Onnitelkaa mua, rakkauteni on loppunut
Vihdoin monen vuoden jälkeen yksipuolisessa rakkaussuhteessa roikkuneena huomasin tunteideni hiipuneen niin vähiin, että voin sanoa rakkauden tunteideni loppuneen. Todella helpottunut ja vapaa olo!! Hitaasti vain hiipuivat ja aloin huomaamaan ihmisessä ärsyttäviä piirteitä, en enää odota hänen yhteydenottoaan, en tunne mustasukkaisuutta. Nyt kohti uutta!!
Kommentit (10)
Minäkin taidan viimein olla pääsemässä irti myrkyllisestä suhteesta. En ehkä vielä ole täysin, mutta ehkä jo sen verran etten enää lankea.
Paitsi lankesin laittamaan muutaman viestin, vaikka ajattelin etten enää vastaa hänelle. Hän epäili kuolevansa nyt, ajattelin että yrittää vain manipuloida minua, mutta huolestuin silti vähän... hän ei sitten enää vastannut, en tiedä leikkiikö taas tapansa mukaan mykkäkoulua vai kuollutta.
Kyllä me viestitellään ja tapaillaankin harvakseltaan, mutta se ei herätä minussa mitään erityisiä tunteita enää. Kaverissa itsessään ei sinänsä mitään vikaa, mutta mitta tuli täyteen sitä tilannetta, kun haluat ihmistä, joka ei halua sua. Kauan kesti tunteiden hiipuminen, mutta se vain piti käydä läpi perusteellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin taidan viimein olla pääsemässä irti myrkyllisestä suhteesta. En ehkä vielä ole täysin, mutta ehkä jo sen verran etten enää lankea.
Paitsi lankesin laittamaan muutaman viestin, vaikka ajattelin etten enää vastaa hänelle. Hän epäili kuolevansa nyt, ajattelin että yrittää vain manipuloida minua, mutta huolestuin silti vähän... hän ei sitten enää vastannut, en tiedä leikkiikö taas tapansa mukaan mykkäkoulua vai kuollutta.
Eikö se ole se ja sama?
olet täyttänyt sen sitten katkeruudella
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me viestitellään ja tapaillaankin harvakseltaan, mutta se ei herätä minussa mitään erityisiä tunteita enää. Kaverissa itsessään ei sinänsä mitään vikaa, mutta mitta tuli täyteen sitä tilannetta, kun haluat ihmistä, joka ei halua sua. Kauan kesti tunteiden hiipuminen, mutta se vain piti käydä läpi perusteellisesti.
Onnittelut! 🙂 Mä olen vasta alkutekijöissä tuon suhteen, juuri samasta syystä erottiin mut mä en oikein hahmota miten niitä tunteita oikein käydään läpi. Voitko kertoa mitä käytännössä teit, minkälaista ajatustyötä teit? Ja kauanko oli se kauan, mitä tunteiden hiipuminen otti?
Vierailija kirjoitti:
olet täyttänyt sen sitten katkeruudella
Ei se ihan tuota tarkoita...
Minun rakkauteni muutti muualle ja löysi uuden. Kun en ole nähnyt niin tunteeni hiipuvat. Hän yrittää edelleen tekstitellä. Miksi? Hänellä on jo uusi. Sanoo että voidaan olla kavereita. Miksi, kysyn uudestaan. Ei mulla ole mitään asiaa.
Mahtavaa. Sitten vaan leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me viestitellään ja tapaillaankin harvakseltaan, mutta se ei herätä minussa mitään erityisiä tunteita enää. Kaverissa itsessään ei sinänsä mitään vikaa, mutta mitta tuli täyteen sitä tilannetta, kun haluat ihmistä, joka ei halua sua. Kauan kesti tunteiden hiipuminen, mutta se vain piti käydä läpi perusteellisesti.
Onnittelut! 🙂 Mä olen vasta alkutekijöissä tuon suhteen, juuri samasta syystä erottiin mut mä en oikein hahmota miten niitä tunteita oikein käydään läpi. Voitko kertoa mitä käytännössä teit, minkälaista ajatustyötä teit? Ja kauanko oli se kauan, mitä tunteiden hiipuminen otti?
Kiitos :) Ajattelin niitä monia pettymyksiä, joita hän usein mulle tuotti. Tajusin, että ansaitsen parempaa, ja että vuodet menevät hukkaan pilvilinnoja rakentaessa. Kiinnitin huomiota niihin ikäviin puoliin, joita hänessä ilmeni (päättämättömyys, keskenkasvuisuus, tietynlainen tunnekylmyys..) ja tajusin, ettei hän tule muuttumaan eikä ole oikein häntä kohtaan edes odottaakaan muutosta. Kyllä se itkua vaati montakin kertaa. Pari vuotta kesti tunteiden hiipuminen, ja se tapahtui aaltomaisesti, vähän kerrassaan. Kyllä säkin vielä siihen pääset :)
Onneksi olkoon sitten.