Ajattelitko olevasi kuolematon teini-ikäisenä?

Hyvä pointti tuo #11. Sellasia tilanteita oli, et ihme ettei henki lähtenyt! (tai vammautunut).

Nyt kun niitä miettii, niin .... huih! oikein vilulla hyrräyttää! .... No se niistä. Pieni ajatuspieru vain.

Täällä taas autisteja, jotka eivät ymmärrä vertauskuvia. Ei tuo tarkoita konkreettista kuolemattomuutta, vaan sitä että otetaan riskejä ja eletään hetkessä ajattelematta seurauksia. 

Mä olin 5-vuotias, kun leikkikaverin faija kuoli työtapaturmassa ja kyllä sen siinä vaiheessakin tajusi, että tää saattaa tulla kelle tahansa ja jos pannaan montun pohjalle ja hiekkaa päälle, sitä ei sieltä enää takaisin odoteta.

Kyllä ajattelin. Rellestin ja olin varma, että saavutan vielä jotakin suurta. 

En tietenkään ajatellut niin, mutta nuoren aikaperspektiivillä jopa keski-ikä tuntui kaukaiselta. 

Joo. 30v+ aikuiset olivat teinin näkökulmasta 90-luvulla ihan "kalkkeutuneita fossiileja". Liian tiukkoja sääntöineen.