Miten saatte 2 vuotiaanne nukkumaan? Siis olettaen ettei ole tuteja tai pulloja enää käytössä?

Valot pois, ovi raolleen ja lapsi nukahtaa itsekseen.

Meillä 3-vuotiaskin ottaa iltamaidot pullosta ja nukahtaa tutti suussa! Ihme kiireilyä.

Lapsi ei yksinkertaisesti uskalla nukahtaa yksin. On kokeiltu vaikka mitä, mutta vieressä pitää olla. Pelkää myö ihan pimeää. Nukahtamiseen menee vähintään tunti, vaikka olisi kuinka väsynyt. Selvästi meinaa nukahtaa monta kertaa, mutta havahtuu aina uudelleen.



Aivan hermoja raastavaa!!!!

kuin kolmosella. Just vartti sitten vein sänkyyn ja siellä on jo tuhissut kymmenen minuuttia unten mailla.



Jos lapsen antaa temppuilla pullojen ja tuttien kanssa niin nehän vedättää vanhempiaan lopun edestä.



Korostan, että meillä ei ole koskaan käyty mitään huudatusunikouluja eikä muutenkaan itketetty. Esikoinenkin on aina mennyt mukisematta tällä käytössämme olevalla metodilla nukkumaan.

Iltapala, pesut ja pisut, hyvänyön halit ja suukot, mennään käsikädessä sänkyyn, kainaloon Väätäinen (=pehmolelukello), suukko ja hyvänyöntoivotus. Valot pois, ovi kiinni. That' s it.



Tämä systeemi käytössä 8kk:n ikäisestä lähtien.

Ihan turha tulla selittämään näitä, että meillä kyllä vaan viedään sänkyyn ja sinne jää, että kyllä on jotain vanhemmilla vialla, jos ei sillä tavalla onnistu.



Meillä esikoinen toimii näiden supermammojen ja superpappojen kuvailemalla tavalla, mutta toinen on oikea vellihousu. Pelkää pimeää, pelkää jokaista rasahdusta. Ei nukahda ilman äitiä tai isää ja nukahtamiseen menee helposti tunti.

Lapsi sammuttaa valot, omaan sänkyyn, hyvää yötä ja jää itse omaan sänkyyn. Ja nukahtaa sinne yksikseen. Meillä edelleen pinnasänky käytössä, kun makuuhuoneet yläkerrassa ja siellä ei ole porttia.

Vauvana nukkui vieressä kaikki yöt, joten pikku hiljaa on päästy tähän pisteeseen. Tosin ikinä ei ole ollut käytössä unipulloa. Tutti oli jossakin vaiheessa vähän aikaa.

KAIKKI lapset eivät vain PYSY siellä sängyssä ! ! meidän ei ainakaan... :(

Voi luoja niitä unikouluyrityksiä, jotka päättyi välillä jopa oksentamiseen. Nykyäänkin vielä 2-vuotiaana lapsi tarvitsee jonkun vierelleen, että uskaltaa nukahtaa.

Tietenkin edellytys on, että iltarutiinit tehty ja lapsi väsynyt.

Vien hänet sänkyyn, laulan tarvittaessa pari tuutulaulua ja paijaan päätä.

Yhdessä vaiheessa tehtiin oikein suunnitelma siitä, kuinka viedään joka kerta takaisin ja tätä jaksettiin reilu viikko. Homma päättyi aina lapsen tolkuttomaan väsymystilaan ja hillittömään huutoon, jota ei meinannut saada loppumaan. Uskottiin, että tämä lapsi tarvitsee lähelleen turvaa ja aikuisen siihen nukahtamisen hetkelle.



Ymmärsimme silloin, että lapset ovat tosiaan erilaisia, kuten joku jo sanoikin. Kaikki eivät toimi saman ohjekirjan mukaisesti.

Nyt on joku vaihe, ettei nukahtaminen suju. Joko kannetaan takaisin sänkyyn tai sitten pidetään kiinni.

Aluksi tietty protestoi, mutta vähitellen alkoi uskoa, että sinne on vaan jäätävä iltasadun jälkeen. Tehtiin niin, että ensin oltiin kunnes oli melkein unessa ja sitten mentiin " käymään vessassa" tms. Tarvittaessa käytiin vielä kurkkaamassa, jos ei nukahtanut. Ja sitten vähitellen oltiin vain hetki iltasadun jälkeen ja sitten ollaan lähdetty heti sadun ja pusuttelujen jälkeen ja nyt nukahtaa itsekseen ilman mitään sen kummempaa.