--- TOUKOTAAPERTAJIEN maanantai ---

Tänään tuli se täälläkin kaivattu Vauva-lehti ja nyt se on jo luettukin. Eipä tällaisella vesisateella oikein huvita muuta tehdäkään. Esikoisenkaan kanssa ei viitsitty puistoon lähteä. Olo on muutenkin vähän nuutunut, kun 2-vuotias sai eilen uuden jatkettavan sängyn ja siinä nukkumista piti harjoitella viime yönä. Vähän oli katkonaista uni, mutta eiköhän se kohta puolin ala sujua.

(.) ei mitään uutta. Jumppatuokioita on vauvalla aina silloin tällöin ja liitoskivut vaivaavat. Edellisessä raskaudessa niitä ei ollut ollenkaan, mutta nyt on senkin edestä. Inhottavan tuntuista. Loppuviikon ultraa odotellaan.

Toivottavasti supisteluista kärsivät pääsisivät vaivastaan, mutta useinhan se taitaa olla niin että supparit vaivaavat jonkinasteisena sitten loppuun asti. Toivottavasti tilanne ei ainakaan pahenisi.

Miragella oli kyllä ihanat polttarit, onnea häiden johdosta jo etukäteen!

Nyt ruoanlaittoon, mutta mukavaa päivän jatkoa kaikille.



A1b1c1 19+5

oli tosi kivaa käydä neuvolassa toteamassa, että kaverilla masussa hyvät oltavat. Sydänäänet kuuluivat hyvin, syke oli siinä 144-147. Käyrä huiteli 20:ssä ja painoa oli yhteensä lähtöpainoon nähden tullut 1,4 kg alun parin kilon laihtumisen jälkeen eli vajaa 4 kg on painoa kertynyt.

Sain kasan lappuja kouraani, Kelalle ja synnärille. Lähetteen verikokeisiin, jossa syynätään maksa-arvoja tarkemmin. Sitten saatiin tilauslappu sairaalan synnytysosastoon tutustumiselle.

Tällä kertaa hoitajalla oli mukanaan harjoittelija, joka ei puhunut mitään. Viime kerran harjoittelija puhua pälpätti niin paljon, että itseäkin jo alkoi ottaa pattiin:)

On se kyl niin, että tarkastuskäyntien jälkeen on olo aina hieman huojentunut. Seuraava neuvolakäynti on helmikuussa, mutta sitä ennen mulla on ensi viikolla ylimääräinen ultra, jossa katotaan miten vauva on alkanut kehittyy. Viimeks kun oli viikkoihin nähden liian laiha (256g). Oon nyt oikeesti panostanut tohon syömiseen, vaikka vieläkin aina välillä oksennan aamuisin.

Joku kirjoitteli, että synnytys tuntuu lähenevän enemmän, kun saa kela-laput ym. käteen. Mulla on just kans sellainen olo. Nyt voi jo ajatella, että ollaan menty yli puolen välin!

Nyt taidan tehdä ison kulhon hedelmäsalaattia ennen töihin lähtöä.

Voikaa kaikki hyvin!!

Minä täällä taas yökyöpelinä. Sain vähän etsiä pinoa, kun edellinen viesti oli kirjoitettu kolmelta päivällä ja pino oli tippunut jo kolmannelle sivulle.



Keijoannikki, hyvä kun sait saikkua. Mä en enää jaksa vaan noita pätkiä, kun sitten saa taas jännittää tuleeko jatkoa vai pitääkö lähteä muutamaksi päiväksi töihin pyörimään ennen uutta saikkua. Joten tosiaan olisin valmis jäämään suoraan loppuajaksi saikulle. En tiedä kirjottaisko ne sitä vielä. Pomokaan ei halua, että tulen sinne hyppimään muutamaksi päiväksi tai pariksi viikoksi ennen seuraavaa saikkua, kun firma joutuu aina maksamaan kymmenen ekaa saikkupäivää.



Puudeli, me oltiin poitsun kanssa tänään pyhäkoulussa tossa meidän lähikirkossa (on samalla kadulla). Sain siellä tietää, että siinäkin on toimintaa useampana päivänä viikossa, joten aion nyt kyllä soitella seurakunnan kerhovastaavalle ja kysellä lisää. Toivottavasti sieltä löytyis aktiviteettia poitsulle.



Pikku-tyyppi, toivottavasti tauti helpottaa perjantaihin mennessä, että pääset rentoutumaan ja saat vähän omaa aikaa.



Almaeino, voit lohduttaa äitiäsi että tosiaan kyllä jotkut pojatkin leikkii nukeilla. Meidänkin pojalla 4,5v. on yksi nukke ja aina välillä tulee sellaisia " huolenpitokausia" nukelle.



Norppis, toi sun tilanne ei kuulosta kauheen hyvältä. Ainakin neljä viikkoa pitäisi saada lisää, että vauvalla olisi mahdollisuudet selviytyä. 24-viikkosista noin puolet selviytyy. Koita siis tosissaan maata. Jos joudut sairaalaan täyslepoon, niin se tarkoittaa sitä, että myös syöt makuuasennossa ja saat nousta pystyyn vain vessaan ja suihkuun. Mulla on siitä kokemusta ja se on tosi rankkaa. Nyt varsinkin kun sulla on vielä edellinen lapsi kotona. Just tän syyn takia itse haluaisin nyt jäädä kokonaan saikulle, ennen kun tilanne menee siihen, että joutuisin sairaalaan makaamaan. Se on oikeasti mun kauhuskenaario tällä hetkellä.



Ja vinkki kaikille, joilla supistelee. Kun masu kovettuu, niin sitä ei kannata silitellä. Masun koskettelu kuulemma lisää supistelua. Mulla lääkäri tajusi tämän kertoa viimeksi kun mua kärrättiin sängyllä synnytyssaliin. Eli pikkusen liian myöhään. Eikä kukaan äiti, jonka kanssa olen tästä puhunut ole koskaan kuullutkaan tällaisesta. Käsi vaan menee masulle ihan automaattisesti kun supistaa.



Huomiseen...



Laru rv 19+5