Kylla tuli surku uhmaikaista naperoa kaupassa, jonka aiti ei kesta ottaa vastaan lapsen uhmaa ja hammennysta vaan alkoi parkua! Lapsi kylla itki jonkin aikaa, jonkun 30 minsaa niin

nimeonmaan joskus ainoa keino milla karjuminen ja raivoaminen loppuu (meidän lasten kohdalla) on nimenomaan se, että ventovieras tulee juttelemaan lapselle niitä näitä. Lapsi vähän hämmentyy ja jo ton ikäsellä on joku pieni häpeäntunne sillä ei kukaan meidän muksuista ole " kehdannut" vieraalle pää punasena huutaa. Onneksi näitä sattuu äärimmäsien harvoin mutta noina kertoina olen kyllä ollut kiitollinen höpisemään tulleista tädeistä.

tosin lapsi ei ole vielä kahtakaan. jos jaksan, yritän jutella lapsella millon mistäkin, usein se auttaa. tai sitten se auttaa vaan mua sulkemaan tuijottavien ihmisten katseet pois. jos se ei auta, oon ihan raivon partaalla ja itsehillintäni on lopussa. teen ostokset loppuun aivan hiljaa ja anna lapsen huutaa ja ihmisten tuijottaa. en vaan halua menettää malttiani, jaa miulummin olen sitten tällainen passiivinen ja annan lapsen huutaa. tosin ennen tätä vaihetta tosissani yritän saada lapsen rauhoittumaan muuten. joskus onnistuu, joskus ei.

Jos on kerran paha mieli, väsy tai mitä hyvänsä, niin mitä niin ihmeen pahaa siinä on, jos sen näyttää?? Kyllä äidilläkin on oikeus pahoittaa mielensä, jopa lapsensa käytöksestä ja kyllä sen voi ja saa myös näyttää. Kyllä uhmaikäisen lapsenkin täytyy oppia ymmärtämään, että on käytöksellään pahoittanut äitinsä mielen! Ei se ole mitään syyllistämistä ja vaan kasvattamista empaattisuuteen ja muiden huomioon ottamiseen...

Eli jos tuo äidin itkeminen on ainoa ja toistuva konsti uhmaikäsen kanssa niin sitten asiat ei ehkä ole kovin hyvin mutta ei mun mielestä äidin tarvitse aina olla hillitty viilipytty. Ilman mitään syyllistämistä meidän lapset tietää että mullakin on tunteet ja joskus itkettää ja joskus naurattaa. Yleensä kyllä kestän raivoamiset ja muut mutta kyllä minunkinn hermoillani on rajat.

niin se tulee. Ei sitä pysty järkeilyllä estämään.



Muistan, kun olin isomman lapsen kanssa neuvolassa ja olin alussa raskaana. Lapsi alkoi siinä sitten teutaroimaan jotain, niin minulta melkein tuli itku. Se johtui väsymyksestä.



Missä on nykyihmisten empatiakyky?

PS. Mistä tiedät että ko nainen oli tämän lapsen äiti?

esim yksi naapureistani maanitteli ja lahjoi poikaansa minun nähden, mutta saattoi kyllä kotonaan nostaa volyymia, ainakin huudosta päätellen

ihmisten ihan rauhassa vaan toljottaa enkä supissut jotain äiti häpeää juttuja tai pillittänyt. Olisi koittanut silitellä lasta ja puhellut rauhoittavasti. Ei äidin parkuminen ainakaan lasta rauhoittanut ja silti olivat kaupassa, kun äiti " ei tällä kertaa anna periksi" .



Olisi tehnyt mieli mennä ja sanoa äidille, et kestä nyt hyvä nainen ja tue lastasi uhmassa!

sanoo; " ah kiitos äiti, olin jo ihan pihalla, mutta sinä, äiti, herätit minut taas tähän universaaliin tietoisuuteen!"



Ja ympärillä olijat taputtavat ja Ap nyökkää hiljaa. Ei tässä mitään, kiitos kiitos. Väki kaikkoaa toisilleen supisten, on siinä upea äiti, oikein äitien äiti.



nuija

Vierailija:

sanoo; " ah kiitos äiti, olin jo ihan pihalla, mutta sinä, äiti, herätit minut taas tähän universaaliin tietoisuuteen!"

Ja ympärillä olijat taputtavat ja Ap nyökkää hiljaa. Ei tässä mitään, kiitos kiitos. Väki kaikkoaa toisilleen supisten, on siinä upea äiti, oikein äitien äiti.

nuija

Ap on ihan oikeassa! Tuommoinen toiminta aiheuttaa lapselle suurta vahinkoa. Tiedän, koska minulla on ollut tuontapainen äiti ja vähänkin psykaa lukemalla asia tulee selväksi.

Huvinsa kullakin.

Ehkä äiti oli sairas...

erikseen kuullostella. Satuttiin yhteen hyllyväliin menemään, missä äiti oli sillä hetkellä huutavan lapsensa kanssa ja siellä parkui molemmat, äiti koitti käyttää mua ja lapsiani " uhkailuna" , että me muka katsotaan kuten kaikki muutkin.

Vierailija:

Huvinsa kullakin.

aikuinen pyysyy aikuisena. Ap:n tapauksessa ollaan pahasti hakoteillä, ja valta on siirretty lapselle.

Vierailija:

Olisi tehnyt mieli mennä ja sanoa äidille, et kestä nyt hyvä nainen ja tue lastasi uhmassa!

Sen sijaan olisit kyllä voinut mennä hyväntahtoisesti lohduttamaan. Sanonut vaikka, että mitäs tuosta, jos lapsi uhmaa ja että sitä tapahtuu muidenkin perheissä. Sitten vaikka nätisti ohjannut, että lapsi hämmentyy äidin itkusta jne. Jos kyseinen äiti tuosta olisi ottanut nokkiinsa, niin omapa olisi ollut harminsa.

Väität, että sinulle tuli paha mieli lapsen puolesta. Paraniko mielesi, kun tulit tapausta tänne purkamaan?

Vastauksista päätellen palstalla on ainakin yksi joka kaipaa tiedotusta tästä aiheesta.

ottaisi onkeensa ja tukisi lastaan vastaavassa tilanteessa sen aiemman itkemisen sijaan.

Vierailija:

Vierailija:

Olisi tehnyt mieli mennä ja sanoa äidille, et kestä nyt hyvä nainen ja tue lastasi uhmassa!

Sen sijaan olisit kyllä voinut mennä hyväntahtoisesti lohduttamaan. Sanonut vaikka, että mitäs tuosta, jos lapsi uhmaa ja että sitä tapahtuu muidenkin perheissä. Sitten vaikka nätisti ohjannut, että lapsi hämmentyy äidin itkusta jne. Jos kyseinen äiti tuosta olisi ottanut nokkiinsa, niin omapa olisi ollut harminsa.

Väität, että sinulle tuli paha mieli lapsen puolesta. Paraniko mielesi, kun tulit tapausta tänne purkamaan?

Olisit menny äidin ja lapsen luokse. Olisit jutellut hetken lapselle, kertonut että tiedätkö, minullakin on joskus niitä huonoja päiviä ja tiedätkö, kaikilla on. Olisit jutellut hetken äidille, kysellyt minkä niminen lapsi on kyseessä ja minkäniminen. Olisit kiinnittänyt lapsen huomion vaikka kaupan katossa oleviin valoihin, johonkin keksipakettiin tms mikä nyt olisi sattunut olemaan siinä hyllyssä. Olisit jutellut rauhattavasti ja esitellyt itsesi lapselle ja esitellyt oman lasesi, jos sinulla se oli mukana.



Ja kas kummaa, lapsi olisi unohtanut kiukkunsa, äiti olisi helpottunut, että joku ottaa tilanteen haltuun, hän ilmiselvästi oli väsynyt, masentunut ja hän olisi halunnut olla aivan jossain muualla kuin tuomitsevien silmiesi alla.



Tiedätkö, minulle on käynyt näin. Tiedätkö että se vanhempi isoäiti joka tuli puistossa, sateessa lapsenlapsensa kanssa juttelemaan minun kaksosilleni näin, sai silmistäni vielä muutaman kyyneleen puristettua, mutta tiedätkö lapseni rauhoittuivat?

Vierailija:

Vastauksista päätellen palstalla on ainakin yksi joka kaipaa tiedotusta tästä aiheesta.

Toisaalta niinkin, hyvähän se on, että näitä asioita täällä puidaan. Totta on, että monelle tämäkin asia on hyvä tuoda esille. Mutta monesti vaan nämä " kauppakertomukset" kuulostaa sellaisilta oman kruunun kiillotuksilta, että oikein yököttää.