Näkyykö lahjakeskusteluissa elintason kiristyminen?

Mä näkisin tuon asian niin, että nykyisin ihmiset eivät halua koteihinsa mitään ylimääräistä  tavaraa. Ainoastaan sellaista, mille on jotain käyttöä. Sen vuoksi on yhä hankalampaa keksiä mitään joululahjaa, jos ei ole täsmällistä tietoa, mitä toinen toivoisi. Ja täsmällisellä tarkoitan siis merkkiä/mallia/jne. Muistan vielä joulut, kun ennen joulua juoksin ympäri Helsingin keskustaa etsimässä toivelahjoja. Ei ollut vielä samalla tavalla verkkokauppoja, joista tilata. Mulla oli vain tiedossa, minkä valmistajan mikä tuote, mutta ei aavistustakaan, missä sellaisia myydään. Joten lopulta oli järkevämpää antaa lahja rahana ja lahjan saaja sai sitten itse käydä ostamassa sen, mitä halusi. 



Rahalahjan tietenkin tekee tyhmäksi se, jos kaikki antavat toisilleen vain rahaa. Esimerkiksi mä antaisin siskolleni satasen ja siskoni mulle satasen. Joten jossain vaiheessa on ihan hyvä, ettei aikuisille laiteta enää joululahjoja. Niin kauan, kun omat ja läheisten lapset ovat vielä nuoria ja heiltä oikeasti puuttuu jotain (esimerkiksi leivänpaahdin ja sellaista toivovat joululahjaksi), on ihan ok hankkia tavaralahjojakin. Lasten kohdalla aikoinaan huomasin myös sen (kun oli niitä lelukuvastoja, en tiedä, vieläkö sellaisia on), lapsen toivelahja saattoikin olla kaikista kaupoista loppuunmyyty. Siinäkin sitten mietti, että no mitäs nyt tilalle. 

Ja lahjojen saajien vaatimustaso senkuin kasvaa.    Niin tavaran kuin rahasummien suhteen.

Lapsi kertoo toisen mummin antaneen 1500 euroa mopoa/harrastusta varten.   Toinen mummi kuolee häpeästä  kun antoi vaan 70 euroa kuoressa

Oma lapsena oli pienenä iloinen jos sai jouluna 2 niitä pieniä rauta-autoja, mitä matkhcboksia olivat tai tyttö barbille uuden vaatepakkauksen.

Nykylapsilla seinä jysähtäisi noin pienistä ja äiti soittaisi antajalle nuhtelupuhelun.   Kyll nyt vähän pitäisi arvokkaampaa antaa tai rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Ja lahjojen saajien vaatimustaso senkuin kasvaa.    Niin tavaran kuin rahasummien suhteen.

Lapsi kertoo toisen mummin antaneen 1500 euroa mopoa/harrastusta varten.   Toinen mummi kuolee häpeästä  kun antoi vaan 70 euroa kuoressa

Se on sitten vanhempien velvollisuus huolehtia, että lapset oppivat ymmärtämään, että kaikki antavat kykyjensä mukaan jne. ja kaikkea mitä saa, pitää arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Ja lahjojen saajien vaatimustaso senkuin kasvaa.    Niin tavaran kuin rahasummien suhteen.

Lapsi kertoo toisen mummin antaneen 1500 euroa mopoa/harrastusta varten.   Toinen mummi kuolee häpeästä  kun antoi vaan 70 euroa kuoressa

Silloin, kun meidän suvussa vielä esitettiin joululahjatoiveita, jokainen kirjoitti toivomuslistaansa niin niitä kalliimpia kuin edullisiakin toiveita. Oli ihan selvää, ettei opiskelijalla ollut varaa samoihin asioihin kuin asuntovelkansa jo maksaneilla hyvätuloisilla vanhemmillaan. Koskaan ei ollut mitään tarvetta kilpailla jonkun toisen lahjanantajan kanssa siitä, miten kalliin lahjan joku oli hankkinut tai minkä summan rahaa antanut. Ei siis "kuoltu häpeästä", vaikka olisikin antanut jollekin halvemman lahjan kuin joku toinen. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lahjojen saajien vaatimustaso senkuin kasvaa.    Niin tavaran kuin rahasummien suhteen.

Lapsi kertoo toisen mummin antaneen 1500 euroa mopoa/harrastusta varten.   Toinen mummi kuolee häpeästä  kun antoi vaan 70 euroa kuoressa

Silloin, kun meidän suvussa vielä esitettiin joululahjatoiveita, jokainen kirjoitti toivomuslistaansa niin niitä kalliimpia kuin edullisiakin toiveita. Oli ihan selvää, ettei opiskelijalla ollut varaa samoihin asioihin kuin asuntovelkansa jo maksaneilla hyvätuloisilla vanhemmillaan. Koskaan ei ollut mitään tarvetta kilpailla jonkun toisen lahjanantajan kanssa siitä, miten kalliin lahjan joku oli hankkinut tai minkä summan rahaa antanut. Ei siis "kuoltu häpeästä", vaikka olisikin antanut jollekin halvemman lahjan kuin joku toinen. 

Kyllähän mummien eriarvoiset lahjat kiinnittävät lasten huomion,  miks mummo sulta saa aina niin vähän?   Ja  köyhempää mummia itseään häiritsee,  mutta onhan hän muutenkin se huonompi mummo jota vähemmän nähdään jos ollenkaan.   Toki häneltäkin lahjat odotetaan.

Nro 6: "Kyllähän mummien eriarvoiset lahjat kiinnittävät lasten huomion,  miks mummo sulta saa aina niin vähän?   Ja  köyhempää mummia itseään häiritsee,  mutta onhan hän muutenkin se huonompi mummo jota vähemmän nähdään jos ollenkaan.   Toki häneltäkin lahjat odotetaan."

Pienelle lapselle ei tarvitse edes kertoa, keneltä lahja on. Sukulaislapset ovat jo alakouluikäisiä, mutta on ollut ihan heidän vanhempiensa toivomus, että lahjoihin ei laiteta, keneltä lahja on. Isommat taas ymmärtävät - jos heille asian selittää - että ihmisten tulot ovat Suomessakin hyvin erilaisia. Jollain on iso palkka tai iso eläke ja jollain taas pieni palkka tai pieni eläke. Jollain on asuntovelkaa vielä ja jollain ei ole. Jne jne. 

Itse kun jäin työttömäksi ja sain vielä karenssin alkuun, niin ei tarvinnut joulua paljon miettiä, kun ei ollut ylimääräistä rahaa. En siis ostanut lahjoja enkä tänä vuonna lähettänyt joulukorttejakaan, paitsi yhden eräälle vanhalle perhetutulle hoitokotiin. Normaalijärkiset ihmiset kyllä ymmärtävät tilanteeni.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lahjojen saajien vaatimustaso senkuin kasvaa.    Niin tavaran kuin rahasummien suhteen.

Lapsi kertoo toisen mummin antaneen 1500 euroa mopoa/harrastusta varten.   Toinen mummi kuolee häpeästä  kun antoi vaan 70 euroa kuoressa

Silloin, kun meidän suvussa vielä esitettiin joululahjatoiveita, jokainen kirjoitti toivomuslistaansa niin niitä kalliimpia kuin edullisiakin toiveita. Oli ihan selvää, ettei opiskelijalla ollut varaa samoihin asioihin kuin asuntovelkansa jo maksaneilla hyvätuloisilla vanhemmillaan. Koskaan ei ollut mitään tarvetta kilpailla jonkun toisen lahjanantajan kanssa siitä, miten kalliin lahjan joku oli hankkinut tai minkä summan rahaa antanut. Ei siis "kuoltu häpeästä", vaikka olisikin antanut jollekin halvemman lahjan kuin joku toinen. 

&nb

Taitaa sitten ongelma olla muualla kuin varallisuudessa. Itsellä ja omilla sisaruksilla on ollut useita mummoja (bonusmummot, isoisoäiti) ja ihan yhtälailla on käyty köyhempien kuin varakkaampienkin luona. Lisäksi veljen kanssa pieninä vierailtiin oman mummon ystävämummolla, joka oli todella vähävarainen, mutta todella kultainen.