Loukkaantuisitko minun sijassani, jos kutsua ristiäisiin ei tule?
Ystävättäreni erittäin pitkältä ajalta sai hiljattain vauvan, ja nyt puhisee ristiäissuunnitelmia puhelimessa, asuvat toisella paikkakunnalla. Hän on minun lapseni kummi, ja jutuista ja suunnitelmista päätellen kutsua ristiäisiin ei ole tulossa. Innoissan selittää kuinka lapselle tulee 4 kummia jne jne, mutta ei siis kutsua meille.
Minä tulen loukkaantumaan, jos kutsua ei tosissaan tule, enkä edes voi sille mitään! Selityksenä on varmaan " vain perhettä" , mutta silti.
Loukkaantuisitko sinä?
Kommentit (31)
Kaveripiirissä on yksi nainen joka loukkaantuu koko ajan jostain, oikein semmoinen sarjaloukkaantuja. On saanut miehensäkin mukaan siihen hölmöilyyn. On vuosien saatossa narissut minulle jos vaikka mistä asiasta että miten nyt loukkasivat häntä jne kun eivät kutsuneet sinne ja tänne ja ei kummiksi pyydetty... Tiedän että hän loukkaantui meidän tavasta mennä naisimiin, kertoi sen ihan päin naamaa. Hän varmasti loukkaantui myös kun ei pyydetty kummiksi mutta sitä ei tainnut uskaltaa sanoa.
Suosinpa vielä naimisissa olevia. Syynä mm. se, että on kiva, että lapsella on useampi kuin yksi kummi. Lisäksi sinkuilla oma elämä yleensä vie niin paljon energiaa säätöineen ja hoitoineen, ettei kummilapselle välttämättä riittäisi energiaa. Naimisissa olevia suosin sen takia, että avioliittoon astuminen osoittaa luottamusta suhteen kestävyyteen konkreettisella tavalla, ja näin minimoidaan se mahdollisuus, että toinen lapsen kummeista vain yhtä-äkkiä häviäisi lapsen elämästä.
Ihmiset tuntuvat ottavan kummiksi pyytämisen/pyytämättömyyden nimenomaan kahden aikuisen ystävyyteen vaikuttavana seikkana, kun kyse on oikeasti LAPSEN kummeista, ei lapsen äidin...
25
kuten sanottu, kastejuhlaan ei ole tapana kutsua vieraita, vaan pelkät asianosaiset. Eli ihan lähimmät sukulaiset ja kummit.
Tuosta kummiudesta. Jos he haluavat monta lasta, on ihan fiksua säästellä niitä hyviä kummeja jokunen myöhempäänkin, ettei ekalle tule parhaat ystävät ja muille sitten ketä satutaan keksimään.
olen tottunut siihen että ristiäset on tosi pienimuotoiset juhlat. vain kummit ja isovanhemmat. ei edes omat sisaruksia kutsuta.
Kiva sellaisia järjestää, kun synnytyksestä on vasta kuukausi-pari, ja itse ihan vauvahuumassa/väsymyksessä! Ja jos kutsuu vain jotkut ystävät, niin toiset loukkaantuu. Ihan syystä ristäiset on perheen sisäinen juhla.
Minulla on ueita todella läheisiä ystäviä, joiden lasten ristiäisissä en ole ollut (paitsi, joiden lapsen kummina olen ollut), enkä ole myöskään heitä kutsunut lapseni ristiäisiin. Ristiäiset ovat mielestäni pieni intiimi tilaisuus eikä mikään kymmenien ihmisten megaspektaakkeli.
Niitä ystäviä nähdään sitten ihan muissa merkeissä ja kestitään huomattavasti useammin kuin isovanhempia tai muita sukulaisia.
Nyt ap järki käteen!
Vierailija:
En myöskään odota, että oman lapsen kummit automaattisesti valitsisivat minut kummiksi omalle lapselleen.
Minusta tämä on kumma tapa. En tiennyt että tällaista on edes olemassa. Oikeasti en edes olisi halunnut, että meitä pyydetään ristiin kummeiksi. Ollaan tottakai poikamme kummien tyttärelle kummeja, kun pyysivät. Mutta kyllä minä vähän ihmettelin sitä, kun pyysivät. Myöhemmin olen kuullut, että se on ihan normaali tapa. Meidän suvussa ja tuttavapiirissä vain näin ei tehty.
Kun toinen poikamme syntyi, kysyin varovasti toisen kummilapsen kummeilta, mitä mieltä ovat ristikkäiskummeudesta. Eli voisivatko alkaa lapsellemme kummeiksi, vaikka olemme heidän lapsen kummeja. Meillä on pieni suku ja vähän todellisia ystäviä, joten ristiin kummius on melkein pakonsanelema juttu... Siltikään en pidä siitä.
Mä ymmärsin jo etten tule ikinä näkemään yhtä lapsenlapsia enkä enää edes aio yrittää kysellä kyläilyä. Parempi varmaan,etten luo mitään tunnesidettä. En aio jatkossakaan sitten olla lastenhoitaja enkä rahapussi. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Suosinpa vielä naimisissa olevia. Syynä mm. se, että on kiva, että lapsella on useampi kuin yksi kummi. Lisäksi sinkuilla oma elämä yleensä vie niin paljon energiaa säätöineen ja hoitoineen, ettei kummilapselle välttämättä riittäisi energiaa. Naimisissa olevia suosin sen takia, että avioliittoon astuminen osoittaa luottamusta suhteen kestävyyteen konkreettisella tavalla, ja näin minimoidaan se mahdollisuus, että toinen lapsen kummeista vain yhtä-äkkiä häviäisi lapsen elämästä.
Ihmiset tuntuvat ottavan kummiksi pyytämisen/pyytämättömyyden nimenomaan kahden aikuisen ystävyyteen vaikuttavana seikkana, kun kyse on oikeasti LAPSEN kummeista, ei lapsen äidin...
25
naimisiin meno on pervoa,sehän on sitä että nussitaan loppuelömö japetetään välil
ne ovat intiimi perhejuhla. Sinne ei ole ystävillä ja naapureilla mitään asiaa.