Vanhemmat, älkää puhuko lapsestanne niin kielteisesti koko ajan

Tapasin yhden nuoren sukulaisperheen, jolla on mitä hurmaavin kolmevuotias lapsi. Lapsessa ei ole mitään vikaa, hän on aivan ihana, toimelias ja hyväkäytöksinen taapero.

Silti vanhemmat puhuivat hänestä KOKO AJAN seurassa ja lapsen kuullen todella negatiivisesti: Selostivat pitkään ja hartaasti, kuinka huonosti lapsi nukkuu, kuinka oli taas viime yönä herännyt siihen ja tähän ja taas pitänyt vanhempia hereillä yöllä kun oli niin ja näin tehnyt, kuinka syöminen on niin kauhean vaikeaa ja lapsi on huono syömään ja huono nukkumaan ja huono sitä ja tätä. Koko ajan lasta moitittiin, varoiteltiin ja komennettiin jostakin, yhtäkään kehun sanaa en kuulunut, minä koitin sitten ihastella ja kehua.

Kamalinta oli, että lapsen isovanhemmat ja muut sukulaiset selvästi lähtivät tähän valittamiseen ja kauhisteluun mukaan.

Lapsi itsekin oli selvästi sisäistänyt tämän oman vaikeutensa ja huonoutensa, kun yhtäkkiä kysyi jostakin aivan tavallisesta asiasta, että "Oliko se minun syyni" - vaikka ei siis missään tapauksessa ollut, tapahtui ihan eri huoneessakin, hän ei ollut lähimaillakaan. 

Aikuiset, vaikka se pikkulapsiarki voi olla väsyttävää, niin kiinnittäkää oikeasti huomiota siihen, kuinka lapsistanne puhutte ja vielä heidän kuullensa! Pienikin kyllä ymmärtää jo, jos hän on vanhempien mielestä huono joka asiassa.