Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, onko kenelläkään lääkitys auttanut?

Vierailija kirjoitti:

 

Te hiutaleet ette ymmärrä, että elämä on pohjimmiltaan kärsimystä. Se on sitä aina ollut ja tulee sitä aina olemaan.

 

 

Mene muualle buddhailemaan

Buddhalaiset on enemmän syvällä kuin psykiatria monessa jutussa :) elämän luonne on kärsimys ja jos ei sitä tajua niin tulee hakkaamaan päätänsä seinään.

Esim. leikitään että kuvitteellisessa amerikkalaisessa masislääkemainoksessa on Suzy niminen nainen. Suzy sanoi "I got my life back thanks to Zoloftapro".+ ja hymyilee valkoista jenkkihymy ääni. 

Mutta voi voi. Seuraavana kesänä Suzyn tytär kuolee. Sitten tulee rintasyöpä ja hänen miehensä Jeff lähtee koska tyttären kuolema on liikaa parisuhteelle (ja Suzy on ollut vähän outo lääkitysten takia kun ei hän ole pitkään aikaan halunnut mitään läheisyyttä Jeffin kanssa)

Suzya ahdistaa ja masentaa ja hän sanoo lääkärilleen. "My Zoloftapro does not work anymore". Lääkäri toteaa Suzylle että ehkä annosta pitäisi nostaa. Suzy todella kärsii.

"Why God, why". Suzy miettii, hänhän vasta parani masennuksesta. Elämä on kärsimystä, ei sitä voi korjata lääkkeillä. Ei hän voi yksinkertaisesti paeta kärsimystä lääkkein. Sen kanssa pitää oppia elämään. Lääke voi toki ehkä joskus auttaa, mutta aina ei tee edes sitä. Vaikeuksien kanssa pitää oppia diilaamaan

Aloitin muutama vuosi sitten venlafaksiinin yleistyneiseen ahdistuneisuushäiriöön. Pitkään jatkunut voimakkaasti taustalla kalvava ahdistuksen tunne ja mielialanvaihtelut hellittivät yllättävän nopeasti, jo viikossa. Uskon että lääkitys pelasti työkykyni. Haittavaikutuksia ei ole ollut lainkaan, ehkä koska annosta ei ole tarvinnut nostaa isoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisistä on tullut hiutaleita, eivät kestä mitään ja aina pitäisi olla kivaa. Harva haluaa tulla mukavuusalueensa ulkopuolelle. Elämään kuuluu vastoinkäymiset, se on paras hyväksyä muuten on hankalaa. Mutta ap; n kysymykseen,  akuutti tilanteisiin diapam on hyvä, harmi että lääkärit eivät sitä halua kirjoittaa.

Nistejähän nämä hiutaleet ovat. Haluavat poistaa huumaavilla aineilla kaikki negatiiviset tunteet. Järjetöntä toimintaa.

Miksei niin saisi tehdä? En ymmärrä näitä kärsimystä ihannoivia.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile Paroxetin + Buspiron. Se on kaikista tehokkain serotoniinin takasinoton estäjä. Buspiron vahvistaa Paroxetinin tehoa ja se jo itsessään lievittää ahdistusta.

Annatko sä mulle nuo reseptit vain miten ne kokeillaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokeile Paroxetin + Buspiron. Se on kaikista tehokkain serotoniinin takasinoton estäjä. Buspiron vahvistaa Paroxetinin tehoa ja se jo itsessään lievittää ahdistusta.

Annatko sä mulle nuo reseptit vain miten ne kokeillaan? 

Jos noi on SSRI-lääkkeitä, niin niitä kyllä saa lääkäriltä ihan vaan pyytämällä, kun niillä ei oo mitään viihdekäyttöpotentiaalia. 

Silloin mua vasta ahdistikin kun en tuntenut juuri mitään lääkkeissä. Ei oo kiva olla turra zombi. Ihan luonnotonta. Sittemmin oon perääntynyt lääkkeistä kun tiedän mitä kohden niiden käyttö vie. Erityisesti tollaset lääkekoktailit on epätieteellistä paskaa. "tätä ahdistukseen" "tätä adhd. Hen" "tätä masennukseen". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisistä on tullut hiutaleita, eivät kestä mitään ja aina pitäisi olla kivaa. Harva haluaa tulla mukavuusalueensa ulkopuolelle. Elämään kuuluu vastoinkäymiset, se on paras hyväksyä muuten on hankalaa. Mutta ap; n kysymykseen,  akuutti tilanteisiin diapam on hyvä, harmi että lääkärit eivät sitä halua kirjoittaa.

Nistejähän nämä hiutaleet ovat. Haluavat poistaa huumaavilla aineilla kaikki negatiiviset tunteet. Järjetöntä toimintaa.

Miksei niin saisi tehdä? En ymmärrä näitä kärsimystä ihannoivia.

Tie onneen on kärsimyksen kohtaamisen kautta. Silloin oppii kiitollisuutta ja osaa nauttia onnenhetkistä. Vastinparina onnesta kokee myös kärsimystä, jos leikkaa tunteensa lääkkeillä myös hyvät tunteet leikkautuu. Näin mä koen elämän nykyään.

Ei oo ihmismäistä yrittää tavoitella turraa olotilaa missä mikään ei oikein tunnu pahalta. Siinä sivussa voi sit lähteä vaikka seksuaalisuus kun vetää noita lääkkeitä

Vierailija kirjoitti:

Onko perinnöllistä tuo ahdistus. Onko lapsuudenperheessä ahdisteltu joutavistakin asioista?

Mulla ainakin vaikuttanut lapsuudenkodin hirveät rahaongelmat lama-aikana ja pelko että toinen vanhemmista kuolee kun on kokoajan sairas. Jouduin nuorena kantaan liian suurta stressiä niin se oireilee aikuisiälläkin sitten. Jotenkin keho ja mieli käy helposti ylikierroksilla

Vierailija kirjoitti:

Silloin mua vasta ahdistikin kun en tuntenut juuri mitään lääkkeissä. Ei oo kiva olla turra zombi. Ihan luonnotonta. Sittemmin oon perääntynyt lääkkeistä kun tiedän mitä kohden niiden käyttö vie. Erityisesti tollaset lääkekoktailit on epätieteellistä paskaa. "tätä ahdistukseen" "tätä adhd. Hen" "tätä masennukseen". 

Tai tuota diabetekseen, tuota reumaan ja tuo sydämen vajaatoimintaan. Todella lääketieteellistä paskaa.

Escitalopram puolikkaalla 10mg tabletista olen pärjännyt. Aiemmin oli 1/4 15 mg Mirtazapin tabletista.

Mirtazapiinista tulee enemmän haittavaikutuksia vaikka annos on noin pieni. Suun kuivumista, päänsärkyä, näkökyvyn heikkenemistä ja päiväväsymystä.

Escitalopramista ei ole tullut haittavaikutuksia lainkaan. Ainakaan vielä. Tarkoitus on syödä lääkettä ensi kesään asti.

Potilas kertoo oireet, lääkäri kirjoittaa tarvittaessa lääkemääräyksen.

Tämä on työnjako, muistakaapa se.

Liikunta ei ratkaise kaikkia elämän ongelmia. Rasitusvamma voi tulla, jos juoksee pitkiä matkoja kaikilla keleillä tai käy alvariinsa salilla. Paras liikunta ahdistukseen on metsässä kävely tai hiihto, silloin myös luonto puhuu ja katseen saa kauas, näkee lintuja ja muita eläimiä.Pallopelit kaverin kanssa auttavat, jos on pakkoajatuksia ja rasittavaa ajatuskehää, koska pitää keskittyä palloon. Bentsoihin ei jää välttämättä koukkuun, niitä on hyvä käyttää, jos haluaa selvitä paniikinomaisesta ahdistuksesta. Sielua voi hoitaa Jumalan sanalla ja rukouksella henkisyys ja hengellisyys tuovat lohtua ja avaavat visioita.

Venlafaxin 150 mg auttoi yli 10 vuotta. Sitten tulin äidiksi ja ahdistus räjähti käsiin. Sain rinnalle Escitalopramia 10 mg (ei mitään apua) ja Opamoxia pienellä annoksella (auttaa, mutten uskalla käyttää usein, etten tule riippuavaiseksi). Lisäksi terapiaa. Jokainen päivä on enemmän tai vähemmän selvitymistä. Lapsikin menee kohta kouluun, mutta en vain parane. Olen tosi uupunut ja työkyky on koetuksella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko perinnöllistä tuo ahdistus. Onko lapsuudenperheessä ahdisteltu joutavistakin asioista?

Mulla ainakin vaikuttanut lapsuudenkodin hirveät rahaongelmat lama-aikana ja pelko että toinen vanhemmista kuolee kun on kokoajan sairas. Jouduin nuorena kantaan liian suurta stressiä niin se oireilee aikuisiälläkin sitten. Jotenkin keho ja mieli käy helposti ylikierroksilla

Sua pitäis jonkun miehen panna oikein KOVAA kaikkiiin reikiin, ni oppisit olemaan 👱saatana!

Vierailija kirjoitti:

Potilas kertoo oireet, lääkäri kirjoittaa tarvittaessa lääkemääräyksen.

Tämä on työnjako, muistakaapa se.

Paitsi kyyneleitä tirauttaville naisille. 

Niin, että pysyy elossa. Vuosia elämässä erittäin hienostikin, upeasti. Joskus välissä vuosia raskaita.

Kaikki muutokset murtavat tasapainon, sen pienenkin murusen.

Kysyjä ei nyt ilmeisesti tiedä, ei voi aavistaa, millaisista asioista ko dg juontaa juurensa.

Kaikesta ei voi parantua koskaan, koko elämän aikana, ei terapioilla, ei lääkehoidoilla. On yritetty.

Sinniteltävä. Elämän loppuun asti. Yksin.

Itsekin löysin vihdoin avun venlafaxiinista. Annos 150mg. Aiemmin olin koukussa bentsoihin, venlafaxin pelasti minut siltä. 

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin liikkumaan kunnolla. Se on usein paras lääke ahdistukseen ja masennukseen. Auringonvalo piristää mieltä. Ja aivan kohta kevät koittaa.

T: hra Stubb

Miksi nykyään tulee liki joka kerta kun on lähettämässä viestiä että viestikenttä ei voi olla tyhjä?!

Ja sinne sitten katosi koko viesti joka siinä viestikentässä oli. Mikä tätä palstaa vaivaa ja miksi näitä uudistuksen myötä ilmaantuneita vikoja ei korjata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bentsot ovat ainoa oikea lääkitys ahdistukseen. Lääkärit vaan tykkää pantata niitä ja määräävät sen sijaan myrkkyjä kuten SSRI lääkkeitä tai antipsykootteja.

Kyllä ne bentsot on oikeasti ihan hirveää myrkkyä. Annos kasvaa nopeasti ja vieroitusoireita saa jo melko lyhyellä käytöllä. Suosittelen keskustelemaan asiasta jonkin ihmisen kanssa joka on tuollaisen bentsolääkityksen  useiden vuosien käytön jälkeen lopettanut..

Mites nämä tässäkin ketjussa mainitut venlafaxinit ja essitalopraamit, ne ovat täysin turvallista käyttää eikä aiheuta mitään vieroitusoireita?

Ai että venlafaksiinilla ja essitalopraamilla ei muka ole mitään sivuvaikutuksia eikä niistä tule vieroitusoireita? Kyllä huomaa, ettet tiedä näistä lääkkeistä yhtään mitään. Pätemään piti silti päästä xD