Kun sanot, että ahdistaa, onko se fyysinen vai henkinen tunne?

Molemmat, koska se kulminoituu aina fyysiseks. Sen takia henkinen puoli on aina hoidettava ekana kuntoon koska se on nimenomaan se mikä aiheuttaa myös sen fyysisen haitan. 

Rinnanpuristus, huimaus, todellisuuden tajun menetys yms. Ne lähtee kaikki siitä yläkerrasta

Joo, molemmat. Rintaa ahdistaa ja ajatukset kiertää kehää, on hauras ja puristunut olo sekä henkisesti että fyysisesti. Mutta pahimmalt tuntuu henkisellä tasolla, fyysinen ahdistus on hyvin pientä siihen verrattuna.

Mulla se on ollut henkistä. 

Paniikkihäiriöstä kärsivänä ahdistus on minulle valitettavan tuttu olotila. Se on sekä että, ja välillä ahdistuksen/paniikin aloittaa jokin ajatus, välillä jokin fyysinen oire. Keskeistä on, että ajatuksista ja oireista muodostuu toisiaan pahentava noidankehä. Esim. jostain syystä vähän outo olo -> paniikkiajatuksia pahimmista mahdollisuuksista mikä sairaskohtaus se voisi olla -> paniikkiajattelu kiihdyttää sykettä ja tekee tukalaa oloa -> ajattelu siitä että kyseessä oikeasti saattaa olla sairas- eikä paniikkikohtaus lisääntyy. Tai toisinpäin, mieleen tulee jokin ahdistava ajatus -> tulee fyysisiä oireita kuten "sydän hyppää kurkkuun", pulssi nousee, tuntuu kuuma tulvahdus kehossa -> ahdistava ajatus kasvaa ja tuottaa uusia samansävyisiä ajatuksia -> olo menee sietämättömän huonoksi ja tuntuu että on sairaskohtaus päällä tai vähintään olen tulossa hulluksi ja menettämässä itseni hallinnan juuri nyt.

Mitä? Kaikki tunteethan ovat fyysisiä, kun olemme fyysisiä olentoja. 

Onko outoa, että reagoin vain fyysisesti. Esim ajatukset ei kierrä kehää tms

Sekä että. Oksettaa,kädet puutuvat, huimaa, pelottaa, loputtomat katastrofiajatukset, sydämen muljahtelut