Onko jompi kumpi vanhemmistasi jo edesmennyt, eikä ehtinyt näkemään lapsiasi? Miten olet selvinnyt tästä?

Ei todellakaan ole valhetta! Ensinnäkin ihmisiä kuolee myös nuorena (mm. siskoni mies oli vasta viisikymppinen, eikä lapsenlapsista ollut silloin edes tietoa), ja toisaalta imiset saavat lapsia myös nelikymppisinäkin! Miksi kukaan keksisi valehdella tällaisesta asiasta???



T: 22 (40-kymppisen äidin tytär, josta itsestäänkin tuli äiti vielä 40v!)

Isäni kuoli kun oli 14. Oli sairas jo kun olin lapsi, joten en koskaan ole odottanutkaan, että näkisi lapseni.

Oma isäni kuoli oleessani 12v. Kyllä välillä surettaa, kun isä ei ole näkemässä mahtavia poikiani.

osanottoni kaikille menettäneille.

usean vuoden ennen lastemme syntymää. Ok, mies on ison perheen kuopus ja hänen vanhimmat sisaruksen ovat omien vanhempieni ikäisiä, mutta kuitenkaan lapset eivät koskaan voi tavata isänpuoleisia isovanhempiaan.

Lapsemme ei ole nähnyt pappaansa enkä ole minä appeani. Jotenkin minua surettaa se valtavasti, että en ole kohdannut tuota ihmistä. Kosketti kovasti se, että ollessani raskaana, mieheni vei minut isänsä haudalle. Tuntui, että hän halusi esitellä isälleen koko perheensä.

ja pari viikkoa sitten anoppini kuoli syöpään. Eli meidän lapsilla ei ole yhtään mummia enää :(

Onneksi ukit ovat vielä elossa.

Äitini kuoli ennen kuin näki lastani eikä nähnyt myöskään veljeni lasta ja muut sisarukseni eivät vielä ole edes lapsia saaneet.



Itseasiassa nyt kun alan miettiä, ei tule yhtään parempaa kaveria mieleen jonka lapsen/lasten syntyessa kaikki 4 isovanhempaa olisi ollut elossa...



Eli on kyllä aika yleistä tai sit mulla on tosi poikkeava ja huono-onninen kaveripiiri...

nyt mitään ihmeellistä ole. Kyllä varmaan esim. syöpä ja sydänsairaudet vie nuoriakin ihmisiä. Syöpä vei minunkin isäni viisitoista vuotta sitten.

Olin tuolloin vähän yli kaksikymppinen.

noin 5 vuotta sitten, esikoiseni syntyi noin 3 vuotta sitten. Isää on vielä ikävä ja vaarin puute välillä harmittaa. Toisaalta itse en ole nähnyt toista mummoani, enkä ole sitä kuitenkaan kauhean isona puutteena kokenut. Kiinnostaa kyllä kovasti, millainen hän oli. Toivonkin, että osaan kertoa lapsilleni heidän vaaristaan.

kuoli 20 vuotta sitten. Olin silloin vielä itse lapsi enkä osaa edes ajatella millainen isä olisi jos eläisi.

Varmaan olis vaikeampaa jos olisin paremmin ehtinyt isääni tutustua.

läheiset ja rakkaat välit ja esikoinen oli tärkeä faijalle :) no ehkä se isukki siellä pilven päällä katselee touhujamme ja tutustuu sitä kautta lastenlapsiin :)