Sain vihdoin ja viimein työpaikan pitkän tyttömyysajan jälkeen mutta nyt en tiedä pystynkö tähän.
taustaa. Minulla on ollut sosiaalisten tilanteiden pelko ja olen vähän ahdistunut persoona. Lääkkeet ja terapia ei ole koskaan tehonneet minuun,. Olin työttömänä noin 3 vuotta näiden pelkojen takia, päätin "ryhdistäytyä" ja hommasin työpaikan KAUPAN KASSALTA. Se on ruokakauppa, mutta ei niin vilkas, että olisi jatkuva jono, mutta silti.
Nyt olen ollut 3 viikkoa töissä ja on tullut tilanteita jossa on pitänyt antaa rahaa esim 15,50 takaisin, ja mun aivot on menneet täysin kieroon ja en ole jotenkin muistanut siis jännityksen takia miten antaa takaisin tuo summa. Siinä sitten hetken olen jumittanut paniikissa, mutta loppujen lopuksi sain sen summan annettua, ASIAKKAAN AVULLA (ystävällinen vanha mummeli)
Eipä siinä mitään, kotona osaan laskea ihan sujuvasti ja antaa rahaa takaisin jos pitää.
On myös tullut tilanteita, että mulle on tullut äkillinen oikosulku ja asiakas on varmaan pitänyt mua tyhmänä tai jotain. Nyt en tiedä enää voinko toimia kassalla vai otanko vain lopputilin. Toisaalta en haluaisi taas jäädä työttämäksi ja tarvitsen rahaa.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja töihin kassalle? Et ainakaan haasteita pelkää.
En saanut muita töitä 3 vuoteen. vaikka hain. Oma ala on ihan jotain muuta. Tämän työn sain.
3 viikkoa on lyhyt aika, kaikilla tulee oikosulkuja ja tää altistaminen tekee hyvää sen sijaan että olisi kotona eristyksissä. Vaikka se eristys sillä hetkellä parhaalta karkupaikalta tuntuukin. Rauhallisempi kauppa on hyvä tapa harjoitella ja aina voi heittää vähän vitsiksi hupsis nyt tuli oikosulku.
Vierailija kirjoitti:
3 viikkoa on lyhyt aika, kaikilla tulee oikosulkuja ja tää altistaminen tekee hyvää sen sijaan että olisi kotona eristyksissä. Vaikka se eristys sillä hetkellä parhaalta karkupaikalta tuntuukin. Rauhallisempi kauppa on hyvä tapa harjoitella ja aina voi heittää vähän vitsiksi hupsis nyt tuli oikosulku.
NIIN mulla on ollut myös lievää masennusta ja huomasin että työttömyys pahensi sitä. nyt olo on virkeämpi mutta olen jotenkin enemmän stresaantunut. Pelkään vain että näitä oiksulkuja tulee vain jatkuvasti ja asiakkaat huomaa,e ttä mikä sekopää se tuolla työskentelee?
Onnittelut uudesta työstä! Nyt kun olet jo päässyt hyvin alkuun, jännitys alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Tsemppiä ja kaikkea hyvää työurallesi!
Ensinnäkin onnittelut rohkeudestasi.
Ajattele työtäsi enemmänkin kuntouttava toimintana itsellesi ahdistukseesi,josta jopa maksetaan palkkaa.
Itselläni on myös ahdistuneisuushäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko, ja eniten siihen auttanut että "pakotan" itseni sosiaalisiin tilanteisiin.
Muista myös että kaupan kassalla jokainen myyjä tekee virheitä ja asiakkaat ymmärtävät kyllä sen ettet ole mikään robotti joka laskee kaiken aina oikein. Kukaan ei ole täydellinen ja tekee virheitä ja itse tuomitset itsesi pahimmin kuin muut. Ja jos työtilanne tuntuu ylitsepääsemättömältä ahdistuksen vuoksi on tärkeintä että puhut siitä edes täällä ja voithan myös keskustella asiasta työkavereiden ja esimiehen kanssa, he ymmärtävät kyllä.Älä myöskään vaadi itseltäsi liikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3 viikkoa on lyhyt aika, kaikilla tulee oikosulkuja ja tää altistaminen tekee hyvää sen sijaan että olisi kotona eristyksissä. Vaikka se eristys sillä hetkellä parhaalta karkupaikalta tuntuukin. Rauhallisempi kauppa on hyvä tapa harjoitella ja aina voi heittää vähän vitsiksi hupsis nyt tuli oikosulku.
NIIN mulla on ollut myös lievää masennusta ja huomasin että työttömyys pahensi sitä. nyt olo on virkeämpi mutta olen jotenkin enemmän stresaantunut. Pelkään vain että näitä oiksulkuja tulee vain jatkuvasti ja asiakkaat huomaa,e ttä mikä sekopää se tuolla työskentelee?
tää ei ole millään pahalla, mutta valtaosa ei oikeasti kassaa niin tarkasti seuraa vain se kaupassakäynti on enemmän autopilotilla hoidettua hommaa, kuten bussilla kulkeminen eli kuskia moikataan ehkä muttei mietä asiaa sen tarkemmin etc. Eli suurin osa ei arvioi oletko hyvä, huono vai "sekopää" vain ovat omissa ajatuksissa. Mummoille ja papoille varmaan saa pitää juttuseuraa, mutta sekin saattaa piristää kun joutuu tulemaan omasta kuplastaan ulos.
Aina menee aikaa kun sopeutuu uuteen työhön. Älä luovuta! Ja puhu itsellesi kauniisti.
Älä niiden oikosulkujen takia töitä lopeta. Itse olen hektisessä service desk-työssä ja niitä oikosulkuja tulee välillä vaikka minulla ei sosiaalisten tilanteiden pelkoja olekaan. Aika hölmöksi itsekin välillä tunnen itseni.
Tuo kassatyö voi olla hyväkin asia koska voit samalla "siedättää" itseäsi sosiaalisiin tilanteisiin. Veikkaan että jännitys sosiaalisissa tilanteissa pikku hiljaa vähenee vaikkei ehkä täysin katoaisikaan.
Eli tsemppiä!
Hyvältä kuulostaa! Siedätys auttaa varmasti pian.
Et ole saanut töitä kaupan kassalta, jos olisit niin tietäisit että hyvin harva maksaa rahalla ja kone kertoo paljonko annat takaisin, ei siis pidä itse laskea
Vierailija kirjoitti:
Hyvältä kuulostaa! Siedätys auttaa varmasti pian.
Miksi aina sanotaan, että siedätys auttaa?? Itselläni ei ainakaan lähtenyt mihinkään vaikka töissä olen ollut.
Vierailija kirjoitti:
Et ole saanut töitä kaupan kassalta, jos olisit niin tietäisit että hyvin harva maksaa rahalla ja kone kertoo paljonko annat takaisin, ei siis pidä itse laskea
ap varmaan tarkoitti, että hänellä tuli oikosolku miten laskea rahat takaisin tai jotain.
kyllä se siitä helpottuu, kun jatkat vaan. Luulen, että mietit ihan turhaan sitä mitä asiakkaat tuumivat sinusta.
Mieti kuina iso loikka toi on jo tähän asti ollut! Onnittelut siitä! 👍 En näe tuossa mitään pahaa, kokemuksen myötä se varmuuskin lisääntyy. Kaikkea hyvää sinulle! :)
Tulee vaan mieleen, että oletkohan vielä työkunnossa? Kun itselläni oli masennusta ja ahdistuneisuutta, niin normaalit tehtävät tuottivat vaikeuksia. Tsemppiä joka tapauksessa.
Hanki taskulaskija ja käytä sitä , älä anna periksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvältä kuulostaa! Siedätys auttaa varmasti pian.
Miksi aina sanotaan, että siedätys auttaa?? Itselläni ei ainakaan lähtenyt mihinkään vaikka töissä olen ollut.
Olin opiskelijana niin estynyt, etten kyennyt marssimaan outoon liikkeeseen kelloni paristoa vaihtamaan. Työskenneltyäni vuosikymmenen opettajana kaikki aristelu oli tiessään.
Vierailija kirjoitti:
Tulee vaan mieleen, että oletkohan vielä työkunnossa? Kun itselläni oli masennusta ja ahdistuneisuutta, niin normaalit tehtävät tuottivat vaikeuksia. Tsemppiä joka tapauksessa.
Mä taas ajattelen et ihminen keksii aina tekosyyn pysyä mukavuusalueella. Joskus pitää mennä rohkeasti eteenpäin. Mulla ei toki ole masennuksesta kokemusta, mut vois ajatella et ei se neljän seinän sisällä pysyminen sitä yhtäkkiä pois vie.
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja töihin kassalle? Et ainakaan haasteita pelkää.