Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö ihmisiä, jotka ovat oikeasti tyytyväisiä asioihin mutta valittavat kaikesta ihan vain tavan vuoksi?
08.01.2024 |
Ihmettelin tuossa erästä naista jota tapasin pari kertaa. Oli todella ankeaa seuraa, sillä puhetta vuoti lakkaamatta ja kaikki, siis kaikki, hänen elämässään syntymästä tähän päivään oli hänen mukaansa ankeaa. Lapsuus oli ankea, vanhemmat olivat ankeita, opinnot olivat ankeita, työpaikka on ankea, asunto on ankea, mies on ankea, lapset ovat ankeita, ihan kaikki mistä tahansa puhui oli ankeaa ja valitti kaikesta ja kaikesta.
Parista asiasta yritin sitten, kuten kuvittelin, piristää häntä. Mainitsin jotain asunnon sijainnin hyvistä puolista kun hän oli valittanut siitä puoli tuntia. Ja hän suutahtikin, että se on hieno ja kallis asunto josta hän on kovin ylpeä. Ne, eipä olisi arvannut kun oli juuri haukkunut sitä lakkaamatta puoli tuntia ja tehnyt saman edellisessäkin keskustelussa. Sama tapahtui työpaikan kanssa, jota myös haukkui loputtomasti. Yritin sanoa jotain sen hyvistä puolista niin henkilö suuttui ja kehui, miten se on hieno työpaikka josta hän on ylpeä ja miten hän on tehnyt siellä hienoa uraa. Taaskin, eipä olisi arvannut kun toinen oli haukkunut kyseistä työpaikkaa jo parin tunnin edestä parissa keskustelussa.
Joten tulin siihen johtopäätökseen, että kyseinen henkilö onkin oikeasti oikein tyytyväinen elämäänsä ja ylpeä siitä, mutta jostain syystä tapana on vain puhua kaikesta vain ja ainoastaan äärimmäisen negatiivisesti.
En ollut tuollaista tavannut ennen (enkä aio olla tuon henkilön kanssa tekemisissä, niin ikävä sitä loputonta valittamista oli kuunnella), mutta onko tuo yleisempääkin?
Kommentit (30)
(Lainaus ei toiminut, joten siksi tällä tavalla.)
"Voihan... Kerääntyykö sitten jotenkin minun ympärilleni näitä, koska tiedän useamman. Itse en jaksa valittaa kun heitä kuunnellessa voin todeta asioitteni olevan vallan mainiosti. Kuuntelen ja tsemppaan. Ainoa vain, että tuollaista seuraa ei kauan jaksa ja tuntuu että heillä jäänyt ns sama "virsi" päälle.
Joskus jos muutama samanlainen porukassa, tulee kuunnellessa tunne, että onko tämä kilpailu siitä kenellä huonommin asiat."
- Itse asiassa voi hyvinkin olla, että kerääntyvät sinun ympärillesi. Jos itse et valita mutta kuuntelet ja tsemppaat kun toiset valittavat, niin saatat hyvinkin olla haluttua seuraa juuri valittajille jotka nauttivat siitä, että joku kuuntelee heidän valitustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta noilla jatkuvasti valittavilla on sellainen vika, että ne valittaa oikeasti jostain muusta kuin kirjaimellisesti valittavat. Exäni esimerkkinä. Se oli just tollanen. Se joutui työttömäksi (ei saanut edes potkuja vaan määräaikainen vaan loppui) ja siitä lähti valituskierre ihan kaikesta tosi tyhjänpäiväisestä, joka päättyi meidän eroon, kun en enää jaksanut katsella sellaista miesvauvaa, joka valittaa tunteja jostain hemmetin biojätteen viemisestä. Koskaan ei kuitenkaan kuin ohimennen valittanut siitä työttömyydestä ja oikein vähätteli sitä, että nyt on kiva tehdä omia juttuja, kun on aikaa. Kilometrin päähän näki, että sitä harmitti se paljon varsinkin, kun tuli seurassa puhetta jonkun toisen töistä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on Suomi. Yritäpä työpaikan kahvihuoneessa kehua kumppaniasi, kotiasi, autoasi, lomamatkaasi tai mikä pahinta itseäsi, niin huomaat tehneesi sosiaalisen itsemurhan ja altistanut itsesi sellaiselle vihalle, joka purkautuu jonkinlaisena kostona tavalla tai toisella. Valittaminen on täysin sallittua.
Musta on jotenkin todella ironista tai jopa surullista, että työpaikkani kovin valittaja on ollut töissä kohta 20 vuotta samassa firmassa, jota haukkuu joka kahvitauko. Ja on vielä ihan osaava kaveri, että varmasti saisi toisen työn.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri haukkuu sen kissaa, kuinka se on riivattu tms. Rasavilli, joka vie sen hermot ja miten se ei jaksa sitä.
Jossain kohtaa se kuitenkin mainitsi miten pitää siitä kovin paljon kaikesta huolimatta.
En ymmärrä.
Kissat on ihania, vaikka ne toisinaan aiheuttavat tuhoa ja ovat raskaita. Usein ihmissuhteetkin ovat tuollaisia. Välität jostain ihmisestä siitä huolimatta että hänen käytöksensä on jollain tavalla ongelmallista.
Asiaan: tuommoinen negatiivinen marmatus voi olla joku opittu tapa olla. Vaikka asiat on hyvin, niin jos esim lapsuuden kodissa on altistunut vanhempien tyytymättömälle narinalle, se tarttuu herkästi itseenkin. Itselläni on aika ilkeästi kommentoiva ja piikittelevä äiti, ja minun on pitänyt aikuisena opetella pois noista tavoista jotka kotona opin.
Minä en oikein usko siihen, että jatkuvasti kaikesta valittavat olisivat oikeasti tyytyväisiä elämäänsä. Alituinen valittaminen ja negatiivisten asioiden kaivelu ei ole normaalia käytöstä vaan se aina viittaa siihen, että asiat eivät ole hyvin. Ehkä ihminen on kuvitellut tulevansa onnelliseksi tiettyjen asioiden - esimerkiksi perheen perustamisen - kautta ja huomannut, että se ei itse asiassa ole hänelle sopivaa elämää ollenkaan. Ehkä hän on kärsinyt pitkään alemmuuden ja huonommuuden tunteista eikä ole ymmärtänyt sitä, että ulkoisilla olosuhteilla ei voi korjata rikkinäistä omanarvontuntoa. Ehkä hän on huomaamattaan ottanut liikaa vastuuta muiden ihmisten tunteista ja käytöksestä ja valittaa siksi, että tuntee epäonnistuneensa muiden "parantamisessa". Valittava ihminen ei yleensä tätä itse tiedosta ja siksi loukkaantuu, jos joku siitä hänelle sanoo. Parasta on yleensä ottaa itse etäisyyttä ja antaa toisen oivaltaa itse asia. Valittaminen ei lopu silläkään, jos aina löytyy joku loputtomiin kuunteleva ja olkapäänä toimiva ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä teen tuota. En oikein keksi puheenaiheita ihmisten kanssa, mutta olen huomannut että valittaminen yhdistää ihmisiä hyvin ja siitä saa aikaan jutunjuurta. Siksi valittlen esim. työstä, hintojen kallistumisesta yms, vaikka tykkään työstäni eikä minulla ole taloudellisesti mitenkään tiukkaa, eikä muitakaan isoja ongelmia.
Ystävättäreni on tällänen narisija, äänikin narisee kun puhuu. On eläkkeellä oleva leski, valitti ukostaankin kun tämä eli. Tavattiin työn parissa.
Välillä raskasta kuunneltavaa. Negatiivinen luonne.
Helppo kuitenkin onneksi kääntää hänen ajatuksensa.
Mukava ihminen muuten ja pidän hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävättäreni on tällänen narisija, äänikin narisee kun puhuu. On eläkkeellä oleva leski, valitti ukostaankin kun tämä eli. Tavattiin työn parissa.
Välillä raskasta kuunneltavaa. Negatiivinen luonne.
Helppo kuitenkin onneksi kääntää hänen ajatuksensa.
Mukava ihminen muuten ja pidän hänestä.
Ja hän on ruotsalainen, asumme ruotsissa.
Anoppi vainaa oli kova täti valittamaan, joten jos jollakin on omasta mielestään elämä mennyt vain väärin hänestä kruunaisin valittajien kuningattaren. Tajusin asian vasta hänen kuolemansa jälkeen, sillä kuuntelin kiltisti 20 vuotta hänen valituksiaan ja olin aina hyvin osaaottavainen.Levätköön nyt rauhassa.
Valittajaihminen vie energian lähi-ihmisiltä. Se näkyi kumppanissani sekä hänen sisaruksissaan. Äiti oli heille tottakai rakas, jolloin se äidin elämänasenne ei herättänyt kenessäkään kysymyksiä. Anopin valituksien varjo oli meidänkin suhteessa puolison kuolemaan asti, mutta nyt jälkikäteen ja vuosien päästä näen miten paljon minäkin tempauduin sen perheen asenneilmapiriiniin mukaan. Nyt opettelen siitä pois, sillä oma perhetaustani on energisempi ja iloinen.
Huh. Taustalla voi olla monenlaista. Esim. jos vanhempi on ollut tuollainen valittajauhrimarttyyri, lapsi voi oppia että ainoa keino saada vanhemmalta hyväksyntää ja haluamansa yhteyden on se että lähtee komppaamaan sitä uhriutumista ja valittamista. Vaikka tämä strategia onkin sitten huono aikuisena se on ainoa mitä henkilö osaa yrittäessään luoda yhteyttä muihin. Oli miten oli tuollainen ihminen ei todellakaan ole kasvanut tasapainoisessa ympäristössä.