Lue keskustelun säännöt.
Viha! Olen sisimissäni koko ajan vihainen. Perkele. Miten vihasta eroon? Tosi kuluttavaa.
10.01.2024 |
Olen tosi vihainen. En ole oikein koskaan osannut sitä kunnolla tuoda esiin ja olen ollut vähän sellainen, että lamaannun silloin kun siinä hetkessä se pitäisi ilmaista. Sitten se jää kytemään.
Olen pelännyt konflikteja ja olen halunnut olla mielummin sovittelija. Nielen pettymyksen mielummin ja olen vaitonainen tai alistuja silloin kuin oikeasti pitäisi reagoida. Näitähän on sitten kertynyt todella paljon vuosien aikana.
Niin se on kääntynyt itsevihaksi, masennukseksi ja häpeäksi. Kuitenkin eniten hävettää, että sitten jos juon alkoholia niin silloin saatan laittaa esimerkiksi exille viestiä ja kertoa miten paskasti kohteli (joka on totta) ja tietysti se hävettää aivan helkkaristi jälkeenpäin.
Niin yritän vain kestää ja olla itseni kanssa jotenkin päin. Yritän oikeasti vain kestää vaikka usein tekisi mieli huutaa. Olen niin pettynyt ja vihainen, että haluisin vain huutaa ja ravistella tämän pois itsestäni.
Sen sijaan olen sitten vain passiivinen, masentunut, ahdistunut ja epätoivoinen. Tällainen helvetin uhriutuja paska. Vihaan itseäni, vihaan ihmisiä, vihaan usein ihan kaikenlaista. Sisälläni.
Kommentit (55)
Hevimetalli auttaa akuuttiin v****kseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihasta kannattaa päästää irti.
Ei kai tuossa siitä ole kyse. Ihmisellä on vain osa tunteista käytössä ja pitäisi saada yhteys siihen toiseen puoleen.
Aloittaja, sulla on vain väärä lääkitys. Kysele lääkäriltäsi uutta reseptiä. Tsemppiä!
Kuulostaa siltä, että vihaa on kertynyt syystä. Sinua on kohdeltu väärin ja satutettu, se herättää vihaa. Viha on oikea ja hyvä tunne, silloin kun se ei hallitse sinua, vaan sinä sitä. Monesti viha kertoo, että joku rikkoo rajojasi.
Ensin täytyisi päästä eroon vuosien aikana kertyneestä viha lastista. Itselläni se lopulta purkautui niiden ihmisten päälle, jotka oli satuttanut ja ei kovin asiallisella tavalla. Tätä tapaa en suosittele kyllä. Joku muu tapa, puhua jollekulle, kuten terapeutille ne asiat, jotka on satuttaneet tms.
Sitten sinun tulisi kasvaa siten, että sinua ei enää tästä eteenpäin poljeta. Tulisi oppia vetämään omat rajat, ja puolustaa niitä tarvittaessa, tämä voi olla pitkä prosessi. Kun opin reagoimaan hetkessä oikein, kun joku loukkaa sinua, sanot, että tuo ei ole sinulle ok ja lopeta. Jos ei heti osaa reagoida hetkessä, voihan asiaan palata seuraavana päivänä, tai seuraavalla viikolla, kun oma tunne myrsky on laantunut ja kykenee itse asiallisesti, mutta jämäkästi vetämään ne rajat. Tällöin ei enää kerry vihaa sisään, vaan opin toimimaan itsellesi parhaalla tavalla joka hetkessä.
Haluaisin lohduttaa sinua, että monet kärsivät kuvaamastasi tilanteesta, ja elämä on matka, jonka aikana kasvetaan ja opitaan taitoja, joita kaikki me ei saatu lapsuudessa opittua. Aikuisena on ihan ok opetella miten purkaa vihaa, miten toimin niin ettei rajojani enää rikota, miten puolustan itseäni. Kaikki me ei osata näitä heti.
Itselläni ehkä merkittävin apu prosessissa oli usko Jeesukseen. Hän auttaa kasvamaan siksi itsekseen, että on hyvä olla. Häneen voi myös purkaa vihansa, Hän kestää. Tuli auttamaan kiusattuja ja vaivattuja, parantamaan särjettyjä sydämiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuustraumatisoituneilla on yleistä, että on jumissa tietyissä tunteissa ja ne vastakkaiset puuttuu. Joltain on kielletty ilo ja tyytyväisyys, toiselta taas viha ja suuttumus.
Jos on rahaa, niin mene terapeutille. Tai vaikka psykologille. Juttele asiat, mistä jatkuva viha kumpuaa.
Minulla on perheessä ihminen, jolla oli samaa vuosikausia. Oli lopulta somaattisesti kroonisesti kipeä, esin. jatkuva päänsärky. Kun on koko ajan vihainen, käyhän se päähänkin. Selkä reistaili aina hänellä, jos otti päähän, ja sen oikein näkee, miten hän jännittyy lihaksiltaan, kun on kunnon suuttumus.
Lopulta kun hän meni juttelemaan (10 kertaa), oli heti ekalla kerralla sanottu, että toisia et voi muuttaa, vain itseäsi, älä tuhlaa energiaa toisiin ihmisiin. Sen saman teeman ympärillä kai ne loputkin kerrat pyöri. Kun ihminen suuttuu siitä, jos joku on unohtanut laittaa pyykinpesukoneen hanan kiinni, niin sillä on 2 vaihtoehtoa: joko sulkea se hana ja ajatella, että virheitä sattuu, tai sitten se huutaa ja kerää kiukkua, että ei edes pyykinpesukoneen hanaa osata sulkea, prkl. Ymmärsit varmaan pointin. En voi tietää, onko sinun viha saman tyyppistä, mutta kyllä se terapeutti nopeasti pääsee jyvälle, mitä siellä taustalla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hevimetalli auttaa akuuttiin v****kseen.
Ei auta minulla ainakaan, pahentaa vaan ja tulen räjähdysalttiiksi. Jos oikein ottaa päähän, lähden kävelylle ja kuuntelen rauhoittavaa musiikkia, jossa hidas tempo. Jos kuuntelen hevimetallia, tunnetila vaan yltyy.
Tulee mieleen minun ex-mies, joka eron jälkeen ryöpytti, miten väärin olen kohdellut. Kaikki syy oli minussa. Tekstiviesteilläkin haukkui, miten turha koko meidän 4 vuoden taival oli. Siis ihan kaikki oli minun syytä. En viitsi kaikkea edes kirjoittaa, mutta tämän voin kertoa, että olin antanut kissankin kusta sänkyyn enkä viitsinyt pestä patjaa. Ei hän silloin mitään raivonnut, kun se tapahtui. Olisin voinut kertoa, että kissa on nukkunut siellä sängyssä monet kerrat kun olen ollut yksin kotona, eikä se ole aiemmin pissannut. Mietin vaan, että onko tuollaisia tervettä padota mieleensä ja sitten yhtenä viharyöppynä eron jälkeen syyttää toista kaikesta. Usein sekä parisuhteeseen että eroon tarvitaan 2 ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin olet viimeksi itkenyt? Mulle oli aiemmin mahdotonta näyttää pettymystä, pahaa mieltä tai loukkaantumista. Itkemisen sijaan olin aina vihainen, raivohullu ja jopa väkivaltainen. Mutta kun annoin itselleni luvan itkeä ja näyttää heikkouteni, niin vihaisuuskin alkoi helpottaa.
Ikä? Voisiko olla alkavaa dementiaa? Monet dementikot ovat todella vihaisia Ja omituisesti ne hyvät muistot ovat unohtuneet, jopa alle kouluikäisiä 'vääryyksiä' muistellaan. Otsalohkodementia voi alkaa varsin nuorena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelisin kyllä muuttoa jollekin ihan uudelle paikkakunnalle opiskelemaan. Onhan niitä sisäoppilaitoksiakin, kansanopistotyyppisiä tms., jolloin ei tarvitse hankkia erillistä asuntoakaan. Selaapa kaikki opinto-oppaat. Apua saat tietysti työvoimatoimistosta, jne.
Vaikuttaa nimittäin jotenkin siltä, että olet jumissa vanhassa, niin ajatuksissasi, ympäristön suhtautumisessa, tuttujen piirissä kuin muussakin elämässäsi.
Eteenpäin elävän mieli. Haluat jotain muuta, haluat oppia ilmaisemaan itseäsi paremmin, et vain miellyttämään muita. Haluat oppia uusia asioita, et vain toistoa jo kaikesta menneestä ja siitä muistuttelua.
Haluat edetä elämässäsi ja se onnistuu opiskelujen kautta. Ei kun vaan toimeksi.
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen minun ex-mies, joka eron jälkeen ryöpytti, miten väärin olen kohdellut. Kaikki syy oli minussa. Tekstiviesteilläkin haukkui, miten turha koko meidän 4 vuoden taival oli. Siis ihan kaikki oli minun syytä. En viitsi kaikkea edes kirjoittaa, mutta tämän voin kertoa, että olin antanut kissankin kusta sänkyyn enkä viitsinyt pestä patjaa. Ei hän silloin mitään raivonnut, kun se tapahtui. Olisin voinut kertoa, että kissa on nukkunut siellä sängyssä monet kerrat kun olen ollut yksin kotona, eikä se ole aiemmin pissannut. Mietin vaan, että onko tuollaisia tervettä padota mieleensä ja sitten yhtenä viharyöppynä eron jälkeen syyttää toista kaikesta. Usein sekä parisuhteeseen että eroon tarvitaan 2 ihmistä.
Ei kai tuota tarvitse kovin kauaa miettiä, ei ole tervettä. B-klusterin persoonallisuushäiriöiset toimivat noin tai muut jotain vaivaa omaavat.
Paskaan käytökseen, väkivaltaan, sairaisiin malleihin, eroihin jne. tarvitaan vain yksi.
Hyvään suhteeseen tarvitaan kaksi, yksi ihminen ei voi rakentaa yksin hyvää suhdetta molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muuten ihan hirveää olla jatkuvasti sisäisesti vihaisen ihmisen elinpiirissä. Se meinaan huokuu joka tapauksessa ulospäinkin. Mutta vaikeinta on sillä vihaisella itsellään, muut pääsevät häntä pakoon, hän ei itseään.
Tunnetaitoja joutuu opettelemaan jopa aikuisena, jos haluaa muuttua ja vapauttaa mieltään.
Niin, se raivo alkaa yltyä, jos sitä on pitänyt laannutettuna alkoholin avulla. Se pitä kuitenkin käsitellä, että siitä pääsee eroon. Ei tämä helppoa ole, kovaa työtä, mutta olen motivoitunut.
Eri