Vanhempi ajaa kortitta

Siinäpä se ongelman ydin otsikossa eli olen saanut tietää jo vähän varttuneemman, 70+ isäni ajavan edelleen, vaikka häneltä on lääkärin diagnoosin perusteella otettu kortti pois jo aikaa sitten. Asiasta on yritetty puhua, muttei näemmä tarpeeksi napakasti, kerran ajelut ovat jatkuneet puheista huolimatta.

He siis asuvat äidin kanssa syrjäseudulla, jossa julkista liikennettä ei oikeastaan ole, mutta myös kaupunkiasunto löytyy. Äidillä on ajokortti, mutta hän on hyvin arka ja pelokas ajamaan etenkin  näin talvisin. Myös hänellä on ainakin ajoittain ajamiseen vaikuttavia terveysongelmia.

Molemmat ovat hyvin herkkiä loukkaantumaan, joten puhuminen on siksikin ollut vaikeaa. Huoli-ilmoitus olisi varmasti vähintään kunnianloukkaus, poliisille ilmoittamisesta puhumattakaan. Tällainen psykologinen "peli", marttyrointi ja syyllistäminen, on ollut aina heidän tavaramerkkinsä ja tiedostan heidän kyllä käyttävän sitä tässäkin tilanteessa hyväkseen. Sekin ärsyttää, että edelleen meinaan murtua sen edessä. On vaikeaa nähdä omat vanhempansa "viallisina" ja nousta heitä vastaan näinkin päivänselvässä asiassa.

Isä on vanhan kansan mies, totaalinen jäärä. Heitä ei tunnu juuri mietityttävän, mitä heidän toimintansa vuoksi voisi tapahtua heille itselleen tai muille. Ylpeys ja kotipaikkarakkaus pyyhkäisevät järjen ohi niin että vihellys käy. Ymmärrän, että kotitalo ja sen ympäristö on heille rakas ja ettei omasta hengestä ole niin väliksi, mutten voi ymmärtää heidän ylpeyttään ja ajattelemattomuuttaan muita kohtaan.

Mitä te tekisitte tai olette tehneet vastaavassa tilanteessa?