Miksi olet alkanut seurustella kumppanisi kanssa?

Olin nähnyt kymmenen vuoden ajan unia, joissa rakastin ihanaa, pientä suurta miestä, jolla oli tuikkivat silmät ja tummat hiukset. Unissa sovimme yhteen kuin palapelin palat ja lämpö jota koin koskettaessamme kulki mukanani myös päivät.

Loppukesästä lähdin kaverini kanssa oluelle ja tapasin hänen pikkuveljensä, unieni miehen. Muutimme yhteen kolmen viikon päästä. Hän huomioi minut ihanasti kaikin tavoin. Rakastuin myös runoihin, joita hän kirjoittaa.

Oli juuri sitä mitä mieheltä hain: fiksu, empaattinen, keskustelukykyinen, lapsirakas, huomioiva.

Kaikki vain loksahti kohdalleen ja minun oli uskomattoman helppo olla hänen lähellään.

Olin eronnut seitsemän vuoden parisuhteesta, ja ollut sinkkuna vuodenpäivät. Olin kiinnittänyt huomioni kuntosalilla komeaan, ja nauravaiseen ja hymyilevään mutta rauhalliseen mieheen. Istuin tekemässä penkkiä, ja hän tuli tekemään sitä minua vastapäätä olevaan penkkiin. Hymyilimme toisillemme. Tätä hymyilyä/flirttiä jatkui pari kuukautta. Lopulta minä pyysin miehen numeroa. Itse olen 27-vuotias ja mies 24-vuotias, joka oli myös eronnut viiden vuoden pituisesta suhteestaan. Meillä loksahti samantien. Olemme olleet 9 kuukautta nyt yhdessä, kokeneet valtavasti. Elämä on helppoa ja kivaa hänen kanssaan. Intohimoa on paljon välillämme. Seksiä 2 kertaa päivässä, keskimäärin. Hän kuuntelee, välittää, huolehtii, ja nostattaa minua ylöspäin. Olemme kuin parhaita ystäviä, ja rakastamme toisiamme. 

 

En olisi uskonut kohdalleni tälläistä. Seurustelin aina machojen kanssa, ja särjin sydäntäni. Tällä kertaa uskallan sanoa löytäneeni sen oikean. Toivon että tämä kestää. Haluan vaalia rakkauttani ja olla miehelleni hyvä. Hän on upein mies ketä olen tavannut.🥹

Hän on kuin mulle tehty. Hänen kanssaan jutut meni heti alussa niin yksiin että oli kuin oltaisiin tunnettu vuosia. Tunne oli todella nopeasti todella vahva. Hän on ensimmäinen mies jolle olen sanonut rakastavani. Enkä tietenkään pelkästään sanonut vaan tarkoittanut, koko sydämestäni ja joka solustani. Olen löytänyt itsestäni myös uusia puolia hänen kanssaan. Hän kirjaimellisesti tuo minusta parhaat puolet esiin ja tekee minusta paremman ihmisen. 

Ja niin ihmeellisiä kuin mun omat tunteet on mulle olleet, kaikkein ihmeellisintä on silti ollut se että hän tuntee samoin. 

Pidin ajasta, jota vietettiin yhdessä miehen kanssa. Nopeasti huomasin, että voin kertoa hänelle asioita, joita en ole koskaan pystynyt kertomaan muille. Huomasin, että pystyn olemaan täysin omaitseni. Tuntu hämäävältä, että mies tuntui parhaalta ystävältä, mutta tunsin myös vetoa häneen. Me "leikittiin kotia" yhdessä alusta alkaen kun tapailtiin ja toisia ei ollut, mutta mulla kesti jostain syystä kauemmin haluta seurustella. Kuitenkin kun kaverit puhu jossain vaiheessa mulle järkeä siitä, että käytännössä seurustellaan jo niin suostuin lopulta sanomaan itekin sen ääneen. 

Tää suhde on tosi erilainen kun mitä mulla on ennen ollut. Ennen en koskaan riidellyt tai näyttänyt tunteitani. Hänen kanssaan pystyn tekemään niin ja vaikka välillä riitoja on, koska molemmilla on vahvat mielipiteet niin koen tän niin paljon parempana kun aiemmat suhteet. Nyt mun ei tarvii esittää mitään vaan voin olla täysin omaitseni. 

Tavattiin ekaa kertaa illanistujaisissa. Naljailtiin toisillemme pelihetken lomassa. Kun tapasimme seuraavan kerran samoissa bileissä, en muistanut hänen nimeään, mutta hän tuli suoraan juttelemaan. Haastoin hänet pyytämään minut facebook-kaveriksi että muistaisin hänet jatkossa. Bileiden jälkeen sovittiin treffit facen messengerin kautta. Siitä se sitten lähti, asuttiin vierekkäisissä kerrostaloissa joten tavattiin lähes päivittäin. Hän oli kiinnostunut seurastani ja hänen kanssaan oli ja on helppo olla. Meillä on yhteinen harrastus, samanlaiset arvot ja samanlainen rytmisyys. Kohta 10v yhdessä. Joku mainitsi riitelevänsä usein kumppaninsa kanssa ja kokien sen vapauttavaksi. Me taas riidellään todella harvoin. Kumpikaan ei pidä riitelystä ja saadaan sovittua asiat puhumalla. Me ei olla koskaan huudettu toisillemme. Riitelyä ollut viimeksi 6-7v sitten. Jos toinen on pahoittanut toisen mielen, ollaan pyydetty anteeksi puolin ja toisin.

Erittäin hyvä isä, tehdään kotijutut ja lastenhoito aika lailla puoliksi. 

Seksistä se lähti...

Kyllähän se pimpin tarve riittää...

Suoraan sanottuna ajattelin olevani niin ruma että mun on vaan otettava se ensimmäinen kunnollinen mies, joka mut huolii. 

 

Yhdessä oltu jo yli 20 vuotta. 

Tapasimme ravintolassa. Ehdin jo aiemmin noteeraamaan omaa silmääni miellyttävän tosin itseäni huomattavasti nuoremman oloisen miehen. Jossakin vaiheessa iltaa huomasin tämän miehen juttelevan siskoni kanssa ja liityin seuraan. Sen jälkeen ei ollut kuin me, kaikki muu hävisi ympäriltämme. Hän oli se. 

Illan lopuksi vaihdoimme numeroita ja treffasimme muutaman päivän päästä. Selvisi että hän olikin itseasiassa minua useamman vuoden vanhempi. Olimme molemmat pitkien parisuhteiden jälkeen sinkkuja. Siitä alkoi ihana, rakkauden täyteinen ja kuuma kesä joka on jatkunut yli 20 vuotta. Edelleen liittomme on täynnä rakkautta ja halua olla toisen kanssa.

Pieni kaupunki, vähän mistä valita. Hyvän näköinen sillon, perusarvot kohdalla. 

Nyt jälkeen päin olen hieman kateellinen nuoremmille ikäluokille joilla on tinderit yms. voi todella etsiä sen täydellisen matchin.

M58

            en halua olla yksin

Mulla oli heti alusta alkaen turvallinen olo hänen kanssaan ja tuntui tosi luontevalta viettää aikaa hänen kanssaan pitkiäkin aikoja putkeen (vaikka introverttina yleensä väsyn nopeasti seurasta.) Hänestä tuli myös heti sellainen tunne, että on hän ei pelaile mitään pelejä vaan on luotettava. Olisin varmaan itse tutustunut alkuun pidempään, mutta hän pyysi mua hyvin pian treffeille ja tässä yhä ollaan 12 vuoden jälkeen :)