Lue keskustelun säännöt.
Kylla tuli surku uhmaikaista naperoa kaupassa, jonka aiti ei kesta ottaa vastaan lapsen uhmaa ja hammennysta vaan alkoi parkua! Lapsi kylla itki jonkin aikaa, jonkun 30 minsaa niin
08.01.2007 |
että kauppa raikusi. Äiti vaan piipitti lapselle ja pyysi ja rukoili lopettamaan itkun. Lapsi oli tosi hämmentyneen oloinen uhmassaan.
Kommentit (35)
Jos äiti ei sillä hetkellä tilanteen hallintaan itse kykene, niin eikö se ole lähimmäisen velvollisuus auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos on niin poikki ettei muuta pysty kuin itkemään, on kiiruusti aika hankkia apua!!! Vaikka sitten jotain MLL:n lastenhoitajaa pariksi tunniksi.
Vierailija:
Vaikka tilanne kaupassa näyttää meistä huonolta/oudolta voimmeko silti mennä toista arvostelemaan tietämättä hänestä yhtään mitään? Entäpä, jos hän onkin aivan hyvä äiti ja osaa tavallisesti käsitellä lastaan " mallikkaasti" ? Jos hänelle olikin sattunut jotain kamalaa, hän oli surullinen ja itku oli herkässä aivan muusta syystä? Ja oli miten oli, me emme sitä tiedä. Eli olemmeko sopivia häntä arvostelemaan?
Olisit ottanut tilanteen haltuun, etkä motkottaisi täällä avlla missä et saa tehtyä tekemättömäksi. TOOPO.
ja viestittää äidille että kaikki on hyvin. Minä olen ollut aina tosi kiitollinen kun lapsen karjuessa joku ventovieras tulee juttelemaan koska se on ainoa konsti millä lapsi hiljenee.
Ja mä tunnen kyllä myötätuntoa äitiä kohtaan, vaikka eihän tuo ole mikään oieka tapa selvitä uhmakohtauksesta. Olen iteskin hyvin herkkä ihminen, ja jos väsy painaa päälle (ja erityisesti kun olin raskaana ja hormonit jylläs) niin kyllä meinas monta kertaa itkut tulla paljon pienemmästäkin...
Vähän inhimillisyyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anna periksi ja itki. En ainakaan itse olisi halunnut kenenkään ulkopuolisen tulevan väliin vastaavassa tilanteessa.
karjumaan samalla tavalla kuin lapsi, kun ei häneen muu tehonnut... loppuipahan uhmailut kaupassa, kun näki että ei ole kivaa katsoa ja kuunnella... järkky mude oon ollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
En ainakaan itse olisi halunnut kenenkään ulkopuolisen tulevan väliin vastaavassa tilanteessa.
Ei sen aina niin täydy olla. Kyllä syyllistämällä kasvattaminen on ihan joittenkin äitien kasvatustyyli. Eli ei välttämättä ole vain masennuksesta tai muusta johtuvaa, voi hyvin olla myös huonon päivän huipennus, kaikillahan meillä on huonoja päiviä. Huonona päivänä minä karjun lapselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä siis on se oikea tapa " ottaa vastaan" lapsen uhma, ap?
mä kai olen kuin mitään ei tapahtuiskaan ja torun et ei saa lyödä blaa blaa
ja sitten vaan kuin mitään ei oliskaa ja sitten taas koitan kiinnittää huomioo muualle ja taas kuin mitään ei oliskaan ja sit tarjoon ksylitolipastillin....
lapsi on melkein 1,5 vee että pahin uhma kuitenkin viel edessäpäin
Ne jotka ei ole tulleet sellaisen äidin kasvattamiksi joka hajoaa palasiksi jos lapsi on jotain muuta kuin kiltti, ei ymmärrä miten ahdistava sellainen lapsuus voi olla ja mitä vaikutuksia sillä on lapsen tulevaisuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja että näin netissä halusit asian tehdä on minusta aika tylyä.
Kolmonen on niin tempperamenttinen herra, että oksat pois. Silittelyistä uhma vain yltyy. Parhaiten tepsii harhautus, eli viedään ajatukset vain jonnekin ihan muualle (tuskin tepsii kaupassa) tai tilanteesta poisto, sekin suuren parkumisen kera. Hih, mua naurattaa ajatuskin, että meidän uhmikselle puhuttaisiin rauhoittavasti. Onneksi tuo on tosiaan kolmonen, osaa jo ottaa huumorilla herran heittäytymiset ja mikään ei kelpaa hetket.
Vierailija:
ihmisten ihan rauhassa vaan toljottaa enkä supissut jotain äiti häpeää juttuja tai pillittänyt. Olisi koittanut silitellä lasta ja puhellut rauhoittavasti. Ei äidin parkuminen ainakaan lasta rauhoittanut ja silti olivat kaupassa, kun äiti " ei tällä kertaa anna periksi" .Olisi tehnyt mieli mennä ja sanoa äidille, et kestä nyt hyvä nainen ja tue lastasi uhmassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rauhallisella äänellä ihan muita juttuja ja kiinnittämään huomion
toisaalle. Monasti vaan on niin että kun se hetki on, on äidilläkin
hermot niin tiukalla ettei osaa vetää henkeen ja laskea sataan.
Vaikka tilanne kaupassa näyttää meistä huonolta/oudolta voimmeko silti mennä toista arvostelemaan tietämättä hänestä yhtään mitään? Entäpä, jos hän onkin aivan hyvä äiti ja osaa tavallisesti käsitellä lastaan " mallikkaasti" ? Jos hänelle olikin sattunut jotain kamalaa, hän oli surullinen ja itku oli herkässä aivan muusta syystä? Ja oli miten oli, me emme sitä tiedä. Eli olemmeko sopivia häntä arvostelemaan?