***KESÄKUISTEN alkuviikko 2 (ma-ke)***

Huomenta,



ei me [b]-Tuuli@-[/b] sua tänne yksin jätetä ;-)! Mä vaan itse tykkään joistakin asioista keskustella ennemminkin tuollaisella suljetulla foorumilla enkä repostella kaikkea täällä julkisella puolella.



Mulla on ollu selkä hirmuisen kipeä koko viikonlopun :-(. Oikein pelottaa, että mitä tästä tulee sit loppuraskauden puolella. Tukivyöstä on onneksi apua, että jonkinlaisia kävelylenkkejä pystyy tekemään. Ja makuuasento auttaa, mutta ei tuon esikoisen kans kovin paljon pysty lepäileen. Oon viikonloput aina melkein yksinhuoltajana kun mies on rakentamassa meille taloa.



Sellaista menkkakivun tapaista on ollut myös - joku muukin tästä muistaakseni " kärsi" . Onkohan se ihan normaalia ja vaaratonta näin raskausaikana?



Hyvää alkanutta viikkoa!



-satu ja Ensio rv 18+2

...ja hyvää alkanutta viikkoa! Tsemppiä Kiinan-pöpölle selkävaivojen kanssa ja Iiranille poskiontelotulehduksen kanssa. Ei ole tosiaan helppo sairastaa, kun on jo lapsia ennestään. Mietin just, mitenhän tulen pärjäämään, kun jään äippälomalle ja ajattelin ottaa esikon (nyt 1 v 9kk) pois hoidosta. Täytyy todella opettaa häntä nyt potalle tehokkaammin (ollaan oltu vähän laiskoja), jotta ei tarvitse loppuvaiheessa hirveesti nostella lavuaarille pepunpesuun yms. No, ainakaan nyt ei ole mitään suurempia vaivoja ilmaantunut, joten toivotaan että jaksan loppuun asti ihan ok. Onko muilla vastaavia pohdintoja?



Yksi vaiva tosin on - viikonloppuna en oikein taas tahtonut saada unta. Liekö hormoneilla osuutta asiaan? Eilen käytiin uimahallissa aamupäivällä ja väsytti - yritin 1,5 h saada päikkäreillä unen päästä kiinni mut ei onnistunu. Illalla kävin petiin 22.30 väsyneenä, mutta uni ei tullut ennen kuin 23 jälkeen. Aamulla tietty väsytti... no, eiköhän kroppa ota takaisin unet sitten kun tarvitsee.



Neuvola mullakin tällä viikolla torstaina. Ihanaa kuulla sydänääniä, jotenkin minuakin jännittää, onko kaikki kunnossa, kun liikkeitä ei vielä tunnu.



Uula rv 18 + 4



ps. minäkin roikun tällä palstalla, varmaan käyn kurkkaamassa myös Yahoota, jahka ehdin.

En minäkään " lajitovereitani" hylkää! Minä aijon ainakin toistaiseksi roikkua vain täällä yleisellä osastolla, sillä en rakasta konettani niin paljon. Koen kuitenkin että on mukava jakaa kokemuksia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Ei ne turhaan ylikorosta tuota " vertaistukea" :)



Voi sinua kiinan-pöpö parka :( Tiedän mitä selkäkivut on. Ko. kipu on niin kokonaisvaltaista, että todella pahana voi lamauttaa ihmisen kokonaan. Tietämättä tarkemmin miksi selkäsi on kipeä, en välttämättä pysty auttamaan, mutta virtuaalilohdutusta saat ainakin. Itselläni reistailee ristiluu, jonka oikean puoleinen SI-nivel aina silloin tällöin lukkiutuu. Aikaisemmi olen saanut aina itse avattua tuon " lukon" , mutta nyt kun maha on kasvanut, en enää saa kierrettyä vartaloani riittävä voimakkaasti :( ONNEKSI syvien vatsa- ja selkälihasten jumppaaminen on toistaiseksi auttanut pitämään oireet todella vähäisinä... mutta pelkään minäkin että mitähän tässä vielä joutuu kokemaan ennenkuin " kirpun" saa tähän maailmaan...



Oletteko jo ottanut sivuprofiili tallennuksia mahan kasvusta. Me otimme jouluaattoaamuna kuvan, ja nyt eilen, ja voi kauhea miten niin lyhyessä ajassa maha onkaan jo kasvanut ihan silmin nähden. Ei ihme että alkaa olla jo vähän kömpelö olo. Kenkin ja sukkien jalkaanlaittaminen onnistuu vain ähisten. Jokseenkin voin sanoa, että osaan jo kuvitella millaista oikein lihavilla ihmisillä elämä on... ei kateeksi käy!



Cana & " kirppu" 17+0

Aamulla oli neuvola taasen. Kaikki oli paremmin kuin kunnossa, terveydenhoitaja sanoi mun olevan tylsä tapaus kun ei ollut mitään valittamista. Uula mulla on mysö uniongelmia (ennen olen aina nukahtanut ja nukkunut kuin tukki) mutta ne on aikatavalla pahempia kun sulla. Saatan valvoa 3-4 tuntia ennen unentuloa ja samoin jos herään esim. pissalle keskellä yötä voi olla etten enää nukahdakaan. Nice, päiväunia en ole koskaan osannut nukkua.



Itselläni on ollut todella särkevä alaselkä ennen raskautta, jota olen kuntouttanut ja sainkin sen hyvään kuntoon ennen raskautta. Nyt fysioterapeutti teki raskausajaksi ohjelman, jossa sitä koko ajan jumpataan ja vahvistetaan edelleen. Ainakin itselleni huomautti että selkä alkaa jo näin alkuvaiheessa painua aikalailla notkolle. Asentoon pitää kiinnittää siis todella huomiota varsinkin raskaampia juttuja tehdessä.



Olen liikkunut todella aktiivisesti edelleen ja toivoisinkin että joku voisi vihjaista mistä noita tukivöitä voi hankkia, se lienee hyvää lenkkiseuraa ainakin hieman myöhäisemmässä vaiheessa.



Viikonalkuja kaikille!

Mulla on sellanen Anitan tukivyö, jonka ostin Stockmannilta, n. 40 egeä 2 vuotta sitten. Jos et asu pk-seudulla niin Lastentarvike-liikkeestä varmaan niitä saapi.

Mulla on kans tuo Anitan Baby Belt käytössä. Se sopii ainakin minulle ja siitä on siis lenkkeillessä apua.



Tässä linkkiä: http://www.bebes.fi/kauppa/product_info.php?products_id=76.



Olin muuten ihan ihmeissäni kun mulle oikea koko tuosta on XS. Se vastaa kokoa 38! Enpä oo vähään aikaan käyttänyt mitään XS-koon vaatetusta ;-).



Kiitos Uula ja Cana sympatioista =). Töissä on ihan hyvä olla tän selän kans (teen istumatyötä) kunhan muistaa välillä käydä vähän jaloittelemassa. Jos joutuu pitkään olemaan seisaallaan jalkojen päällä niin kipu on sitä luokkaa, että tuntuu, että jalat menee alta...



-satu-

Kiinanpöp: Harmi, että olet saanut selkäkivun seuralaiseksi jo tässä vaiheessa. Ei varmasti ole mukavaa. Mitä tulee tuonne yahoon:n puolelle kirjoittelusta, niin mulla on sama juttu, että jatkan varmaan tännekin kirjoittamista, mutta joistakin asioista on vain mukavampi kirjoittaa kun tietää, että yleisö on hieman pienempi...



Uula: Pottailun opettelu kyllä kannattaa, vaikka hommaa siinä riittää. Me aloitimme esikoisen istuttamisen potalla heti kun hän osasi istua (6 kk) ja viime kesänä, reilun 1 v. ikäisenä hän oppi päiväkuivaksi. Kyllä on ihanaa, ettei enää tarvitse vaippoja hänelle laittaa :-)



Cana: Sulla on jo ilmeisesti ihan kunnon vauvamaha. Mun mahassa kun ei vielä kauheasti kuvaamista ole. Mä olen niin pitkä, että mun raskaus alkaa näkyä vasta tuolla viikoilla 24-25. Eli vielä kuukausi mennään ilman vauvamasua, tai näin ainakin oletan.



ON: Mä taida kuulua niihin onnekkaisiin, joille raskaus sopii enkä kärsi mistään säryistä tai pahasta olosta. Mulla neuvolakäynnit ovat lähinnä verenpaineen ja painon mittaamista ja sitten ulos. Ihan hyvä niin.



Mulla on onneksi jo huomenna neuvola. Mielestäni tunsin viikonloppuna ensimmäisen kerran jotakin liikettä mahassa, mutta varma en ole. On mukava huomenna saada hieman enemmän varmuutta tähän raskauteen.



Juuliar 17+6

Mun loma loppui sitten toodella karmeesti!

Olin pe puolen päivän jlk koirani kanssa ulkona pellolla heittelemässä keppiä, kunnes kuulin koirani raastavaa itkua ja huutoa!!

n.40-50cm ja kahen peukalonpään paksunen keppi oli seefferini kurkussa niin, että osa vain näkyi ulkona..

menin ihan shokkiin ja lähin juokseen sen luokse huutaen..

TIETYSTI aivot juoksi kovempaa kun minä itse, joten kaaduin..

Jotenkin kummassa sain reagoitua niin, että sain pidettyä pyllyn ylhäällä, joten maha ei osunut mihinkään, tulin siis kämmenet ja polvet edelle nenä hipoen maata.

Hetken mietin, että voinko vetää keppiä koirani kurkusta pois, jos se on jossain suonessa kii siellä, mutta pakko se oli sieltö vetää pois, tukehtumispisteessä kun reppana oli..kammottavaa!! :,(



Se meni tosi vaisuks ja itki, pistin sen maahan ja yritin pitää sitä tajuissaan..hälytin miehen töistä ja soitin e.lääkärille.

Huomasin et verta tulee jostain, no se oli minusta..onneksi vain käsistä ja polvesta!

E.lääkärin ohje oli antaa rauhottua ja maata jos hengittää eikä verta tule, eli jouduimme seuraamaan piinaavaa tilannetta.

No sitten rupesin miettiin et pitäs vissiin munkin mennä näyttään itteeni ja soitin neuvolaan, ja sieltä pyydettiin mut heti käymään ja varasi mulle lääkärin. Hoitajat paikkas haavat ja sydän äänet kuunneltiin, kaikki ok vauvalla!! en mää kerenny vauvasta kauheesti huolestua kun tunsin kuitenkin liikkeet kaiken aikaa, mutta varmuuden vuoksi kävin ja saapahan v.lopuksi mielen rauhan ja yhden huolen vähemmäksi!



Joten tarkkailtiin koko v.loppu koiraa, joka ei juuri reagoinu muulla kun katseellaan. Käytin sen pävystävälläkin tutkimuksissa. Nyt hiukan parempi, jo juo itse ja hiukan ja suostu syömäänkin jtn.



Mutta sitten TIETYSTI mun polvi alkoi tulehtua pahasti lauantaina, punotus ja turvotus laajeni polvessa, ja koko jalkaa jomotti ja se oli aivan kuuma! vielä eilenkin mietin että jos odotan maanantaihin ja menen sit uudestaan..mutta onneksi menin eilen päivystykseen, polvessa on paha tulehdus joka täytyy ehdottomasti hoitaa antibiootilla (en mielelläni olisi tietysti lääkettä ottanu)..mittas mun kuumeen, ja kuumetta oli!! en siinä huolessani koirasta kerenny tarkkaileen omaa vointiani..otti crp:n ja jos se olisi ollut kovasti kohalla olisin joutunut jäämään tiputukseen =( mutta onneksi ei ollu ja pääsin lääkkeiden kanssa kotiin!!



Eli me täällä kaksi potilasta jatkamme kotona oloa sairaslomalla vkon ajan..koiraa täytyy vielä käyttää lääkärissä, satutti samassa mytäkässä tassunsakin =( makoilee tuola vaan..



Toiv. muilla on alkanut viikko paremmin! =)

Ylihuomenna olisi sitten rakenne uä joten sitäkin tässä vielä jänskätään , vaikkakin se nyt taka-alalla kuitenkin näihin akuutteihin nähden.



Mitä antibiootti te muut olette syöneet raskauden aikana JOS jotain on määrätty, jollakin oli poskiontelontulehdus..? Mulle määrättiin Kefexin..



Kauheen pitkä txti tulee, mutta täytyy kommentoida vielä noihin

UNIIN, minäkin olen nähnyt värikkäitä unia..jostain luinkin että kuuluu näille vkoille asiaan =)

Ja joku kyseli painon tuloa, itselläni tullut kaiken kaikkiaan n.2kg. ja kunnon vaavi masu on =)



Voikaa hyvin!!

-Stinna rv.20

Moi!



Suoraan asiaan...Tukivyön sain pienemmällä paikkakunnalla neuvolan kautta kaupungin fysioterapiayksiköstä. Ei maksanut siis mitään itselle. Toi, mihin oli linkki näytti kyllä huomattavasti helppokäyttöisemmaltä vaatteiden kanssa, sillä se mun aikaisempi malli oli selvästi sellaista rusehtavaa tukisidekangasta, jota ei niin helppoa piilottaa. Mutta hyvon toimi ja oli tosiaan ilmainen. Kyselkää siis tälläistä mahdollisuutta ihan neuvolastakin...



Nyt täälläkin bongattu selviä " potkuja" kaiken sen kuplinnan jälkeen. Ihana tunne odottelun jälkeen. Ja mieskin jo tunsi eilen mahan päältä liikkeet, että nopeesti se kävi. Eläytyi vauva 24-sarjaan meiän kanssa ;) Sinänsä kuvaavaa, että ponnistin esikoisen tuota sarjaa katsellen maailmaan silloin vuonna -04. Ja sarja kuuluu tosiaan mieheni ja minun lemppareihin...



Vointi tukalan pinkee, mahaa löytyy! Painoa verrattaen ekaan raskauteen tullut nyt 4 kg vähemmän. Pitää visiissn äidin liikkeessä tuo esikko, niin ei kilot pääse kertymään, vaikka oli joulut j aruoka maistuu KYLLÄ!



Juu kirjoittelen minäkin täällä enimmäkseen. Yahoo-listan aattelin käydä tsekkaamassa tällä viikolla... Kun tämä työnteko ei maistu sitten millään. Kaameeta. Aamukampaa melkein jo väänsin äippäloman alkuun.



Rakenneultra ens viikolla. Toivottavasti saadaan vihiä sukupuolesta ja tietty ennen kaikkea, että kaikki kunnossa!



Vointeja, Äippä:) Rv 18+5

Kiva, että en jää yksikseni tänne höpisemään.;) Kyllä minäkin varmaan jossain vaiheessa kirjaannun tuonne Yahooseen.



Stinna: Voi kurjuus, mitä kuulumisia sinulla oli. Toivottavasti paranette pian sekä sinä, että koira. Hyvä, että vauvalla oli/on kaikki hyvin. Toivottavasti lääkkeet alkaa puremaan nopsaan tulehdukseen. Minulla oli tässä raskauden aikana poskiontelotulehdus ja lääke oli nimeltään muistaakseni Amoxin.(?)



Kiinanpöpöllä iskenyt selkävaivat no pee... sentään. Minulla on synnynnäinen selkävika, jota en tosin itse huomaa eikä kukaan muukaan, kun saatiin murkkuiässä hoidettua niin tehokkaasti, mutta esikoista odottaessa varoiteltiin todennäköisistä selkävaivoista vaan kuinkas kävikään selkä oli suurin piirtein ainut osa koko kropassa, joka ei temppuillut koko raskauden aikana. Sain neuvolasta tosi hyvät jumppa-ohjeet ja kehotuksen käyttää tuota tukiliiviä vaan kun liivi aiheutti minulle niitä supistuksia niin jäi käyttämättä. Saa nähdä nyt miten käy selän kanssa rupeaako oireilemaan. Kun selkä ja vatsalihakset on huomattavasti huonommassa kunnossa, kun esikoista odottaessa ja kun on tuo 13kg taapero nosteltavana ja kanneltava niin eihän se ole ihme jos jotain tuleekin jossain vaiheessa.



Uula: Meilläkin olisi pottatreenit paikallaan. Tyttö 1.8kk ei suostu tekemään pottaan mitään. Ihan mielellään käy potalla istuskelemassa sen n.3 sekuntia mutta sitten tuleekin taas kiire muihin juttuihin. Ollaan yritetty, vaikka mitä vaan, kun ei tule pottaa mitään niin ei tule. Onko vinkkejä ja niksejä??? Kaikki otetaan kiitollisena vastaan. Meidän pitäisi päästä myös pikku hiljaa vaipoista eroon ja ainakin päiväkuivaksi ennen kesäkuuta.



Piti vielä vaikka mitä kommentoida vaan, kun en yksinkertaisesti muista millään mitä ja kenelle..Ehkäpä palaan asiaan myöhemmin.



Tuulia 18+2

Stinnalle tsemppiä, kurja juttu mutta ainakin vauvalla on kaikki kunnossa ja koirulikin paranee!



TUULIAlle pottailusta: Meilläkin tytsy viihtyi koko syksyn potalla tasan 1 s., kun ei vaan kiinnostunut. Joulun alla meillä koettiin läpimurto tässä pottailussa, enkä tiedä, mistä se johtuu. Voi olla, että on hoidossa seuraillut muiden lasten touhuja. Toisaalta perhepäivähoitaja sanoi, ettei neiti ole siellä tehnyt pottaan mitään. Pissan siis tekee pottaan kotona - olen tarjonnut pottaa aina, kun vaihdan vaipan. Silti vaipat yhä melko painavatkin, eli ei kyllä mitenkään pidättele pisua pottaa varten. Mutta ainakin suostuu istumaan potalla ja tietää, mistä on kyse.



Mä olen yrittänyt pottaa tarjota jo 1 v. alkaen aina silloin tällöin, mutta kun neiti ei ole ollut aiemmin valmis, niin ei voi oikein pakottaakaan istumaan siinä, ettei tule ainakaan kammo. Heti jos taapero alkaa asialle lämmetä, niin kannattaa tarjota vaan pottaa säännöllisesti, se kai se avain on. Ja kehua niin maan perusteellisesti, kun sinne joku saalis saadaan!



Nyt täytyy myös ottaa asiaksi toi pukemisen opettelu, kun masu alkaa kohta olla mulla tiellä. Housut osaa pukea (useimmiten väärin päin ;) ja sukat joskus laittaa. Mutta siinäkin pitäs varmaan kannustaa enemmän omatoimisuuteen.



Sori, tuli vähän pitkät tarinat vanhemmasta lapsesta! Mutta kun tää kesäkuinen on vielä tällainen salamatkustaja, joka ei paljon itsestään ilmoittele!



Uula ja Salamatkustaja Laitinen rv 18 + 4

Joku oli kyselly siitä yahoon listasta jossain vaiheessa. Eli sen etuina on se, että voi keskustella ilman, että se on kaikkien luettavilla. Mulla ainakin tutut ja sukulaiset käy täällä kans lukemassa näitä viestejä, joten en tykkää ihan kaikesta täällä kertoa.



Ja ilmeisesti sille listalle on ollut tarvetta, kun uusia viestejä tuli viime kuussakin 203kpl. ;)



Hulda, hiki päässä siivonneena ja nyt masussa potkii vimmatun lailla! ;)

Täällä alkaa onneksi olo kohenemaan. Amorion oli antibiootin nimi, jota mulle määrättiin. Stinna sitä taisi kysellä. Aikamoinen kokemus sulla! Onneksi kaikki päättyi hyvin. Voin vaan kuvittella kun olit kauhuissasi.



Tuulia@ meillä auttoi pottailuun se, että ostettiin sellainen potta missä on selkänoja ja käsinojat. Baby Björnin. Pojasta on hauska istua siinä. vaikka ei se meillä todellakaan aina onnistu.. mutta edes joskus. ja Xylitolitabletti palkinnoksi jos pottaan jotain tulee. Poika ei ole vielä saanut karkkia ja noi tabletit on sille se karkki.



Oliko se Kiinan-pöpö, joka kärsi selkäkivuista. Kärsin itsekin ajoittain ja varmasti loppuraskaudessa saan minäkin osani. Mulla on yleensä selkäkipea aamuisin kun herään. Paitsi viimeaikoina! sain joululahjaksi sellaisen anatomisen tyynyn joka jotenkin muotoutuu oman pään painon mukaan ja sen pitäisi pitää selkäranka suorana. En tidä tekeekö sen mutta nyt ei ole ollut selkä aamuisin kipeä. Alkuun sillä tyynyllä oli ihan karsee nukkua. Ihan kun olisi pannut pään kivikovalle hyllylle tms. Nyt siihen on jo tottunut.



Nyt ruuanlaittoon menen minä.



Hyvät päivän jatkot koko porukalle!



Iiran 17+1?

... vai sinne jahoolle ne alkuperäiset " kesäkuun kullanmurut" onkin kadonneet. Olen jossain vaiheessa kysellyt täällä sen otsikon perään ja silloin sain vastauksen, että tää on se sama porukka.

No, eipä mulla juuri ole ollut mitään ihmeitä (sitten alun) ja tällä meidän mopolla en aio kirjautua yhtään minnekään, joten jos tää surkastuu, niin ei voi mitään, sääli sinänsä...

Mä kun en ole vielä kovinkaan julkisesti raskaana, niin täällä on ollut mukava vähän vaihtaa kuulumisia näistä asioista!



Suurin huoleni tällä hetkellä on yht`äkkiä kohonnut verenpaineeni, mutta kai se on tämän iän tuomaa ongelmaa, en tiä?! Sitten nää vihlonnat on seuraavana ihmetykseni aiheena. Olen kai niin äkkinäinen luonne, että lähes aina noustessa vihlaisee todella ikävästi tuolta alavatsasta. Jumpassa ei enää voi käydä ollenkaan - samasta syystä, enpä voi kuvitellakaan hyppääväni niiden kipujen pelossa. Aivastus on aivan kamalaa, tai ainakin jos yrittää pidätellä, että mihin tää raskaus vielä mut johtaakaan. Aivan erilaista kuin kuusi vuotta sitten, hih!

Tänään tunsin ensi kertaa pikkuisen potkuja niin että voin rehellisesti sanoa että kyllä todella lähes 100%:sesti kyse oli niistä... On tätä odotettukin!!! Hauskaa!



Sitten olin tänään viimein kokeilemassa uutena kuntoilumuotona uimista (uusissa " raskausbikineissäni" , :) ). Punttiksestahan sain aiemmin inhottavia supistuksia ja painontunnetta lantionpohjaan. No, uin nautinnolla ja hitaasti 250m jonka jälkeen alvatsaa alkoi jotenkin kiristää, joten lopetin suosiolla. Tämän jälkeen olo oli kuitenkin mitä parhain, eli kyllä jatkossakin tuota ihanuutta voi varovaisesti jatkaa!!



Voin siis lämpimästi suositella uimista rentoutumis- ja kevyenä kuntoilumuotona muillekin! Kyllä sen jotenkin tiedostaa että omalle itselle pitäisi nyt hemmotteluhetkiä ja vapaa-aikaa järjestää, samoin kuin parisuhteellekin, kuten TUULI@:kin jo aiemmin kirjoitteli. Parisuhteen hoitamisesta mulla ainakin on huono omatunto, eli nyt pitäisi vaan terästäytyä. Jos edes joka toinen vko jotain kahdenkeskistä mukavaa järjestäisi kun pian alkavat taas ne toisenlaiset ajat...



STINNA, kyselit sokeriasioista. Mulla oli ykköstä odottaessa kahdesti virtsanäytteissä sokeria. Painoa tuli alkuraskaudessa suht reippaasti, mutta lähtökohtaisesti olen kyllä normaalipainoinen. Aloitin sitten niiden sokerien vuoksi tsemppaamisen ruokavalion kanssa ja loppuraskaudessa painoa tulikin vain maltillisesti, yhteensä 9kg, ja sokerirasitus oli osaltani täysin normaali, ja syntyneen lapsen paino 3700g. Sanoivat mulle vaan että joillakin naisilla munuaiset päästävät raskauden aikana jostakin syystä sokeria virtsaan tavallista herkemmin, eikä kyse välttämättä ole diabeteksesta. Rasituskokeessa on tietysti tärkeää kuitenkin käydä niin raskausdiabeteksen mahdollisuus tulee poissuljettua..



TUULI@, CANA ja IIRAN; mäkin ajattelin toistaiseksi pysyä teidän kanssanne täällä vauva-lehden listalla... Toivotaan että täälläkin aktiivinen ajatusten vaihto jatkuisi, :)!



UULA, JUULIAR ja TUULI@; mulla myös pottailuasia esikoisen kanssa ajankohtainen. Kunpa alkaisi onnistua ensi kesänä meidänkin pian 1v5kk neidiltä.. tosin kesällä voi sitten kyllä tulla takapakkia kun tulee vauva taloon... Sitten oon kanssa kovasti miettiny että pitäiskö esikoinen nyt siirtää tavalliseen lastensänkyyn että pinnis vapautuisi uudelle tulokkaalle... Ja kolmas asia mitä oon alkanu stressaan on että missä esikoinen on synnytyksen ja synnärissäoloajan... Tällä hetkellä tuntuis että paras olis jos olis hoidossa koko sen alun että sais itse levättyä, mutta anopin eläkkeelle siirtyminen tapahtuukin vasta juhannukselta toisin kun luulin eli ei ookkaan käytettävissä hoitajana minkä varaan tätä juttua ajattelin.. Iiks! Mites muilla? Onko tälläistä vielä ehditty pohtia?



Ja kiitos KIINAN-PÖPÖ muuten vielä tukivyölinkistä, pitääpä käydä Bebesiltä hakemassa tuo Anitan baby belt!



Ja taisipa taas tulla pitkää viestiä...



Päivikk11 rv 18+2

Tossa aiemmassa tekstissäni en muistanutkaan kertoa, että sokerirasituskokeen tulokset oli aivan normaalit, ei mtn häikkää =)

eli joku turha heitto oli tosiaan kyseessä, olin varmaan just syönyt jtn sellasta joka saattaa vaikuttaa siihen. Huh..



Kyllä rupee antibiootit nyt jo pureen, meinaan punotus polvessa alkaa selkeesti laskemaan =) koirakin jo hiukan elosampi. Kaippa se tästä.



Kauniita ja villejä unia ;)

Jaahas, enpä ole tässä raskaudessa ennen täällä kirjotellut, joten syytä esittäytyä.

Meille tulossa perheen lisäystä vasta ihan kesäkuun lopussa tai itse epäilen että heinäkuulle menee, kun edellinenkin meni yli.



Itsellä on vointi ollut tosi hyvä, vain alussa oli jonkinasteista pahoinvointi ja väsymystä, nyt ei enää mitään. Verenpaineet alhaiset, hb 151 ja painoa tullut vasta 100 g. Mutta samalla tavalla meni eka raskauskin ja toivottavasti jatkuu yhäkin kun yksin minun hoidossa on hevoseni.

Perheeseen kuuluu juuri 2 v täyttänyt esikoinen ja iso lauma eläimiä: 2 hevosta, joista toinen kantava, poni, koira ja pari kissaa. Asumme siis maalla ja hevosetkin kotona, lähinnä ovat ravuriyritelmiä, joilla myös ratsastetaan.

Meillä esikoisella puhkesi ½ vuotiaana epilepsia ja siihen ei ole vieläkään löytynyt tepsivää lääkitystä, joten se työllistää minua kovasti. Potalla käy kyllä mielellään ja on käytännössä lähes kuiva, mutta vaippoja pidetään lähinnä varmuuden vuoksi kun kohtaus tilanteissa tulee housuihin ja on sitten sen takia nolo. Meillä tuo 2 v sälli ei vielä kävelle kuin muutamia askelia ilman tukea ja kantamaan joutuu paljon, motoriikaltaan on muutenkin jäljessä eikä pysty vielä syömään itse lusikalla yms. Välillä kyllä mietityttää miten tullaan selviämään.

Lisäksi olemme vielä tekemässä yrityksessä sukupolvenvaihdossa ja minun pitäisi ottaa vetovastuu ensi kuun alusta, niin tapahtuma rikas vuosi on ainakin tulossa.

Yritän aina välillä käydä lukemassa ja laittamassa kommenteja, mutta tuskin kovin usein ehdin.

Jiippi 15+4

Heips kamut,



[b]@nikki[/b]: se " kesäkuun kullanmurut" oli niin pitkä nimitys meille, että näissä viikkopinoissa on tuo kullanmurut jätetty vaan pois käytännöllisyyssyistä. Sama porukka siis ollaan edelleen :-). Mites muuten sulla se korkea verenpaine ilmenee? Mullahan meinaa olla verenpaineet vähän liian alhaiset (" korkeahkosta" iästä huolimatta...) ja se aiheuttaa pyörrytystä, pahoinvointia ja päänsärkyä.



Josta siirrynkin sujuvasti oma napaiseen valitusosioon: oksensin viime viikolla taas joka ilta, mulla on ihan karmeita päänsärkyjä, polttoja tuli taas eilen iltapäivällä jatkuvan alaselkäsäryn lisäksi ja nyt kipuja on myös vatsapuolella :-(. Jäinkin tänään kotiin tekemään töitä makuuasentoon, jospa se vähän auttaisi. Heti jos täällä kotonakin vähän käveleskelen niin vihlonta selässä ja mahassa alkaa. En kyllä yhtään muista, että esikoisen raskaudesta ois ollu tällaista!



Nyt mua alkaa huolestuttaan myös meidän USAn reissu, joka olis kahden viikon päästä. Oonkohan ihan hullu jos sinne lähden, mutta toisaalta en halua turhaan ylireagoidakaan. Jospa nää kaikki onkin vaan normaalia raskauteen kuuluvaa - kohdun kasvua yms.



Rouva positiivinen on täällä siis taas heittäytynyt ihan negatiiviseksi... Meillä on muuten sukurasitteena kaikenlaiset selkäongelmat, joten ei tämä mitenkään yllätys ole, että mullakin niitä nyt on.



Kauheeta [b]Stinna[/b] tuo mitä teidän koiralle ja sulle tapahtui. Mulla koirat on kans lähellä sydäntä, joten tuollaiset jutut aina koskettaa! Ja hyvin olit muuten kirjoittanut, oli kuin mikäkin paras jännäri ;-). Onneksi ootte molemmat toipumassa eikä pikkuinen masussakaan ilmeisesti ollut moksiskaan.



Parempia vointeja teille kaikille!



-satu ja Ensio rv 18+3 (joka juuri koputtelee masussa kovasti)

Heippa! Varoitus sisältää vain ruikutusta ja omaa napaa.



Minä olen tähän asti voinut kehuskella hyvällä voinnillani vaan enpä taida voida enää. Tai muuten voin edelleen ihan hyvin, mutta supistuksista on tullut riesa. Eilen illalla alkoi supistelut ja yöllä supisteli säännöllisesti 3-5 min välein tosi napakasti ja epämiellyttävästi pitkän aikaa. Tuntuivat välillä alapäässä saakka. Aloin jo ihan tosissani miettimään miehen herättämistä ja jonnekin soittamista. Vaan sitten onneksi rauhoittuivat ja vaimentuivat ja loppujen lopuksi nukahdin. Että semmoista...:( Äsken soittelin neuvolaan ja kysäisin terveydenhoitajan mielipidettä asiaan. Ja oli sitä mieltä, että pitää ehdottomasti tutkia kohdunsuun tilanne. Ja jos alkaa pahemmin supistella niin sitten pitää kuulemma mennä suoraan synnytysvastaanottoon, vaikka viikkoja onkin vasta näin vähän ohjaavat sitten eteenpäin sieltä. Lääkäri ajan sain viikon päähän tiistaille.



Enpä tiedä mitä tässä pitäisi ajatella.. Tiedossa oli, että kohtu on herkkä supistelemaan, mutta jotenkin toivoin, että ei olisi taas joutunut tähän rumbaan. Neuvolasta sain kehotuksen ottaa rennosti ja levon kannalta vaan mitenkäs sitä ihan lepäilee, kun on kotona tuon 1.8kk typyn kanssa jota pitää välillä nostella ja kannella. Siivoukset on tällä hetkellä minimissään ja liikuntaa en kummemmin ole tässä edes joutanut harrastelemaan. Täytyy nyt vaan oikeasti keskittyä elämään rennosti ja rauhallisesti ja karsia kaikki turha hötkyily pois. Että JOS nuo supistukset on jotain tehneet/tekevät kohdunsuulla saisin pysyä kotona ja vauva mahassa.



Muuten vointi hyvä ja oikein energinen ja vauva potkuttelee masussa vimmatusti.:)



Rakenneultra piti olla tällä viikolla vaan siirtyikin viikon päähän ensi viikon torstaille.



Tuulia 18+3

Tere Toverit!



Stinna: sinulle ja koirallesi pikaisia paranemisia. Onneksi myös vauva voi hyvin ja lääkkeet alkavat tehoamaan!



Päivikki: Kiva että sait uimisesta positiivisen kokemuksen. Minä kävin joulun välipäivinä vesijuoksemassa, tai pikemminkin hölkkäämässä, ja yllätyin todella positiivisesti miten mukavan tuntoinen liikuntamuoto se on. Suosittelen lämpimästi kaikille! Uidessa hengästyn aina niin valtavasti, kun hengitys pitää rytmittää liikkeisiin, ja näin ollen en yleensä jaksa uida kun jonkun 10 min kerrallaan. Sitten on otettava happea... Pää pinnalla en viitsi uida kun siitä tulee niska niin kipeäksi, ja selkäkin on inhottavassa asennossa. Vesijuoksu oli siitä ihana, että siinä asento on pysty, ja pää pinnalla koko ajan, joten hengittäminenkin oli yhtä luontevaa kuin lenkillä. " Hölkkäsin" yhtäjaksoisesti 35 min, metrejä en tullut laskeneeksi. Paljon hitaampaahan se on kuin uiminen, mutta hauskan lajista teki myös se, että siinä pystyi seurustelemaan kaverin kanssa samalla kun liikkui!



Kiinan-Pöpö ja Tuuli@: Eiköhän meillä kaikilla ala jossain vaiheessa olemaan enemmän tai vähemmän kaikkia ihme oireita. Onneksi suurin osa kuuluu asiaan! Ja sitävartenhan me tätä sivustoa käytämme, että saamme välillä valittaakin. Ei minun mieheni jaksaisi kaikkia näitä kollotuksiani kuunnella, joten ihanaa että täällä on " kuuntelijoita" .



OMA NAPA: Tulen juuri neuvolasta, ja kaikki hyvin! Sydänäänetkin kuului ihan heti, vaikka aluksi terkka varoitteli, ettei pidä huolestua jos niitä joudutaan etsimään... Kauheaa pauketta kirppu piti! Painoa minulla oli tullut 2,8 kg, mutta ei kuulemma syytä huoleen.



Hyvää viikonjatkoa kaikille, kiitos että olette olemassa!



Cana & kirppu 17+1