Lue keskustelun säännöt.
Kollega aiheuttaa stressiä
17.01.2024 |
Ei ole kovin montaa kertaa elämässä tullut vastaan, että joku ihminen voi läsnäolollaan aiheuttaa näin kovaa stressiä. Itse istun joka päivä toimistolla, koska on ihan mahtavat ihmiset ympärillä. Oma tiimini on harvoin fyysisesti toimistolla ja on todella kiva jos tulevat, paitsi tämä yksi. Kun hän ilmoittaa tulevansa paikan päälle toimistolle niin stressaannun siitä jostain syystä todella paljon ja tulen kiukkuiseksi.
Hän on ihan mukava ihmisenä ja vaihdellaan kuulumisia, mutta saa jostain syystä niskavillat pystyyn kun joku on hänessä kuitenkin karmivaa. En ikinä haluaisi jäädä hänen kanssaan kahdestaan mihinkään. Tänään hän aamulla ilmoitti tulevansa tänne taas ja stressitaso nousi aivan älyttömästi. Olen koittanut pohtia, että mikä hänessä on sellaista ja en ole löytänyt syytä. Hän pukeutuu siististi, ei haise, puhuu asiallisesti ja välillä tekee jopa töitä. On suhteellisen uusi meidän tiimissä ja koittaa sopeutua meidän kanssa työskentelyyn ja itse pyrin opastamaan häntä ja tukemaan kuitenkin, että hänellä olisi hyvä olla meidän kanssa. Tiimissämme ei ole kuitenkaan resursseja pitää ihmistä, joka ei opi tai sopeudu.
onko teillä tullut vastaan näitä ihmisiä, joista tulee jotenkin epämääräinen olo, vaikka ei pitäisi syytä olla? Millä saitte päänne käännettyä ja pystyitte olemaan toisen seurassa ihan normaalisti?
Kommentit (31)
Miksi vaihtelet kuulumisia ja tuet liiaksi, ole omissa oloissasi enimmäkseen kuulokkeet korvilla jos voit. Eikö joku muu voi tehdä hänen tukemisen. Ihan normaali neuvominen kai riittää. Ehkä myös aktivoidut liikaa kun joku tulee paikalle, voiko keskittyä omaan. Ehkä se henkilö ei ole sitten sopiva, ainakaan sulle ja uskon että on jotain karmivaa. Onko se kasvot, ilmeet, hymy, pukeutuminen, olemus, mikä muu, tapa puhua tms. Ihmisillä on salaisuuksia ja osa käyttääkin jotain vaikka alkoholia. Onko se sittenkin kummitus, alkaa kuulostaa siltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työkaveri, joka oli aluksi mukava, mutta oltuaan työssä muutaman kuukauden hän alkoi juoruta muista ihan päättömällä tavalla, osa jutuista ei ollut lähelläkään totuutta. Olisipa minullakin noussut karvat pystyyn ensireaktiona, niin en olisi kertonut hänelle mitään itsestäni!
Mulla on periaate, että en tee muista päätelmiä muiden puheiden pohjalta. Kuitenkin toistaiseksi on joka kerta käynyt niin, että muiden puheisiin olisi pitänyt luottaa silloin kun se "tuomio" on tullut monelta ihmiseltä eikä vain yhdeltä. Vaikeaa sitten ottaa etäisyyttä kaikenlaisiin ongelmakimppuihin ja mm. liian avoimiin seksiasioistaan avautujiin, kun on alkuun koettanut olla heille ystävällinen muiden kartellessa.
Eli joka kerta olisi pitänyt uskoa juoruihin, kun ne joka kerta osoittautuivat tosiksi? :D Ööh, hieman hankala nyt luottaa arvostelukykyysi tuon jälkeen. Googlaapa vahvistusharha.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse uusi työntekijä tiimissä, ja voisin luulla että ap kirjoittaa minusta. Sen vaan näkee, että jokin minussa hankaa tiimikaveria. Olen ajatellut, että ehkä se johtuu siitä että olemme todella paljon samanlaisia, mutta silti työskentelytavoissa vähän eri tyylisiä. Olen alussa ehkä myös liian seurallinen, ehkä se ärsytti kun halusin tutustua tiimiläisiin ja olin tottunut aikaisemmassa työpaikassa siihen. Täällä kukaan ei tapaa työkavereita työajan jälkeen, pelkkä ajatuskin on kauhistus.
Nyt olen omaksanut samanlaisen "kohteliaat mutta etäiset"-suhtautumistavan, mutta vahinko on varmaan jo tapahtunut.
Tiimiläinen on perfektionisti ja tosi jäykkä toimintatavoiltaan ja itse olen joustavampi. Ehkä tämä mun "joustavuus" sitten ärsyttää. En ole laiska, ja aikaisemmissa työpaikoissa minua on kehuttu ahkeraksi ja tehokkaaksi, mutta uusissa työtehtävissä tietenkin teen hitaammin kuin konkarit. Esihenkilö on sanonut, että on
Minä vaihdoin työpaikkaa vuosi sitten ja olen saamieni reaktioiden pohjalta joutunut miettimään näitä asioita. Alkuun menin töihin omassa aktiivisessa ja puheliaassa työroolissani, mutta huomattuani sen ärsyttävän monia otin vähän rauhallisemman ja näkymättömämmän vaihteen päälle. Se hiljainen hiippailu kuitenkin tuntui siltä, että en voinut olla niin hyvä työntekijä kuin oikeasti olen, en päässyt käyttämään ammattitaitoani. Jos olin mitään tehnyt tai sanonut, niin kuulin siitä selän takana jonkun vaahdonneen.
Nyt kun alan jo tuntea talon tavat aika hyvin, olen taas poistunut sieltä hiippailijan roolista ja päättänyt, että olkoon. Teen työni hyvin ja käytän sitä ammattitaitoa ja näkemystä mikä minulla on. Varmasti työasenteeni ärsyttää jotakuta, mutta toivon että kun pidempään tehdään töitä yhdessä ja tullaan tutuiksi ihan ihmisinä, niin nekin ärsyyntyjät oppivat vähän lukemaan, että millä mielellä minä asiat sanon ja teen.
Hiljaisesta hiippailijasta työntekijäksi, joka ei enää piilottele huippukykyjään eikä välitä, jos joku ärsyyntyy hänen erinomaisuudestaan
Vierailija kirjoitti:
Olen itse uusi työntekijä tiimissä, ja voisin luulla että ap kirjoittaa minusta. Sen vaan näkee, että jokin minussa hankaa tiimikaveria. Olen ajatellut, että ehkä se johtuu siitä että olemme todella paljon samanlaisia, mutta silti työskentelytavoissa vähän eri tyylisiä. Olen alussa ehkä myös liian seurallinen, ehkä se ärsytti kun halusin tutustua tiimiläisiin ja olin tottunut aikaisemmassa työpaikassa siihen. Täällä kukaan ei tapaa työkavereita työajan jälkeen, pelkkä ajatuskin on kauhistus.
Nyt olen omaksanut samanlaisen "kohteliaat mutta etäiset"-suhtautumistavan, mutta vahinko on varmaan jo tapahtunut.
Tiimiläinen on perfektionisti ja tosi jäykkä toimintatavoiltaan ja itse olen joustavampi. Ehkä tämä mun "joustavuus" sitten ärsyttää. En ole laiska, ja aikaisemmissa työpaikoissa minua on kehuttu ahkeraksi ja tehokkaaksi, mutta uusissa työtehtävissä tietenkin teen hitaammin kuin konkarit. Esihenkilö on sanonut, että on
Jos sulla on jokseenkin avoimet välit pomosi kanssa ja / tai jokinlainen luonteva tilaisuus keskustella sun työn sujumisesta, niin sinuna ottaisin tuon ihan puheeksi. Toki mieti, millä sanoilla - älä koskaan dissaa henkilöä. Vaan lähinnä omalta kannaltasi. Miltä susta tuntuu. Mikä sun työtä hankaloittaa.
Mulla on tosi huonoja kokemuksia näistä, kun en ole avannut suutani ja puolustanut itseäni, vaikka nihkeyden merkit on olleet ilmassa.
Siksi yhdessä kivassa työpaikassa otin nopeasti puheeksi pomon kanssa, että musta tuntui, että kollega ei anna mun tehdä työtäni. Pomokin oli sitä mieltä, että "kuulostaa, että x:llä on luopumisen tuskaa tehtävistään". Pomo antoi selkeämmän työnjaon meille, ja meistä tuli kollegan kanssa oikein hyvät työystävät, vaikka alussa ajattelin, että hän inhoaa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän ryhmään tuli uusi työntekijä, joka päätti omassa päässään, että olen tuollainen henkilö.
En ikinä ollut epäystävällinen hänelle, vaikka hän väitti muuta. Lopulta hän hääti minut pois ennen kivasta ryhmästä.
Kannattaa olla varovainen ap:n kaltaisten "musta tuntuu"- ihmisten kanssa, jotka tekevät päätelmiä ihan ilman aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse uusi työntekijä tiimissä, ja voisin luulla että ap kirjoittaa minusta. Sen vaan näkee, että jokin minussa hankaa tiimikaveria. Olen ajatellut, että ehkä se johtuu siitä että olemme todella paljon samanlaisia, mutta silti työskentelytavoissa vähän eri tyylisiä. Olen alussa ehkä myös liian seurallinen, ehkä se ärsytti kun halusin tutustua tiimiläisiin ja olin tottunut aikaisemmassa työpaikassa siihen. Täällä kukaan ei tapaa työkavereita työajan jälkeen, pelkkä ajatuskin on kauhistus.
Nyt olen omaksanut samanlaisen "kohteliaat mutta etäiset"-suhtautumistavan, mutta vahinko on varmaan jo tapahtunut.
Tiimiläinen on perfektionisti ja tosi jäykkä toimintatavoiltaan ja itse olen joustavampi. Ehkä tämä mun "joustavuus" sitten ärsyttää. En ole laiska, ja aikaisemmissa työpaikoissa minua on kehuttu ahkeraksi ja tehokkaaksi, mutta uusissa työtehtävissä tietenkin teen hitaam
Kuulostat narsistilta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahdatkohan puhua mun siskosta... hän on todella todella pelottava, pelkkä valokuvan näkeminen ahdistaa, ei olla mitenkään tekemisessä enää...
Niskakarvat nousee pystyyn pelkästä ajattelemisesta...
On vaihtanut työpaikkoja ja saanut 2 paikasta potkut, ei tule kenenkään kanssa toimeen mutta en oikein osaa sanoa mikä hänessä riipii...
Ei ole olemassa sellaista sanaa kuin "montaa". Perusmuoto on "moni". "Monta" on jo partitatiivimuoto, sitä ei tarvitse eikä voi taivuttaa uudestaan.
Itse aiheesta: ap vaikuttaa sekopäältä. Jonkun ihmisen inhoaminen ilman, että edes itse tietää sille syytä ei ole normaalia eikä tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa sellaista sanaa kuin "montaa". Perusmuoto on "moni". "Monta" on jo partitatiivimuoto, sitä ei tarvitse eikä voi taivuttaa uudestaan.
Itse aiheesta: ap vaikuttaa sekopäältä. Jonkun ihmisen inhoaminen ilman, että edes itse tietää sille syytä ei ole normaalia eikä tervettä.
Näin juuri, vai jätitkö jotain kertomatta ap?
Ehkä sinulla on vain muutosvastarintaa?