Tapailumies kertoi sairastavansa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, en olisi ikinä uskonut
Olen tässä jonkin aikaa tapaillut aivan valtavan ihanaa miestä. Hänen kanssaan tuntuu vaan olevan niin kaikki palaset kohdallaan. Nyt hän kertoi että hänellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kuulemma ollut hyvä lääkitys jo useamman vuoden ja sairaus hallinnassa. Hänellä on se lievempi versio eli hypomanioita ollut joskus masennuksen lisäksi.
Mä olen lukenut niin paljon varoittavia esimerkkejä ko. diagnoosin omaavista kumppaneina, että olen nyt ihan päästäni pyörällä. En voinut mitenkään kuvitella, että miehellä olisi jokin mielenterveyden häiriö. Aivan uskomattoman sydämellinen ja hellä ja huomaavainen mies, viihtyy työssään ja harrastaa liikuntaa ja musiikkia. Ihana rakastaja ja hauskaa seuraa. Ei käytä alkoholia tai muita päihteitä.
Oma vaisto sanoo, että älä mieti asiaa enempää vaan nauti. Tällaista ei tule vastaan kovin montaa kertaa elämässä, itse asiassa ekaa kertaa tuntuu näin hyvältä.
Mutta silti näköjään jonkin verran mietityttää, kun tässä kirjoittelen. Jännämiehiä olen saanut yhden elämän tarpeisiin riittävästi.
Oisko ajatuksia?
Kommentit (9)
Mulla on vähän vastaava mt-sairaus ja olen loistava vaimo. Pitkä suhde kukoistaa. Ihmiset on yksilöitä. Aika karuksi menee nykyään jos kohta jo diagnoosi tekee kaikesta elämässä mahdotonta. Mieti jos sun pojalla vaikka olisi sama tauti ja tietäisit ihanaksi ja joutuisit sitten seuraamaan sivusta kun yksi toisensa jälkeen skippaa hänet vain leiman vuoksi? Kukaan ei ole täydellinen ja joku jolla ei ole diagnoosia saattaa olla paljon enemmän sekaisin kuin se vastuullinen ja lääkitty tapailumies.
Tunnen yhden, jolla bibolaari. On vuoroin aallonharjalla ja taas toisena hetkenä täysin masentunut. On työkyvytön alkoholisti. Aallonharjalla käytös on täysin kontrolloimatonta ja masentuneena uhkailee itsemurhalla sekä haukkuu kaikki. Välit mennyt sukuun poikki. Minun tuli laittaa välit poikki arvaamattoman ja aggressiivisen käytöksen vuoksi. Lähestymiskieltoakin mietin. Muutakin mt-pulmia kyllä myös hänellä. Miettisin kaksi kertaa.
Nojaa. Itse seurustelin kaksisuuntaista sairastavan miehen kanssa 7 vuotta. Lääkitys ja muu hoito hänellä oli kunnossa, eikä sairaus näkynyt meillä muuten kuin siten, että miehellä oli muutama pidempi masennusjakso. Suhde oli kaikin puolin normaali ja hyvä, erottiin siksi, että tunteet molemmilla muuttui ajan myötä vaan kaverillisiksi.
En lähtisi tuomitsemaan diagnoosin perusteella, ei se automaattisesti tarkoita, että suhde olisi tuhoon tuomittu.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö ei ole mikään ongelma, jos henkilö syö tunnollisesti lääkkeensä.
Päihteettömyys on niin iso plussa että go for it.
Kuvailusi perusteella uskaltaisin ottaa riskin ja antaa suhteelle mahdollisuuden. Monet bipot löytää hoitotasapainon ja voi elää remissiossa (oireettomana) vuosia. Toki sairausjakso on aina mahdollinen, mutta ihan yhtälailla tervekin ihminen voi sairastua mihin tahansa sairauteen missä tahansa vaiheessa elämää. Tai joutua onnettomuuteen, halvaantua, mitä vaan.
Elintavoiltaan mies kuulostaa oikealta aarteelta. Päihteettömyys ja lääkitykseen sitoutuminen lupaa hyvää. Hypomaniat ei myöskään tosiaan ole niin pahoja kuin varsinaiset maaniset jaksot, joiden aikana kontrolli saattaa lähteä ihan täysin käsistä.
Kuuntele kuitenkin itseäsi, mikä sinusta tuntuu oikealta. Ja muista se, että kaikki jutut mitä olet kuullut kaksisuuntaisista, kertovat vain kyseisistä ihmisistä. Meillä kaikilla on omat luonteemme, persoonallisuutemme ja sairautemme oireilevatkin eri tavalla, vaikka sama diagnoosi olisi.
T. Kolme vuotta remissiossa ollut bipo
Sorry, olen huono vastaamaan, kun ei ole kokemusta. Tiedän vain pariskunnan, jossa vaimolla on bipolaarihäiriö. Hänellä oli sen suhteen vaikeaa nuorena aikuisena. Kolmekymppisenä vointi tasaantui, meni naimisiin, sai pari lasta ja kaikki vaikuttaa menevän hienosti.
Eihän kaikki todellakaan käyttäydy niinkuin oirekuvauksissa luonnehditaan. Miehellä lääkitys ja elämä tasapainossa joka taas auttaa siinä että nuppi pysyy balanssissa.
Ei ikinä enää