Miksi en välitä enää yhtään mistään? Ei vain kiinnosta. Makaan ja syön.
Tuli elämässä kriisejä joista en sitten ole osannut nousta.
Nykyään olen työkyvytön, en hallitse raha-asioitani enää lainkaan, syön mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Olen lihonut 40 kg. Mikään ei vain kiinnosta.
Tajuan jossain pääni uumenissa, että jotain huolestuttavaa tässä kai on mutta en saa oikein yhteyttä itseeni.
Itselle on ihan sama vaikka kuolo korjaisi. Motivaatio on täysin hukassa ja ryhtyminen tekemiseen.
Olen aiemmin ollut erittäin sisukas ja ollut olemassa omat arvot elämässä ja säännöt itselleni joita noudattaa.
Nykyään en välitä paskaakaan mistään omaan elämään liittyvästä asiasta.
Kommentit (25)
Minulla on vähän samaa. Teen työtä jota en haluaisi tehdä, olen tehnyt jo hyvin pitkään ja sen ohessa on monen montaa muuta juttua mitkä vaan pitäisi hoitaa. Se kostautuu jotenkin niin että koska en tunne olevani vapaa päättämään, niin lopulta en sitten tee mitään, tai teen asioita joista on pitkällä tähtäimellä haittaa kuten juon, poltan ja syön.
Jokalauantaisen traumalässytyksen aika 😊
Olen jälleen onnistunut tehtävässäni, yksi syrjäytynyt lisää.
-Orpo the destroyer-
No emmehn me tiedä mikä sulla vinossa. Kun lapsuus vaivtuu aikuisuudeksi tuo alkaa jos ei itse älyä jatkaa mielikuvituksen käyttöä. Alkaa uskoa elämän yksioikoisuuteen ja se on sitten tollasta olla öllöttämistä ilman mitään arvoja ja arvostusta. Me oltais tietysti nyt suomenniemellä kaalia syöviä köyhiä jos mummojen ja ukkien polvi olisi tuohon heittäytyneet.
Mitä sinun terveyteesi ja muut asiat ,mitä eteesi tuli, että jouduit tuohon tilanteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokalauantaisen traumalässytyksen aika 😊
Mitäs neckbeardin viikonloppuun kuuluu? Vedätkö taas handuun animetytöille?
? Lietsokaa nyt ihmeessä 20 sivun verran toisianne uhriutumaan lisää. Niin ne asiat paranevat varmasti
Eletään niin masentavia aikoja, että hymy hyytyy vähemmästäkin. Itsekin olen väsynyt ja kyllästynyt kaikkeen, työ on raskasta puurtamista, rahat on jatkuvasti loppu ja vapaa-aika menee nukkuessa, syödessä ja telkkaria katsellessa. Tilipäivänä rahat menee suoraan laskuihin ja kauppaan, eikä aina edes riitä kaikkeen. Terveys reistailee ja hampaat hajoaa suuhun. Mihinkään kivaan ei ole rahaa, eikä energiaa 😔
Tuo on ihan ok välillä. Ei ole mitään syytä, että tuo olisi loppuelämäsi tila. Valitse vaikka joka kolmas päivä jotain muuta, vaikka aluksi se olisi epämiellyttävää ja vasten tuntemuksiasi. Silloin otat ihan vauvanaskelia itsesi hyväksi: käyt kävelyllä, syöt kivoja, täysipainoisia aterioita (edes yksi ravinteikas ateria josta saat vitamiineja), rakastat itseäsi, kirjaat pari ajatusta ylös. Sitten pari päivää palaudut. Minulla siis on ollut samanlaisia kausia ja on yhä. Ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta asiat menee helposti tosi paljon huonommaksi, jos luovutat täysin itsesi suhteen. Et ansaitse sitä.
Elä tavalla, jonka lammaslauma hyväksyy = osallistu kauniin planeetan tuhoamiseen.
Elä omista lähtökohdistasi kestävällä tavalla = olet outo hippi, jota lauma hyljeksii.
Ihmisen eläminen niin on sanalla sanoen järjetöntä. Jos saisimme itse päättää, 90 % ihmisistä ei haluaisi syntyä elämäänsä. Ei ainakaan Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä joku avunhuuto vai?
Ei. Kunhan kirjoitin. Vähän koomista tämä elämä itsellä nykyään. Olen kyllä oikeasti masentunut ja haluaisin kuolla, siksi en kai välitä.
Mutta en jaksa paneutua mihinkään syihin nyt tai muutenkaan. Vertaistuki on ihan riittävää, onneksi en ole ainoa.
Tänään olen esimerkiksi nukkunut kolmeen iltapäivään asti, nukuin taas 12h.
Äskön söin itsetehtyjä lohkoja ja HK:n paloja. Sitten vähän suolapähkinöitä ja jaffaa perään.
Varmaan katselen leffoja tänään, syön lisää ja sitten taas nukkuun.
AP
Tervetuloa aikuisuuteen. Kaikki on p_skaa: musiikki, elokuvat, ihmiset, maailma. Teille, jotka olette väh. 4-kymppisiä ja perheellisiä: kokeilkaa salasuhdetta sen kivan kioskin tai kaupan 23-vuotiaan tyttösen kanssa. Siitä saa piristystä, jännitystä ja vipinää punttiin.
No masennushan sen selittää, mitä ihmettelemistä siinä nyt on?
Kyllä se lyö kenttään kun vastoinkäymiset seuraavat toisiaan vuodesta toiseen.
Tuntuu ettei edellisestä pahasta tapahtumasta ole edes selvinnyt kun uusi on jo käsillä.
Koko elämäni ollut yhtä selviytysmistaistelua.
Minä en jaksa enää.
Vierailija kirjoitti:
Olen jälleen onnistunut tehtävässäni, yksi syrjäytynyt lisää.
-Orpo the destroyer-
Tämä alkoi jo muutama vuosi sitten. Silloin kyllä opiskelin, valmistuin, tein töitä. Masennus ei vaan ole mennyt parempaan. Tullut saikkuja, taas töihin saikku, töihin jne. Nyt todella pitkällä sairaslomalla.
AP
Mistä tuli saikku? Saikut? Siitäkö, ku vitutti.
Ymmärrän.