Menin pitkästä aikaa työelämään ja ihan kamalaa ja kiusallista tämä smalltalkki.

        pakkohan se on jotain sannoo      nautin kyl hiljaisuudesta ja rauhasta eniten

                                       Elämän arkista teatteria se vaan on.

Ärsyttävintä on se että edes lounastuntia ei saa viettää rauhassa hirveätä kotkanräkätystä osalla naisista tekis mieli karjaista että turpa kiinni jotkut meistä haluaa rauhassa sen puol tuntia istua hiljaa ja syödä rauhassa!

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo eroaa smalltalkista naapureiden kanssa, pihalla tai vaikkapa hississä?

En ole ap mutta naapureiden kanssa ei tarvitse viettää tuntikausia joka arkipäivä, eli ei se parin sanan vaihtaminen silloin tällöin ole verrattavissa työpaikan smalltalkiin. 

Itsekin inhoan turhaa lätinää, yleensä tauolla tungen vain pullaa suuhun ja kuuntelen puolikorvalla muiden juttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on taas ongelmat keksitty. Älä puhu muille, jos se on niin vaikeaa.

Enhän mä puhukaan, ystävällinen silti olen. Töitä tulin tänne tekemään. Sanoin vain miten raskasta toi on introverteille tuo smalltalk. 

Jos yhtään lohduttaa, niin monet introvertit ovat normaaleille ihmisille raskaita. Parempi on, ettet teeskentele ystävällistä ja juttelevaa vaan olet oikeasti hiljaa ja ymmärrät poistua paikan päältä, kun muut juttelevat keskenään. Ole mieluiten näkymätön, niin se on kaikille osapuolille vähiten raskasta. Harva introvertti osaa edes keskustella ja se on ok olla hiljaa. Raskainta introverteissä on heti ylimielisyysen jälkeen ahdistava ja omahyväinen tuijottelu ja se, että muiden keskusteluja jäädään kuuntelemaan osallistumatta itse mitenkään. 

Ja tiedätkös, myös normaaleille ihmisille on raskasta tyhjänpäiväinen lätinä. Yleensä nimenomaan sosiaalisilta taidoiltaan surkeat tapaukset puhuvat säästä tai vastaavasta.

Siitä, että naapureiden kanssa kestää max 5min. 

Työkavereiden miesten ja lasten tekemisiä on pakko kuulla koko päivä. Joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Siitä, että naapureiden kanssa kestää max 5min. 

Työkavereiden miesten ja lasten tekemisiä on pakko kuulla koko päivä. Joka päivä.

Mä oon huomannu, et joillakin on semmosia valmiiks mietittyjä "juttuja" joita ne kertoo kaikille. Usein samoin sanoin ja äänenpainoin ja joskus jopa useampaan kertaan samalle henkilölle kun eivät muista keiden kanssa ovat jutelleet. Tosi jännä sitten kuulla sama hassunhauska juttu autistisesta pojasta joka lähtee aina ulos bussille vasta kellonlyömällä sen viisi kertaa. "Oho, ai kerroinko mä tän jo sulle, hehheh".