Annetaanko muista 2-vuotiaista tällaista palautetta päiväkodissa? Nolottaa.

Ihanan normaali lapsi, jota päiväkodissa ei osata hoitaa. Lapsessa ei ole mitään vikaa, aikuisten tulee ymmärtää lapsen kehityskaari, lapsi ei ole ohjelmoitu robotti, vaan aito, tunteva ihminen. Hänellä on oikeus osoittaa omaa tahtoa myös päiväkodissa. On päiväkodin hoitajien vika, jos he eivät osaa toimia lapsenne kanssa. Olen kuullut, että muutkin vanhemmat saavat jatkuvasti negatiivista palautetta päiväkodeista.

t, mummi

Ihmettelen, jos päiväkodissa eivät ammattilaiset osaa paremmin käsitellä tätä. 2-vuotias on pieni ja vaikuttaa kiukuttelevan ehkä jotain turvattomuuden tunnetta. Uhmaikä tulee suunnilleen joka toinen vuosi varhaislapsuudessa, joten kärsivällisyyttä vaatii, jotta ei ala antamaan liikaa periksi. Tässä kohtaa jotkin vanhemmat luovuttavat sääntöjen kiinni pitämisestä, joka on karhunpalvelus lapsen tulevaan elämään. Voimia.

Kaksivuotias ei ole tahallaan tuhma. 

 

Päiväkodin palaute riippuu siitä kuka sen antaa. 

Haasta päiväkoti positiivisen pedagogiikan viikkoon: 

vaikka viikon ajan lapsista kerrotaan cain ja ainoastaan mukavia asioita. 

 

ssimerkiki: osasi hienosti rauhoittua päiväunille, vaikkei yhtään väsyttänyt alkuun. 

 

jne. 

 

minä en jaksaisi hakea lasta, jos päivittäiset marinat olisi vastassa. 

 

ajatelkaapa tilannetta. Että puoliso hakisi töistä ja pomo luettelisi päivän virheet - joka ikinen päivä. 

siihen väsyisi pomo, puoliso ja varsinkin öinä itse. 

 

nyt naama eri asentoon siellä päiväkodissa. 

 

kaksivuotiaan vanhempien on aivan turha keskustella päivän tapahtumista enää kotona. Kodissa on kodin haasteet illalla. T. Nepsy-Nurkan Merja 

Vanhemmat saavat kaikenikäisten lasten kanssa tehdö virheitä ja lapset eivät mene niistäkään pilalle. 

ADHD, asperger?

Meillä oli päiväkodissa yksi hoitaja, jonka mukaan mikään päivä ei ikinä mennyt hyvin. Palaute oli aina pelkkää negatiivista. Toki halusin tietää jos lapsi oli tehnyt jotain kiellettyä, jotta voitiin kotonakin muistuttaa ettei niin saa tehdä, mutta tuo kyseinen hoitaja ei kertaakaan kolmen vuoden aikana keksinyt yhtään hyvää asiaa päivästä. Oli aina ihan lyöty olo jo valmiiksi, kun huomasi että hän on noutotilanteessa pihalla.

Viimeiseksi päiväkotivuodeksi sinne tuli aivan superihana lto. Jokaisesta päivästä oli joku positiivinen ja kiva juttu kerrottavaksi, monesti useampikin. Joskus oli jotain negaakin, niin kuin pitääkin olla jos on aihetta, mutta ihan jokaisesta sängyn alle ryömimisestä ei tullut naama norsunvitulla annettua palautetta. Lapsikin oli paljon rennompi ja meni paremmalla fiiliksellä hoitoon, kun oli tuo kiva hoitaja paikalla.

Toki muksulla oli ihan oikeitakin haasteita ja huolia, mutta niihin ei sitten saatu mitään apua tai tukea, vaikka pyysin. Onneksi olivat niin lieviä, että niiden kanssa pärjättiin.

Kaiken häiriökäyttäytymisen juurisyy on rakkaudettomuudeassa. Lapsi ei koe tulevansa, kuulluksi, ymmärretyksi tai tarpeeksi leikki-aikaa, läheisyyttä ym. Tärkeiden aikuisten kanssa. Jos alapeukutat, et tule koskaan ymmärtämään tätä ja olet varmaan myöskin junttura.

No nyt MUA hävettää varhaiskasvatuksen työntekijänä noin ammattitaidoton ajattelumaailma. 

Lapsi on VASTA 2 vuotta! Lähtökohtaisesti 2 veet sanoo kaikkeen "Ei" tai "En halua". Se KUULUU ikään. 

Itsesäätelytaidot kehittyy 25 ikävuoteen asti. Vaaditaanko jossain Herran jumala sentään, että 2- vuotias pysyisi lepohuoneessa höpöttämättä ilman aikuisen tukea!!! 

Mä olen pöyristynyt. Ja surullinen. 

Sinun lapsesi käyttäytyy, kuten ikäisensä kuuluu. Henkilökunta on ilmeisesti kouluttamatonta. Näin se näkyy. Valitettavasti. Empatiakykyä toivoisi silti olevan. 

Vierailija kirjoitti:

ADHD, asperger?

Se on ihan mahdollista. Tässä nyt kuulostaa, että on tapahtumassa se perinteinen, että lasta yritetään mahdollisesti fyysisinkin keinoin painostaa kehittymään sosiaalisesti nopeammin kuin mihin hän kykenee. Millenniaalisukupolven assit on tällä konstilla pääosin traumatisoitu aika pahasti. Ikävää, jos se touhu on taas alkanut.

Kokeilkaa hyvät ihmiset Kristillistä päiväkotia🙏

Vierailija kirjoitti:

Hyvin huomaa nykyajan suunnan: lapsen käytöksessä ollut päivän aikana jotain josta pitää mainita vanhemmille: "vika on päiväkodin hoitajissa, eivät ole ammattitaitoisia, ei minun lapsesta saa negatiivista sanoa" 

 

Nimenomaan kotoahan se kasvatus lähtee, ehdottomasti pitää kuunnella päiväkodin henkilökuntaa ja ottautua asiaan, jutella lapsen kanssa kotonakin säännöistä, rajata ym..

 

Pk:n pitää muistaa antaa myös positiivista palautetta, mutta pakkohan niitä haasteitakin on tuoda esille jos niitä on. 

Ymmärtäisit tämän asian paremmin, jos sinulla olisi lapsia, joita olet hoitanut aktiivisesti.

Ei kaksivuotias ymmärrä säännöistä tai rajoista puhumisesta yhtään mitään. Joka päivä opetellaan rutiineja ja toimintatapoja. Kaikki kodit eivät toimi samalla tavalla, kun taas pk:ssa on samat rutiinit kaikille, niin ei voi odottaa lapsen oppivan kotona pk:n tapoja. Taaperoa ei myöskään voi pakottaa toimimaan jollain tietyllä tavalla.Todellakin on vika pk:n hoitajissa, jos eivät pärjää normaalin kaksivuotiaan kanssa.

Jos lapsen ja perheen kanssa on oikeita ongelmia, niin silloin pk:n työntekijöiden tulee viedä asiaa eteenpäin eikä jäädä kinaamaan vanhempien kanssa.

Kuulostaa aika normaalilta uhmaikäisen käytökseltä, etenkin kun hoito on vasta aloitettu. Lapsesi on vasta 2-vuotias ja voi yksinkertaisesti olla, ettei hahmota vielä kaikkia sanallisia ohjeita ja sääntöjä, vaikka niitä kuinka toitottaisi. 

Tarkoitus ei ole huolestuttaa ja voi olla että teillä asia ei ole relevantti, mutta referenssinä kuitenkin:

Meillä 3.5v lapsella on ADHD epäily (neuvola, psykologi, toimintaterapeutti ja erityislastentarhan opettaja käynnit taustalla); laulelee/höpöttää nukkarissa, ei kykene istumaan paikallaan, vaeltelee, ei aina osallistu ohjattuun tekemiseen odotetulla tavalla, tarvitsee käsiohjausta siirtymisissä. Etenkin nyt uhmaiässä ollut todella hankalaa, kun oma tahto on kova ja juuri tuo kuuroille korville kaikuminen kuulostaa tutulta. Tarvitsee konkreettista tukea sääntöjen ymmärtämiseen, suusanallinen kielto ei riitä. Meillä alkoi oireilla selkeästi juuri 2/2.5 vuoden iässä. Päiväkoti on ollut todella kannustava ja on asetettu aina yhdessä tavoitteita, joihin pyritään tulevina kuukausina kotona ja hoidossa. 

Oli kysymys sitten neuropsykologisista poikkeuksista tai uhmaiästä, mielestäni on tärkeätä, että päiväkodissa suhtaudutaan kannustavasti ja rakentavasti tilanteisiin. Lasta ei auta jatkuva huonon palautteen antaminen. Tiedätkö saavatko muut ryhmässä yhtä herkästi negatiivista palautetta, eli voisiko johtua tyylistä / asioista, joita raportoivat päivän osalta? 

Tsemppiä jokatapauksessa! :)

Lapsi on VASTA 2-vuotias eli liian pieni tarhaan. Osaako tarhatäti ohjata nätisti, ei ole diktaattori kuitenkaan, eikä vain kauhistele. Kotona moni ehtisi vielä opettaa lasta ja empatiaa, lapsi tarvitsee välittämistä. Onko tarha kylmä paikka? Ei sen ikäisellä muisti ole vielä kovin hyvä, ehkei muista mitään. Äiti voi opettaa "ei" tai "saa". Selittääkin lyhyesti. Ja auttaa lasta. Jos lapsi on riiviö, voiko olla että haluaa juosta ja tehdä, leikkiä. On energiaa. Ei 2v ole aikuinen sentään. Onko kotona hälyisää tai liikaa laitteita päällä.

Kannattaa kysyä päiväkodin työntekijöiltä, että okei, mikä mun lapsella meni tänään hyvin? 

Lapsi terve, hyvin kasvatettu ja hyvin kasvanut. Nyt hoitajilla on vuosi aikaa tuhota lapsi. Kun kasvaa ja  siirtyy isompien ryhmään, lasta ei enää uskalleta kiusata. Voi kertoa kotona. Ja muutkin ryhmän isommat lapset pystyvät jo ymmärtämään, että lasta kiusataan. Siksi kiire oll kiusata nyt mahdollisimman paljon. Onhan jäänyt paljosta pahasta paitsi, kun on saanut kasvaa kotona rauhassa ja rakkaudella. Lisäksi lapsen vanhemmat ymmärtäväisiä ja koti hyvä. Se myös yksi syy kateellisille kiusata lasta. Sekä lapsen vanhempia.

Istukaa ja verratkaa perhe-elämäänne ennen lapsen menoa päiväkotiin ja sen jälkeen. Huomaatte, mikä vaikutus päiväkodilla on kaikkien teidän elämään ollut.  Ette ole ainoita saman ongelman kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

No nyt MUA hävettää varhaiskasvatuksen työntekijänä noin ammattitaidoton ajattelumaailma. 

Lapsi on VASTA 2 vuotta! Lähtökohtaisesti 2 veet sanoo kaikkeen "Ei" tai "En halua". Se KUULUU ikään. 

Itsesäätelytaidot kehittyy 25 ikävuoteen asti. Vaaditaanko jossain Herran jumala sentään, että 2- vuotias pysyisi lepohuoneessa höpöttämättä ilman aikuisen tukea!!! 

Mä olen pöyristynyt. Ja surullinen. 

Sinun lapsesi käyttäytyy, kuten ikäisensä kuuluu. Henkilökunta on ilmeisesti kouluttamatonta. Näin se näkyy. Valitettavasti. Empatiakykyä toivoisi silti olevan. 

Ei se koulutus tai kouluttamattomuus automaattisesti tarkoita hyvää tai huonoa työntekijää. Lisäksi sinun mielestäsi on varmaan ihan ok, jos ihminen 25-vuotiaaksi asti käyttäytyy kuin 2-vuotias, koska olet jostain lukenut, että itsesäätelytaidot muka kehittyvät sen ikäseksi. Kumma kyllä moni osaa säädellä käytöstään jo lapsena. Ei ehkä kylläkään vielä 2-vuotiaana, silloin sitä vasta harjoitellaan.

Vierailija kirjoitti:

Se opettajien pätevyys on vain paperilla, se ei tarkoita että ne ymmärtäisi lapsista yhtään mitään. Kirjoista vain on luettu.

Suomessa päiväkodin henkilökunta on hyvin koulutettua. Törkeä kommentti sinulta!

Mä olen aina näitä palautteita ihmetellyt. Hyvä, että vanhemmille kerrotaan, että missä mennään, mutta välillä tuntuu, että vanhemmille kerrotaan, että tiedoksi tehkää asialle jotain.

Me olemme pystyneet hoitamaan lapsemme ilman päiväkotia tai perhepäivähoitoa, mutta täältä kun näitä lukee tai kavereiden kokemuksia.

Mitä vanhempi voi asialle tosiaan työpäivänsä aikana? Pitääkö toisen sitten jättää duuninsa sikseen ja olla se päivä pari päiväkodissa lapsen kanssa ja opettaa ne tavat siellä erikseen?

Etenkin jos sattuu olemaan niin, ettei lapsi kotona mitenkään erityisen hankala ole tai kavereidensa kanssa vapaalla. Vaan sitä häiriökäyttäytymistä esiintyy päiväkodissa. Sitten ei työntekijät sitä usko, että pakkohan sen on kotonakin näkyä. No, ei. Jotainhan se lapsi läpi käy, mutta eihän ne työssäkäyvät vanhemmat voi joka paikkaan revetä. Siksi luulisi, että päiväkodeissa on ammattilaisia, jotka ratkovat näitä tilanteita.

Nyt vasta luin tuota ekaa sivua eteenpäin ja samaa asiaa on siellä sivuttu. Luenpa etiäpäin. Kaikkea hyvää pienten kanssa elämiseen kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Moi!

Älä huoli, lapsesi on vielä kovin pieni ja jokainen on temperamentiltaan erilainen. Varhaiskasvatus ympäristönä on omaan kotiin verrattuna paljon kuormittavampi ja siellä lapsen käytös näyttäytyy myös erilaisena. 2-vuotiaan omatahto, itsesäätely ja tunteidensäätely vasta kehittyy tuossa iässä ja voimakas uhmaaminen on täysin normaalia. Osaava ja ammattitaitoinen henkilökunta kyllä ymmärtää tämän ja heillä tulee olla erilaisia keinoja tukea pientä lasta tässä kehityksen vaiheessa. Kiva kun teillä menee kotona hyvin! Ota asia puheeksi teidän lapsen ryhmän aikuisten kanssa ja kysy jos jokin mietityttää (varsinkin  jos koet että he antavat palautetta negatiiviseen sävyyn).

Terv. Varhaiskasvatuksen ope <3

Kirjoituksesi on kuin joku suora mallivastaus.

Meillä aikanaan oli tarhatäti aina vastassa ja kovaan ääneen raportoi kuinka huonosti lapsi oli käyttäytynyt päivän aikaan. Jonkin ajan kuluttua alkoi jo ahdistamaan ja otettiin yhteyttä johtajaan. Asiasta järjestettiin palaveri jossa sovittiin ettei asioista huudella, vaan jos jotain sanomista on niin se tulee meille vanhemmille kirjallisena. Negatiivinen palaute loppui siihen.

Jäi kyllä melkein itselle traumat tuosta tarha-ajasta. Tuntui että vikaa oli sekä lapsessa että kodissa. Jäi kyllä tosi paska fiilis. Lapsesta tuli kuitenkin mitä mahtavin nuori joka opiskelee ja on muutenkin pärjänyt elämässään tosi hyvin.