Puoliso uhkailee erolla

Hommaa asunto ja lähde lasten kanssa, yksinkertaisesti vain muutat. Mitä tosta keskustelemaan 

Jos aloitat siitä että järjestä uusi koti itsellesi, jos olet äiti niin lapsillekin tai onko välillä isällä lapset. Ellet jää siihen asuntoon ja toinen lähtee. Entä se toinen osapuoli, miten hänelle asunto. En usko että keskustelu toimii eroissa hyvin toisen kanssa, pitäisi olla jo aika pian se uusi olemassa. Pitää vain hoitaa ne käytännön asiat kuntoon. 

Joopa joo.....

Jätät lapset ja lähdet, etkä muutamaan viikkoon vastaa puhelimeen. Sitten ilmoitat olleesi vähän miettimässä asioita ja päätyneesi lopulliseen eroon. Haet tavarasi ja jäät työttömäksi, ettei tartte maksaa elareita, mutta saat tavata lapset joka toinen vkl ja puolet lomistasi.

Vierailija kirjoitti:

Jätät lapset ja lähdet, etkä muutamaan viikkoon vastaa puhelimeen. Sitten ilmoitat olleesi vähän miettimässä asioita ja päätyneesi lopulliseen eroon. Haet tavarasi ja jäät työttömäksi, ettei tartte maksaa elareita, mutta saat tavata lapset joka toinen vkl ja puolet lomistasi.

Näin naisena ja äitinä en koe voivani toimia noin. Eikä mielestäni pitäis miestenkään suosia tuollaista mallia. (Oman puolison hyviä puolia on kuitenkin se että varmasti vähintään sen 50% haluaa lapsia pitää ja hän on ihan hyvä isä muutenkin.)

Pistät eron vireille niin hän saa paperit allekirjoitettavaksi. Tai tiedonannon. Kyllä se siitä sitten jutunjuuri aukeaa. Ja kaiken lisäksi: säästät häneltä vaivan! Kerrankin olette samaa mieltä. 

Itsekään en suostunut elämään tuossa ilmapiirissä, missä erokortti vilahti äkkiarvaamatta ja ilman ennakkoaavistusta milloin sattui. Toteutin hänen toiveensa,  sillä lailla mukava puoliso olen että kuuntelen.

Jos minun puolisoni uhkailisi erolla, laittaisin heti eron vireille. 

Joka erolla uhkailee, ei oikeasti rakasta, eikä välitä. Nyt lopetat kaiken anteeksipyytelyn, nostat nokkasi pystyyn ja alat todenteolla suunnitella pois muuttoa. Ei tuossa mitään keskustelua enää kannata käydä, koska kuitenkin päädyt pyytämään anteeksi asioita, jotka eivät ole sinun vikasi.

Hanki siis asunto, muuta sinne vaikka lasten kanssa ja ilmoita erosta sitten. Mutta pidä tiukasti puolesi taloudellisten seikkojen suhteen.

Mikä sinun ongelmasi siis oikeastaan on? Olet katsonut uuden miehen jo valmiiksi ja haluat nyt sen vuoksi rikkoa ydinperheenne. Keräät henkilökohtaiset tavarasi ja lähdet sinne uuden rakkautesi perään. Alat etävanhemmaksi, tapaat lapsiasi joka toinen viikonloppu, jos nyt uudelta auvoiselta elämältäsi kerkiät.

Vierailija kirjoitti:

Hommaa asunto ja lähde lasten kanssa, yksinkertaisesti vain muutat. Mitä tosta keskustelemaan 

Lapsikaappaus on rikos.

Erokeskusteluksi riittää, että sanot haluavasi eron ja kysyt mieheltä miten haluaa lasten huollon toteutuvan. Tuota kannattaa oikeasti kysyä ettei toinen ajattele, että sinä vain viet lapset ja siten alkaa käyttäytyä ilkeästi ja vaatimaan huoltajuutta. Todennäköisesti miehen ollessa kyseessä hän ei oikeasti lähihuoltajuutta halua.

Todennäköisesti puoliso alkaa mielistelemään ym kun säikähtää sanojasi. Hänhän on eropuhetta käyttänyt vallanpitoon. Voi myös olla että ei usko sinun hakevan eroa ja ajattelee sinun toimivan kuten hän. Asunnon haku ja kun lasten asuminen on selvää niin lastenvalvojalla käynti. Omistusasuminen on hankalaa ja ne asiat pitää hoitaa myös. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä sinun ongelmasi siis oikeastaan on? Olet katsonut uuden miehen jo valmiiksi ja haluat nyt sen vuoksi rikkoa ydinperheenne. Keräät henkilökohtaiset tavarasi ja lähdet sinne uuden rakkautesi perään. Alat etävanhemmaksi, tapaat lapsiasi joka toinen viikonloppu, jos nyt uudelta auvoiselta elämältäsi kerkiät.

Mikä sinun ongelmasi on?

Pitäisikö henkistä alistamista sietää siksi että "ydinperhe" on pyhä asia ja naisen vastuulla on aina pitää se kasassa?

Lapsillekin parempi että on vanhemmat jotka on henkisesti kasassa vaikka erossa olisivatkin.

Äkisti katsottuna kivuttominta toistaa vanhempien virheet mutta katsoppa uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko oikea kohtaaminen?

 

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Rusinat pullasta siis, jos et halua edes joka toinen viikonloppu heitä kotiisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko oikea kohtaaminen?

 

Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.

Rusinat pullasta siis, jos et halua edes joka toinen viikonloppu heitä kotiisi.

Lyhyet tapaamiset ovat ilman muuta kannatettavia, mutta niiden lisäksi sinun pitäisi ottaa vastuutakin.

Mulla oli sama tilanne. Ei vaan ollut lapsia. Sanoin jossain vaiheessa että haluan tilaa olla yksin. Muutin yksiöön, sanoin silloiselle puolisolle että tulisin jonkun ajan päästä takaisin. Kumppanin käytös paheni entisestään ja sanoin että haluan erota. Sovittiin että katsotaan hetken aikaa vielä ja sitten laitetaan ero yhdessä vireille. Pari kuukautta meni ja laitoin yksin eropaperit vetämään. Kyseinen ihminen aina valitti siitä etten osaa tehdä päätöksiä, mikä ei pitänyt paikkansa. Hänelle ei vaan kelvannut muu kuin mitä itse halusi.

Minulla ei ollut aikomustakaan palata takaisin missään vaiheessa. Eron laitoin yksin sen takia että sain vihdoin itse päättää sen kaiken paskan. Sen ihmisen kanssa meni rahat, mielenterveys ja oma työpaikka alta. Avioeron laillinen puoli oli yhtä helvettiä mutta en kadu pätkääkään.  

^Jatkona vielä että hän myös vuosikausia uhkaili erolla ja pettämisellä myös...

Siis luulet että olet vaan niinkuin sinkkuna rakastumassa uuteen mieheen? Mutta ei se uusi mies haluaa olla sinun lapsillesi mikä uusi isä. Sinä olet lastesi kanssa yh- ja ei se ihastus sinua tossa koko paketissa edes halua.

Kannattaa olla naisena aina varuillaan kun tekee eroa miehestä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa olla naisena aina varuillaan kun tekee eroa miehestä.

Mitä tällä tarkoitit? En usko että mieheni tekisi mitään minulle tai lapsille..

Seuraavan kerran kun puolisosi uhkailee erolla, vastaat lylmän rauhallisesti että asia selvä, täytellään paperit heti huomenna. Jos hän yrittää perua, toteat vaan että niin monta kertaa on jo sanonut haluavansa erota, että nyt on aika ryhtyä tuumasta toimeen, ja sinä et enää yhtään enempää uhkauksia tarvitse, vaan nyt se ero sitten tulee. Halusi hän tai ei. Kannattaa varoa mitä toivoo, koska se voi toteutua!