Suomalaisten vs Amerikkalaisten suhtautuminen kiusaamiseen

Siinä on selvä ero. Suomalaiset julkkikset, jotka avautuvat menneisyydestään kiusattuina, kertovat kuinka kivuliasta se oli ja millaisia haittavaikutuksia sillä on ollut elämään. Amerikkalaiset julkkikset laskevat leikkiä kiusattuna olemisestaan tyyliin "en yhtään ihmettele että minua kiusattiin kun olin sellainen ja sellainen" ja myös pitävät opettajille kantelemista jälkeenpäin nolona. 

Jotenkin siellä kiusaaminenkin nähdään niin, että vahvat selviytyy ja heikot sortuu omasta syystään. Että se on tarpeellinen osa sosialisaatiota. Kummalle kannalle itse kallistutte?