Lue keskustelun säännöt.
11-vuotiaan lapsen itsenäisyys
08.01.2024 |
Kyselen, kun en tiedä. Itselläni ei ole lapsia, vaan kyse on läheisestä ihmisestä, jonka lapsesta puhun. Tämä läheinen on siis minulle pohtinut, onko kaikilla samoin vain pitäisikö jotenkin reagoida. Minä olen usein kylässä, joten olen nähnyt näitä läheltä myös.
Lapsi 11-vuotias, eli ala-asteella. Koulupäivät on tyyliin 8-13 tai 9-14. Omatoimisesti aamulla lähtee kouluun ja tulee kotiin. Tulee _aina_ kotiin, ja sitten vain odottaa kotona vanhempiaan kotiin. Ei mene kavereille jos ei erikseen patisteta (oli kuulemma viime vuoden aikana käynyt kavereillaan kolme kertaa, plus kaverisynttärit, ja nämäkin kaikki käynnit niin että ensin viikon verran tsempattu, että voisit kysyä kavereilta että tehdäänkö koulun jälkeen jotain). Ei myöskään kutsu kavereita siis kotiin, ulos tms. Ei mene kaupungille vaikkapa ostoskeskuksiin, vaikka on ihan lähellä, ei tarvitsisi bussia tai mitään käyttää. Kavereita on, siitä ei ole kyse. Joka kerta joku kaveri on lähtenyt ulos kun lapsi on pyytänyt.
Kotona ollessaan siis tosiaan odottaa vanhempia kotiin. Kun he tulevat, odottaa, että he järjestävät jotain ohjelmaa. Kun vanhempi laittaa ruokaa, seisoo keittiössä vieressä. Välillä voi mennä omaan huoneeseen, jos patistaa että keksipä hetki jotain omaa tekemistä. Kertoo kaikesta tekemisestään, tai oikeastaan varmistelee. Eli jos on vaikka välipala-aika, toteaa että mä otan nyt välipalan. Siihen vastataan että juu, tietenkin. Sitten kertoo että "mä otan nyt leivän". Jos kukaan ei sano mitään, toistaa tämän kunnes saa sille hyväksynnän. On useamman kerran käyty läpi, että ei tarvitse pyytää lupaa tai hyväksyntää, eikä kertoa mitä ottaa, sen kun ottaa vaan. Näitä olen itsekin ollut kuulemassa useamman kerran, ne on todettu lempeästi ja lapsi on sanonut että selvä juttu. Silti tämä sama toistuu aina.
Mitään tekemistä ei keksi itse. Jos kysytään, mitä haluaisit tehdä, korkeintaan kertoo että "en ainakaan..." ja listaa vaikkapa ulosmenemisen tai jonkun pelin tms jota ei halua. Mutta positiivisen kautta ei osaa sanoa että mitä haluaisi, vaikka miten koittaa kysyä.
Kaiken kaikkiaan siis ihan iloinen lapsi, ei siinä mitään. Mutta pitäisikö tuossa iässä olla jo itse aktiivisempi, vai onko tuo ihan tavallista tuolle ikäluokalle?
Kommentit (30)
Eniten huolestuttaa, että miksi sun kaltainen vieras ukko käy näin usein 11-vuotiaan kotona vierailulla.
Jos sun jatkuva kenties liiallinen läsnäolo jätetään huomiotta, sanoisin että täysin normaali 11-vuotias, joka on koulunkäynnistä väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tavallista. Toisaalta haittaako jos ei ole tavallista?
Tulee mieleen jonkinsorttinen ahdistuneisuus tai autismin kirjon piirteet, mutta nämä tietysti pelkkää arvailua. Kumpikaan ei ole moite eikä leima mutta saattaa selittää toimintaa. Ahdistuneisuuteen toki on saatavissa hoitoa, mutta nepsyerityinen saa olla eikä kavereiden seuraa ole pakko kaivata, jos ei kaipaa, ja toiminnanohjauksen hitaampaa kypsymistä tukee arjen aikuisten riittävä tuki.
Jotenkin naurettavaa kysyä täällä, että pitisikö tuossa iässä olla aktiivisempi. Mitä jos joku vastaakin sulle, että kyllä pitää tuo lapsi toimii väärin. Alatko neuvomaan lapsen vanhempaa tuntemattoman kirjoittelun perusteella?
Lukijasta tuntuu ettei tätä lasta oikein arvosteta. Kuka tahansa nämä sun läheiset ihmiset ovat, jotka ovat lapsen huoltajia, kannattaisi hieman miettiä mitä puhuu sinun aikanasi ettei löydy tarkkaa kuvaelmaa netistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tavallista. Toisaalta haittaako jos ei ole tavallista?
Tulee mieleen jonkinsorttinen ahdistuneisuus tai autismin kirjon piirteet, mutta nämä tietysti pelkkää arvailua. Kumpikaan ei ole moite eikä leima mutta saattaa selittää toimintaa. Ahdistuneisuuteen toki on saatavissa hoitoa, mutta nepsyerityinen saa olla eikä kavereiden seuraa ole pakko kaivata, jos ei kaipaa, ja toiminnanohjauksen hitaampaa kypsymistä tukee arjen aikuisten riittävä tuki.
olen opettaja ja kolmen 20-vuotiaan tavallisen lapsen äiti. Kuvailtu lapsi kuulostaa täysin normaalilta esiteiniltä. Ei kaikille ole kavereita, joiden luo voisi mennä kylään vaikka koulussa olisikin ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Eniten huolestuttaa, että miksi sun kaltainen vieras ukko käy näin usein 11-vuotiaan kotona vierailulla.
Jos sun jatkuva kenties liiallinen läsnäolo jätetään huomiotta, sanoisin että täysin normaali 11-vuotias, joka on koulunkäynnistä väsynyt.
En tiedä mistä keksit, että minä olen vieras ukko, joka käy usein 11-vuotiaan kotona. Olen nainen, ja käyn tämän läheiseni luona. Läheiselläni on lapsi. Hyvin simppeliä.
Koulunkäynnistä taas lapsi tuskin on väsynyt, koska usein kertoo, että on kivaa olla koulussa, ja odottaa sitä lomillakin. On siis sosiaalinen, ja tykkää nähdä kavereita koulussa, mutta jostain syystä siihen se sitten jääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsipuoli 11v on vähän tuollainen. Ei tee mitään, koskaan ei nää kavereita, vaikka niitä koulussa on, vaan aina tulee suoraan koulusta kotiin ja katsoo YouTubea koko illan. Mitään ei tee itsenäisesti vaan sanoo kuinka on nälkä ja sitten vanhemman pitää ehdotella mitä ottaisi tyyliin otatko banaanin? Otatko leivän? Otatko lisää ruokaa? Paistetaanko kananmunia? Jne ja vekara seisoo vieressä ja sanoo mikä vaihtoehto kelpaa ja sitten vanhempi passaa ja laittaa lautasen valmiiksi. Syö tietysti YouTubea katsellen. Jotenkin tuntuu että netti on kasvattanut tämän lapsen toimettomaksi, tahdottomaksi ja persoonattomaksi. Edes huumorintajua ei tällä kaverilla ole. Koskaan ei mm vitsaile tai osallistu keskusteluun. Taitaa olla tätä iPad-kid sukupolvea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tavallista. Toisaalta haittaako jos ei ole tavallista?
Tulee mieleen jonkinsorttinen ahdistuneisuus tai autismin kirjon piirteet, mutta nämä tietysti pelkkää arvailua. Kumpikaan ei ole moite eikä leima mutta saattaa selittää toimintaa. Ahdistuneisuuteen toki on saatavissa hoitoa, mutta nepsyerityinen saa olla eikä kavereiden seuraa ole pakko kaivata, jos ei kaipaa, ja toiminnanohjauksen hitaampaa kypsymistä tukee arjen aikuisten riittävä tuki.
olen opettaja ja kolmen 20-vuotiaan tavallisen lapsen äiti. Kuvailtu lapsi kuulostaa täysin normaalilta esiteiniltä. Ei kaikille ole kavereita, joiden luo voisi mennä kylään vaikka koulussa olisikin ystäviä.
Ymmärrän senkin. Mutta kuten tuossa kerroinkin, aina kun hän on pyytänyt kavereitaan johonkin, joku kaveri on lähtenyt ulos tms. Samoin saa kutsuja kaverisynttäreille. Ja kaverikuvassa poseeraa parhaan koulukaverinsa kanssa. Ei pitäisi siis olla siitäkään kiinni. Ei tietenkään aina voi tietää lasten välisistä suhteista sen tarkemmin, mutta näillä tiedoin tuo asia pitäisi olla ihan kunnossa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tuossa on epätavallista? Koulupäivät ovat aika lyhyitä, meillä tuonikäisellä on 6 tunnin päiviä eikä vain 8-13.
Enkä nyt ymmärrä, mitä kamalaa on siinä, että lapsi tulee kotiin ja tekee läksyt eikä lähde ostoskeskukseen luuhailemaan. Tai mitä kamalaa on siinä, että lapsi yrittää puhua aikuisille ja sanoo vaikka "otan nyt välipalaa" selkeästi toivoen, että aikuinen kysyy, että 'mitä ajattelit ottaa, minäkin taidan hetkeksi istua kahville kanssasi'.
Vaikuttaa enemmänkin siltä, että ap:n mielestä tuo lapsi on jotenkin turha ja haitallinen lisä kaverin perheessä, koska ipana peräti itse menee kouluun ja tulee sieltä pois ja tuhoaa perheen vanhempien elämän jo pelkällä olemassaolollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten huolestuttaa, että miksi sun kaltainen vieras ukko käy näin usein 11-vuotiaan kotona vierailulla.
Jos sun jatkuva kenties liiallinen läsnäolo jätetään huomiotta, sanoisin että täysin normaali 11-vuotias, joka on koulunkäynnistä väsynyt.
En tiedä mistä keksit, että minä olen vieras ukko, joka käy usein 11-vuotiaan kotona. Olen nainen, ja käyn tämän läheiseni luona. Läheiselläni on lapsi. Hyvin simppeliä.
Koulunkäynnistä taas lapsi tuskin on väsynyt, koska usein kertoo, että on kivaa olla koulussa, ja odottaa sitä lomillakin. On siis sosiaalinen, ja tykkää nähdä kavereita koulussa, mutta jostain syystä siihen se sitten jääkin.
Anteeksi, kirjoitat vain kuin sellainen hieman hitaalla käyvä peräkammarinpoika. Pahoittelut.
Mitäpä jos annat tämän lapsen kasvaa rauhassa ja keskityt itsesi kehittämiseen? esim se että koulussa oli kivaa ei poista sitä mahdollisuutta, että koulussa olisi samalla väsyttävää. Oletko itse kenties autistinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulu kiusattu jolla ei siksi kavereita.Ei puhu asiasta kotona ei opetajalle koulussa. Sinun ei kuulu toisten perhe asiohin kuitenkaan puuttua ja selostaa nistä missään . Hanki itsellesi oma elämä ymm.
Miksi lapsen pitää koulun jälkeen mennä kavereille? Meillä on ainakin ehdoton kaverikielto: ensin kotiin, välipala ja läksyjen teko, sitten voi mennä pihalle kavereitten kanssa, mutta koska harrastuksiinlähtö on klo 16.30, niin eipä tuossa paljoa ehdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on varmaan introvertti. Kyllä introvertitkin silti kaipaavat yhteyttä ja sosiaalisuutta eli siksi kaipaa vanhempiaan ja kotona kertoilee heille asioitaan. Mutta kavereita ei kaipaa koulupäivän lisäksi. Tuollainen on oman kokemukseni mukaan suhteellisen yleistä meille suomalaisille. Toki kavereiden kanssa viihtyviä on ehkä enemmistö, mutta sosiaalisesti itseriittoisia myös riittää.
Lapsi taitaa olla poika? Pojat itsenäistyvät vähän tyttöjä myöhemmin ja ovat usein juuri tuollaisia, että hakevat varmistusta tekemisiinsä eivätkä toimi niin omatoimisesti.
Vierailija kirjoitti:
Koulu kiusattu jolla ei siksi kavereita.Ei puhu asiasta kotona ei opetajalle koulussa. Sinun ei kuulu toisten perhe asiohin kuitenkaan puuttua ja selostaa nistä missään . Hanki itsellesi oma elämä ymm.
Aiheuttaa kyllä syvä raivoa tällainen nuorten lasten salakyttääjä, oli nainen tai mies mutta nyt puhuu asioista, jotka eivät kuulu hänelle tippaakaan.
Itsellä ei ole perhettä tai lapsia hankittuna, mutta kehtaa arvostella muiden lapsia. Hyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei munkaan 11v näe kavereita kuin ehkä pari kertaa kuussa. Ei jaksa eikä halua, on rasittunut koulusta ja on muutenkin mieluummin yksin. Ei ole kiusattu. Keksii kyllä itsekseen tekemistä että siinä mielessä eri tilanne.
Kuulostaa siltä että ap:n mielestä kaikkien pitäisi nähdä kavereita harva se päivä ja juosta harrastuksissa. Lapsissakin on introvertteja, jotka haluavat olla yksin omassa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tavallista. Toisaalta haittaako jos ei ole tavallista?
Tulee mieleen jonkinsorttinen ahdistuneisuus tai autismin kirjon piirteet, mutta nämä tietysti pelkkää arvailua. Kumpikaan ei ole moite eikä leima mutta saattaa selittää toimintaa. Ahdistuneisuuteen toki on saatavissa hoitoa, mutta nepsyerityinen saa olla eikä kavereiden seuraa ole pakko kaivata, jos ei kaipaa, ja toiminnanohjauksen hitaampaa kypsymistä tukee arjen aikuisten riittävä tuki.
olen opettaja ja kolmen 20-vuotiaan tavallisen lapsen äiti. Kuvailtu lapsi kuulostaa täysin normaalilta esiteiniltä. Ei kaikille ole kavereita, joiden luo voisi mennä kylään vaikka koulussa olisikin ystäviä.
Ymmärrän senkin. Mutta kuten tuossa kerroinkin, aina kun hän on pyytänyt kavereitaan johonkin, joku kaveri on lähtenyt ulos tms.
Kuten moni sulle yritti sanoa, niin asia ei oikeastaan kuulu sinulle. Jos sulla olisi lapsia ymmärtäisit, että on paljon, mitä et tiedä. Tiedätkö, nokan tunkeminen toisten asioihin näin syvälle ei ole ihan normaalia. Oletko ajatellut terapiaa?
Jos tulee lapsia kylään, miten vanhemmat käyttäytyvät? Onko mukava olla vai onko liian tiukat säännöt.
Väitä mitä vain, mutta mies olet ja itse lapsen vanhempi. Ei kukaan "kaveri" ole niin sairas, että tällaista kirjoittelisi
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa on epätavallista? Koulupäivät ovat aika lyhyitä, meillä tuonikäisellä on 6 tunnin päiviä eikä vain 8-13.
Enkä nyt ymmärrä, mitä kamalaa on siinä, että lapsi tulee kotiin ja tekee läksyt eikä lähde ostoskeskukseen luuhailemaan. Tai mitä kamalaa on siinä, että lapsi yrittää puhua aikuisille ja sanoo vaikka "otan nyt välipalaa" selkeästi toivoen, että aikuinen kysyy, että 'mitä ajattelit ottaa, minäkin taidan hetkeksi istua kahville kanssasi'.
Vaikuttaa enemmänkin siltä, että ap:n mielestä tuo lapsi on jotenkin turha ja haitallinen lisä kaverin perheessä, koska ipana peräti itse menee kouluun ja tulee sieltä pois ja tuhoaa perheen vanhempien elämän jo pelkällä olemassaolollaan.
No tämä taas ei pidä yhtään paikkaansa. Siis tuo, että lapsi olisi turha. Kun vanhemmat tulevat kotiin, he tekevät koko illan lapsen kanssa lapsen toivomia juttuja, siis sen lisäksi että toki pitää laittaa ruoka ja hoitaa kotia. Hänellä on erittäin rakastava ilmapiiri kotona, mutta toki häntä kannustetaan toimimaan myös jossain asiassa välillä itsenäisesti. Tällä hetkellä lapsi siis on täysin riippuvainen siitä, että hänen pitää kertoa ja varmistella koko ajan, että teen nyt näin, laitan nyt tämän paidan, otan tämän kurkun täältä jääkaapista jne. Ja näissä tilanteissa hänelle on sanottu, että kyllä häneen luotetaan, että hän osaa ottaa sieltä juuri sen mitä tarvitsee. Ja sen jälkeen hänen seuranaan kyllä ollaan, kun hän syö välipalan. Joka päivä myös syövät päivällisen yhdessä.
Ei siinä tavallaan ole mitään kamalaa, että lapsi tulee kotiin, mutta lähinnä pointti on se, että saako lapsi tarpeeksi kokemuksia itsenäisyydestä, omasta päätöksenteosta jne. ja rohkeutta, jos hän ei koe mitään muuta kuin koulumatkat ja melko saman kaavan koulupäivät, ja kaikki muu on vanhempien kyljessä tapahtuvaa. Tästä siis vanhemmat ovat huolissaan, ja tästä ollaan juteltu aikuisten kesken.
Minua huolestuttaa se, että selkeästi paikalla on aikuisia, mutta nämä eivät tunnu puhuvan lapselle, koska ap hämmästelee sitä, että lapsi ilmoittaa tekemisiään ja sitten lapselle sanotaan, että ei tarvitse puhua, ota nyt vaan se välipalasi. Ainakin meillä lapset on opetettu ns. rupattelemaan eli jos istun keittiössä kaverini kanssa, niin lapsi tervehtii ja kertoo, miksi sinne keittiöön tuli, jotta me aikuiset tekisimme tilaa pöydän ääreen tai tarjoaisimme vaikka muutakin kuin voileipää. On siis täysin normaalia ja jopa suotavaa puhua muille ja kertoa aikeistaan, se ei ole luvan kysymistä, se on normaalia kontaktinottoa. Ap vain ei kykene jutteluun vastaamaan.
Tuossa iässsä lapsi ei oikein tiedä onko hän enää lapsi,vai melkein aikuinen.
Vaikuttaa siltä että on voimakas riippuvaisuussuhde. Murrosikää se on.
Mielipiteitä?