Jos menet treffeille 38v miehen kanssa, ja selviää että hän asui 29-vuotiaaksi asti vanhempien luona, niin mikä olisi reaktiosi?

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä liian suuri turn off, ei jatkoon.

Ihmisessä on jotain häikkää jos hänellä ei vielä keski-ikää lähestyessä ole mitään tarvetta itsenäisyyteen.

Keski-ikää? Siihen on kuule vielä aikaa, kun kyse on alle 30 vuotiaasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä liian suuri turn off, ei jatkoon.

Ihmisessä on jotain häikkää jos hänellä ei vielä keski-ikää lähestyessä ole mitään tarvetta itsenäisyyteen.

Keski-ikää? Siihen on kuule vielä aikaa, kun kyse on alle 30 vuotiaasta. 

Virallista määritelmää ei ole, mutta perinteisesti keski-iäksi on määritelty ikävuodet 4060, joskus 3560.



-IS

Itse haluaisin kuulla kyllä, millainen tarina siinä takana. Ehkä tulee ensinnä mieleen jonkinlainen mukavuudenhalu tai saamattomuus, ehkä on tuntunut hankalalta järjestää asumisen asioita ja muita, jos kotona on ollut tilaa jatkaa asumista. Vaikka olisi osallistunut kuluihinkin osaltaan, niin kyllä se muokkaa elämäntarinaa ja kokemusmaailmaa että asustelee vanhempien helmoissa sen sijaan, että opettelee itse maailmaa. Ja että haluaa opetella uutta ja itsenäistyä. Että ehkä kyky tehdä päätöksiä ja saada aikaan tuolloin jäänyt mukavien olosuhteiden alle. Onko kuopus? Vaikuttaisi joka tapauksessa kokemusmaailman erilaisuuteen, että kiinnostaisi kuulla taustalla ollut järkeily. Onko yhä sellainen jolle muutokset vaikeita? Kokonaisuus vaikuttaisi siihen kokisinko haasteeksi vai yksilölliseksi elämän kuluksi. 

Pahoja henkisiä ongelmia täytyy olla, jos asuu vanhempien luona vielä yli 20-vuotiaana. 

No sehän on asunut jo pitkään omillaan. Mitä väliä sillä enää olisi. Huolestuneempi olisin jos edelleen asuisi kotona. 

Mulla yksi kaveri muutti 30v VELATTOMAAN omistusasuntoon kun oli kotona asuessa ihan tarkoituksella säästänyt sitä varten.

Vierailija kirjoitti:

Minä asuin 26-vuotiaaksi asti (ja olen siis nainen), ei tuossa minusta ole mitään ihmeellistä. Monessa kulttuurissa ihan nornaalia, en tiedä miksei Suomessa.

Sama täällä.

Jos olis italiaano, ni no problem :D Siellähän ne asuu mamman helmoissa pitkäänkin. Mut siis tottakai tollainen herättäisi kysymyksiä, mutta oon aina valmis kuulemaan perustelut asioihin, jotka mun mieltä askarruttavat. Eli sille vois olla ihan luonnollinenkin syy. Mut luottaisin myös ensivaikutelmaan jos alkaisi tuntumaan et jutussa on jotain outoa esim jos toinen häpeilee sitä tms.

N31

Yrittäisin laskea päässäni 38-29 mutta eihän se naiselta onnistu, joten kaivaisin kännykän laukustani ja tekisin laskutoimituksen sillä. Ja tadaa: mies on asunut 8 vuotta omillaan. On jo aikakin hakea seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Käytännöllinen ratkaisu noin taloudellisesti. 

Kyllä.

"Omilleen" muuttaneet  maksattaa asumisensa yhteiskunnalla joko osittain tai kokonaan. 

Jos olisi suomalainen, niin pitäisin outona. Englantilainen poikaystäväni asuu edelleen vanhempiensa luona, mutta on 24 ja exäni on 28 ja asuu edelleen vanhemmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä puolustelee tuollaisia kotona pitkään asuvia.

Minulla on iso suku, jossa on ollut muutama tuohon ikään kotona asunut mies.

Eikä ne ns mammanpojat ole ikinä naista löytäneet, sori vain mutta niin se menee.

Tuollainen kertoo yleensä ongelmista.

Huom! yleensä, ei aina. 

No jos kuitenkin käy töissä, niin ei ongelma. Menin yhteen tällaisen miehen kanssa ja kieltämättä jotkut perusasiat on joutunut nyt vasta opettelemaan. Mutta muutoin niin ihana pakkaus, etten vaihtaisi

Pääsi lopulta omilleen? Mitä väliä. En näe vanhempien luona asumisessa mitään väärää, jos se toimii kaikille osapuolille. Eli eri asia, jos jää ns. takakammarin pojaksi ja työttömäksi vanhempien riesaksi.. kaikilla ei sydäntä heittää pihalle. (Esimerkki tosielämästä.)

Pitäisin todella outona. Millainen liki kolkyt vuotias asuu vielä vanhempien nurkissa? Uusavuton tai läheisriippuvainen? Itse muutin kotoa 16-vuotiaana.