Hankkikaa lapsia, ette kadu
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta. Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen.
Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan, poikaystävään tai tiktokkiin.
Naisia vaivaa yksinäisyys kun vanhuus tulee. Ilman lapsia nainen kokee yksinäisyyden lisäksi turhautuneisuutta ym. Nainen ilman lapsia on surullinen tapaus. Sellainen on vanhapiika.
Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsellisen lapsivihan tms. takia.
Kommentit (109)
Sain tänä vuonna lapsen yli 40-vuotiaana. Onnellisuus lisääntyi kun vauva syntyi ja voi hyvin. Synnytys ei ollut yhtään niin kauheaa kuin pelkäsin etukäteen.
Tästä seuraavat 20 vuotta kiinni lapsen kasvattamisessa, jos hyvin sujuu. Välillä voi tehdä muutakin.
Isien pahoja kokemuksia ja kaltoinkohtelemisia on suvussani kertynnyt laskujeni mukaan jo kolmisen sukupolven ajan, eli katson osaltani oelvani velvoitettu katkaisemaan suvun jatkumisen, lisävahinkojen estämiseksi. Siskojeni kautti suku toki "vuotaa" vielä eteenpäin, mutta parempi että he sitä jatkavat, koska ovat mieliterveempiä kuin minä
Vierailija kirjoitti:
Ei oo ihan tervettä ajatella noin että lapsi tulee olla olemassa oman sisäisen tyhjyyden täyttämiseksi.
Ei siitä ole kyse
Olipas provokatiivinen kirjoitus ap:ltä.
Et voi sanoa että 100% kaikki katuvat jos lapsia ei ole tehty. Ja miten joku on niin yksinkertainen että voi väittää kaikkien lapsettomien olevan vanhempana yksinäisiä, ikäänkuin jos et ole hankkinut lapsia niin sinulla ei voi olla myöskään parisuhdetta vanhempana tai ystäviä ja olet automaattisesti yksinäinen.
Näkee että on jonkun vähä-älyisen ihmisen kirjoittama juttu.
Olen loistava esimerkki siitä, että tuo väitteesi ei pidä paikkaansa.
En jaksa edes harjata koirani hampaita, miten jaksaisin huolehtia 18 vuotta ihmisestä? Iloa elämään saa kukin tavallaan eikä merkityksellisyys tule siitä että on laittanut geenit kiertoon.
Vierailija kirjoitti:
Hankkisin, jos löytäisin kumppanin. Kukaan ei minua halua.
Mikä estää yrittämästä? https://www.mamba.ru/en/landing/estonia-10968
En hanki yhtäkään. Ap, yritä pärjätä. 🤗
Juurikin näin. Paljon pahempi paha olisi mahdollinen oma kärsimys siitä ettei osallistunut liikakansoittamiseen, kuin madollinen lapsen kärsimys siitä että osallistui.
Aloittaja on provoilija. Itse olisin saanut lapsia, mutta tein abortin koska kondomi petti ja koska arkkitehti-miehenikään ei niitä halunnut.
Mikään ei ole saanut minua yksinäisemmäksi ja onnettomaksi kuin lapsiperhe-elämä, eli en suosittele sitä kenellekään
Olen kokenut elämässäni yksinäisyyttä sen verran, että yksinäisyys vanhanakaan ei tulisi mitenkään uutena. Luulen että vanhainkodeissa ja laitoksissa ei muutenkaan tarvitse olla yksin.
Ei niitä tuosta vain hankita. Mitään muuta en haluaisi niin kovasti kuin lapsia.
Olen katunut lastani koko hänen tämänhetkisen elämänsä ajan. Lapsi on nyt 10v. Toivon että olisin jättänyt hankkimatta.
Onneksi sentään hänen isänsä rakastaa häntä.
Joo ja itse jätänkin tekemättä, kun elämiseen puututaan liikaa, ilmaston jne kriisien varjolla
Sukulaisenii ainoa lapsi kuoli parikymppisenä, mikä on erittäin surullista ja valitettavaa ja ei kyllä vanhuuden yksinäisyyttä poista vaikka lapsen hankkikin
Vierailija kirjoitti:
En jaksa edes harjata koirani hampaita, miten jaksaisin huolehtia 18 vuotta ihmisestä? Iloa elämään saa kukin tavallaan eikä merkityksellisyys tule siitä että on laittanut geenit kiertoon.
Harjaat koiran hampaita?!? Se on hulluutta. Syötä kuivaruokaa sille. Siinä puhdistuu.
Hanki lapsi, niin viisastut.
Kuinka moni lapsi jää aikuisikäisenä hengailemaan vanhan äitinsä kanssa?
Heh, minä en ole tavannut äitiäni 30 v. Kaikkien ei vaan kannata lisääntyä.
Naisillepuhuminen kannattaa opeetella vain jos tietää olevansa avioitumistaitoinen. Niidennäidenhöpöttely onnistuu kyllä miehenkin kanssa eikä se sitä paitsi aiheuta harmistusta, koska miehille näin miehenä ei tee kuitenkaan mieleni puhua kuin yhdestä syystä, asiapuhetta tai ajankuluksi. Se on harmi jos ilmaisen vapaalta ja madollisesti pariutumiskykyiseltä vaikuttavan naisen kanssa ei vammautunut psyykkeeni salli minun puhua kuin ankeasti ja päämäärättömästi eikä minun tönkköyteni saa häntä heräämään kuinkaan, niin paras oikeastaan kun ei juttele lainkaan