Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu lakannut välittämästä läheisen päihdeongelmasta? Kuin koko asiaa ei olisi olemassakaan.
11.01.2024 |
Ei minua kiinnosta enää. Vuosia kipuilin asian kanssa ja mietin, katkaisenko välit vai en.
Etenkin toinen vanhemmista on humalapäissään sellainen, että sekoili ja vieläkin joskus oikein huolella. Ärsyttäviä soittoja pitkin sukua ja päättömiä tekstareita, riitoja, haukkumista ja muuta.
No, en välitä enää. Ei se asia muutu ja olemme todella hyvissä väleissäkin nykyään. Antaa ryypätä, olen hänen lapsensa kuitenkin. Joskus juon hänen kanssaankin enkä näe siinäkään mitään outoa. Kaikki sekoilut menee tunteiden ohi, en välitä niistäkään.
Toinen vanhemmista sama juttu mutta ei käyttäytynyt koskaan huonosti humalassa. Join hänen kanssaan, oli mukavaa. Joi kuitenkin itsensä ennenaikaiseen hautaan. Tai voisi olettaa, että sairastuminen johtui alkoholin/tupakan aiheuttamista tuhoista sisäelimissä.
Ei kuitenkaan sinällään kiinnosta nykyään. En arvoita edes ihmisarvoa enää päihteiden vuoksi vaan pidän sitä ihan normaalina asiana. Voisin itsekin juoda itseni hautaan mutta toistaiseksi en ole siihen vielä päätynyt.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että ap ei välitä myöskään omasta mahdollisesta päihdeongelmastaan.
Correct. Minulla riippuvuuksia piisaa, huumeita toistaiseksi en ole käyttänyt. Lakkasin taistelemasta, ymmärsin etteivät asiat muutu ja hyväksyn elämän tällaisena kuin se on.
- Aloittaja
Oletko ollut koskaan missään hoidossa..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun pystyisikin. Stressaa vähän viikottain.
Koko elämä mennyt päihteiden varjossa. Isä oli rappioalkoholisti, sisko käytti huumeita parikymmentä vuotta ja äitikin juo joka päivä.
Isäni. Siis se ei ole edes väkivaltainen tai mitenkään huonokäytöksinen kännissä, mutta kun se on kännissä koko ajan. Ja pidän siitä ihmisenä, mutta se on vaan täysin rappiolla. Nykyään asuu yksin. Joskus soitteli jatkuvasti jaarittelevia kännipuheluita, niin sanoin että jos ei lopu jatkuva soittelu kännissä, niin katkon välit. Näen juhlapyhinä ja isänpäivänä.
Yritän olla välittämättä ja elää omaa elämää. Keskityn olemaan mahdollisimman hyvä äiti omille lapsilleni. Raivoraitis minusta tuli. It ends with me.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni. Siis se ei ole edes väkivaltainen tai mitenkään huonokäytöksinen kännissä, mutta kun se on kännissä koko ajan. Ja pidän siitä ihmisenä, mutta se on vaan täysin rappiolla. Nykyään asuu yksin. Joskus soitteli jatkuvasti jaarittelevia kännipuheluita, niin sanoin että jos ei lopu jatkuva soittelu kännissä, niin katkon välit. Näen juhlapyhinä ja isänpäivänä.
Minun oli samanlainen, ei nyt koko aikaa humalassa mutta aina kun vain siihen oli mahdollisuus. Eli vapailla. Ei minua niin haitannut, se oli niin normaalia. Osasi olla päissäänkin selvänoloinen mutta hilpeämpi. Voi kun voisin hänen kanssaan soitella vieläkin.
- Aloittaja
Alkoholismi on sairaus ja jotkut haluavat juoda. Itse en halunnut enää sitä draamailua katsella enkä paikkailla tapahtuneita. Siksi katkaisin välit.
Kovasti helpotti kyllä. Toivon hänelle hyvää ja muistelen hyviä muistoja kuin kuolleesta. En tiedä missä asuu, en edes sukunimeä (on vaihdellut nimeään monta kertaa) ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo tavallaan, jos ei tarvitse olla niin läheisissä tekemisissä, että varsinaisesti omaa elämää haittaisi. Esimerkiksi, jos ei asuta yhdessä, vaan tavataan muuten. Varsinkin, jos tällä henkilöllä on muitakin läheisiä, ettei itse ole ainut, joka auttaa tarvittaessa.