kotoa pois. Niin mekin olemme tehneet. 

Se kumpi tukee enemmän lapsen itsenäistymistä. 

Helpompaa kulkea itsenäisesti kouluun, harrastuksiin, kavereille, jne. 

Pienehkö kaupunki. Maaseudulla on hyvin vähän tekemistä lapsille ja joudutte koko ajan kuskaamaan. Nykyaikana iso osa vaaroista tulee netin kautta muutenkin. Ja ainakin omassa maalaisnuoruudessa vietin älyttömän paljon aikaa netissä, kun ei minnekään päässyt. Kaupungissa kannattaa toki kiinnittää huomiota asuinalueeseen ja mihin kouluun lapsi menee. 

Vierailija kirjoitti:

Me asumme maalla ja harrastuksia on enemmän kuin kaupungissa, sirkuskouluunkin ovat etusijalla paikkakunnalla asuvat. Päihteitä ei täällä käytä pikkulapset kuten esim. Vuosaaressa näyttää olevan.

Meidän noin 1000 asukkaan kylä ei vaatinut kuin yhden Saramäestä vapautuneen narkin ja jo alkoi huumeet pyörimää alakoululaisten kesken. 

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti kaupunkiin. Lapset ja nuoret tarvitsevat monipuolisia harrastuksia ja kavereita.

Omat maaseutuhaaveet voi toteuttaa sitten kun lapset ovat muuttaneet kotoa pois. Niin mekin olemme tehneet. 

Samaa mieltä. Meillä kans suunnitelmissa muuttaa maalle tästä lähiöstä jossain kohtaa. Ehkä. Onhan tää elämä tosi helppoa kun kaikki on lähellä ja okt:n pienehkössä pihassa ei ole kovin paljoa hoitamista. 

Pienehkössä kaupungissa kasvaneena valitsisin maaseudun. Toki riippuu paljon paikasta. Mikäli lapset menevät kuitenkin kaupunkiin kouluun, altistuvat he siellä kaupungin vaikutuksille. 

 

Tein lukiossa sellaisen havainnon, että maalla kasvaneilla oli parempi itsetunto kuin meillä, jotka olimme käyneet alemmat kouluasteet kaupungissa. Toisaalta kotikaupunkimme oli tunnettu huono-osaisuudestaan ja kurjuudestaan. Asia on varmasti erilainen jossain viriilissä pikkukaupungissa. 

Vierailija kirjoitti:

Me asumme maalla ja harrastuksia on enemmän kuin kaupungissa, sirkuskouluunkin ovat etusijalla paikkakunnalla asuvat. Päihteitä ei täällä käytä pikkulapset kuten esim. Vuosaaressa näyttää olevan.

Suurimmassa osassa maalaistaajamia ei ole mitään sirkuskouluja. Harrastukset on ihan siitä kiinni, mitä kuntalaiset haluaa järjestää. 

Kokemusta molemmista. Maalla asuminen kaksine autoineen ja työmatkoineen rassasi liikaa. Vapaa-aikaa ei jäänyt arkisin. Lapsilla pitkä päivä, kun koulukuljetuksen varassa. Kavereita tapasivat vain viikonloppuisin.

Kaupungissa parasta, että kaikki on lähellä, Lapset kävelevät kouluun ja harrastuksiin. Eli muutto kaupunkiin oli meille paras. 

Vierailija kirjoitti:

Pienehkössä kaupungissa kasvaneena valitsisin maaseudun. Toki riippuu paljon paikasta. Mikäli lapset menevät kuitenkin kaupunkiin kouluun, altistuvat he siellä kaupungin vaikutuksille. 

 

Tein lukiossa sellaisen havainnon, että maalla kasvaneilla oli parempi itsetunto kuin meillä, jotka olimme käyneet alemmat kouluasteet kaupungissa. Toisaalta kotikaupunkimme oli tunnettu huono-osaisuudestaan ja kurjuudestaan. Asia on varmasti erilainen jossain viriilissä pikkukaupungissa. 

Täytyy kuitenkin lisätä vielä tähän, että päihteidenkäytöltä maaseudulla kasvaminen ei suojannut. Osa näistä maalaisista oli hyvinkin kovia ryyppäämään.

Vierailija kirjoitti:

Pienehkössä kaupungissa kasvaneena valitsisin maaseudun. Toki riippuu paljon paikasta. Mikäli lapset menevät kuitenkin kaupunkiin kouluun, altistuvat he siellä kaupungin vaikutuksille. 

 

Tein lukiossa sellaisen havainnon, että maalla kasvaneilla oli parempi itsetunto kuin meillä, jotka olimme käyneet alemmat kouluasteet kaupungissa. Toisaalta kotikaupunkimme oli tunnettu huono-osaisuudestaan ja kurjuudestaan. Asia on varmasti erilainen jossain viriilissä pikkukaupungissa. 

Maalla kasvaneena tein kyllä itse oikeastaan aika päinvastaisen havainnon. Meillä maalla asuvilla oli enemmän vaikeuksia sopeutua yläkouluun ja lukioon ja saada uusia kavereita, kun ei oltu totuttu. Myös kyläilyt oli hankalia järjestää, kun aina piti saada kyydit jostain. 

Me asuttiin lasten lapsuusaika pienessä maalaiskaupugin taajamassa. Kaikki lähellä, ei juuri tarvinnut lapsia kuskailla kouluun, harrastuksiin tai muuallekaan. Kaikki mukavasti lähellä. Isommassa kaupungissa olisi mennyt paljon aikaa laaten kuskailuun, eivätkä varmaan olisi voineet harrastaa niin monipuolisesti kuin siellä saivat.

Maaseutupaikkakuntia on monenlaisia niin kuin kaupunkejakin. Itse asun mieluisassa kyläyhteisössä, jossa olen aikoinaan itsekin varttunut.

Monelle ratkaiseva tekijä tuntuu olevan lasten harrastukset. Meillä on kaksivuotias jolle on tulossa pikkusisarus ja täällä maaseudulla on ihan erilainen mahdollisuus oppia omatoimisuutta kaupunkiin verrattuna, jossa on tarjolla enimmäkseen ohjattuja harrastuksia. Täällä tekeminen pitää keksiä itse, koska pitää käyttää omaa mielikuvitusta. Voi oppia kädentaitoja joista on ihan oikeaa hyötyä myöhemmässä elämässä. Luontosuhdekin tulee lähemmäksi. Aikuisista ihmisistä maalla kasvaneet tunnistaa siitä että he tarttuvat toimeen eivätkä jää odottamaan ohjausta.

No mulle sinällään kävisi kumpikin jos kaupunki on oikeasti pieni (joku max 10 000 asukasta), mutta silti haluaisin asua haja-asutusalueella vaikka en ihan "maalla" asuisikaan.

Me yritettiin maalla asumista, kun perittiin sukutila, mutta eihän siitä tullut mitään ja lapset kärsi. 

Kouluun piti herätä jo klo 6 jälkeen ja kilometri kävellä bussipysäkille,  josta taksi tuli hakemaan Lapset olivat kuin sillit tynnyrissä taksissa ja jokainen kolkka kierrettiin ja aikaa meni lähes tunti, vaikka meiltä matkaa kouluun vajaa 10km. Sama ruljanssi koulun päätyttyä. 

Suurin osa opettajista oli epäpäteviä, joka oli ymmärrettävää, kun kunnat suurissa taloudellisissa vaikeuksissa ja virkoja jätettiin täyttämättä ja palkattiin pätkätöihin ja tuntiopettajiksi. 

Samat ongelmat, jos hammaslääkärin tai terveyskeskuksen kanssa. 

Pätevää ja hyvää henkilökuntaa ei vain saada maaseudulle esim. hammaslääkäriä ei ole ollut kuukausiin ja terveyskeskus toimii lääkäri- ja hoitajapulan vuoksi pari päivää viikossa. 

Samat ongelmat lasten harrastuksissa. Niitä ei vain ole. 

Me muutettiin takaisin kaupunkikotiin ja lapset entiseen kouluun ja vapaa-aika vietetään maalla ja tämä toimii ainakin meillä hyvin, niin kauan kuin lapset asuvat kotona ja aikuistuvat. Meille tärkeintä on lasten hyvinvointi ja koulumenestys ja ne eväät halutaan tarjota lapsille elämään. 

Muuten vapaa-ajalla oli mukava asua maalla, mutta ne olosuhteet ovat usein haasteelliset, jos molemmat vanhemmat työelämässä.