Olen lopen kyllästynyt outoon työpaikkatyyppiin
On eri osastolla töissä, mutta näemme. Työpaikalla on tapana tervehtiä. Tervehdin kyseistä henkilöä normaalisti kuten muitakin, mutta hän on POIKKEUKSETTA solmussa, pälyilee, ynähtää jotain mistä ei saa selvää. Tätä on jatkunut nyt viisi vuotta. Miten olisi sana "Hei", silmiin katsahtaen? Kuten normaalit ihmiset tekevät?
Miten te suhtaudutte tuollaisiin tapauksiin?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ihmisiltä puuttuvat käytöstavat ja ei osata keskustella. Toi on ihan normaalia. Entisessä työssä eräs kollega tuijotti minua aina vihaisesti. Lopulta minä sain kenkää ja hän sai jäädä.
Öh.😳😳😳
Joo, ymmärrän sua. Mun työpaikalla on outo tyyppi. Hänestä kyllä huokuu sosiaalinen kyvyttömyys. Ei IKINÄ tervehdi ensimmäisenä. Jos jätän tervehtimättä, ollaan hiljaa (esim palavereissa etänä). Ei aloita keskustelua, pälyilee levottomana ympärilleen ja venkoilee, jos jotain yritän jutella. Keskustelu on tönkköä ja loppuu kuin seinään. Olen luopunut toivosta pystyä edes jonkinlaista keskustelua ylläpitämään ja nyt ollaan hiljaa. Se näyttää hänelle sopivan.
ja siis ymmärrän, että meitä on erilaisia ihmisiä. Mutta jos olet työssä, jossa kohtaat ihmisiä päivittäin (etänä palavereissa tai toimistolla), kuvittelen että hallitset edes jonkinlaisen kyvyn jutella muiden kanssa. Tai siis että haluat edes jotain sanoa. Jos et halua etkä pysty, miksi et hakeudu sellaiseen työhön, jossa saat olla ihan itseksesi.
Siinäpä sairas ihminen...