Meikatut kasvoni voivat hämätä muita luulemaan, etten ole masentunut

Olen usein kuullut ihmisten sanovan, etten näytä masentuneelta tai että miten voin olla masentunut kun jaksan meikatakin.

Mutta totuus on, että jos en meikkaisi, en pääsisi sängystä edes ylös. Jäisin vain makoilemaan. Tiedän kyllä että vakavasti masentuneena monet jäävät sänkyyn eivätkä vain pysty mihinkään, mutta vaikka minäkin olen vakavasti masentunut, meikkaamiseni on taianomainen avain siihen, että pääsen kotoa ulos kauppaan, töihin ja kåvelylle. Meikkaaminen pitää minut toimintakunnossa. En tietenkään pysty mihinkään erikoisempiin asioihin, kuten lähtemään matkoille, ajamaan ajokorttia, ostamaan omaa asuntoa, aloittamaan uutta ryhmäharrastusta, låhteä opiskelemaan jne, mutta arkirutiinit onnistuvat meikkaamisen antaman energian vuoksi.

Kai siinä on se aspekti, että meikillä saan itseni edes Näyttämään siltä, etten olisi masentunut. Feikkiähän se kaiken kaikkiaan onkin, siis meikki. Mutta jos se antaa minulle voimia selvitä arjestani juuri ja juuri, niin en minä siinä mitään pahaa näe. Vai pitäisikö nähdä?

Olen aloittamassa mielialalääkityksen ja toivon että se saa minut kiinnostumaan elämästä suuremmassa mittakaavassa. Ei kai sen pitäisi olla niin, että jokainen päivä kuluu vain siihen, että yrittää pysyä edes jokseenkin toimintakykyisenä.

Onko palstalla muita masentuneita joille meikkaaminen on ainoa tapa saada päivä käyntiin ja pystyä edes pakollisiin arjen toimintoihin?