Miten saada mummo muistitutkimuksiin loukkaamatta?
Niin, miten se onnistuisi?
Mummoni käytös on muuttunut. Huomasin joulun aikaan kun hän oli meillä aatosta tapaninpäivään yötä. Aiemmin ollut ihan suht selväjärkinen, toimelias ja toimintakykyinen.
Hän on kokenut monta menetystä lyhyen ajan sisään, häneltä kuoli ystävä, hänen siskonsa mies ja oma poikakin ihan vasta. Suru varmasti sekoittaa myös ja pistää ajatukset sekaisin ja laskee mielialaa, en sitä kiistä. Hänelle on myös alkanut tulla jalkoihin turvotusta ja liikkuminen on hankalaa kipujen kanssa.
Käyn mummon luona ainakin pari kertaa kuussa kahvilla ja joka viikonloppu käytämme häntä äidin kanssa kaupassa, usein tarkoituksella isoissa kaupoissa että mummo saisi myös liikuntaa edes hieman. Hyvin jaksaa vielä kävellä kauppareissut kuitenkin ja haluaa nähdä ihmisiä kaupassa. Välillä käydään porukalla myös syömässä ja kirjastossa äidin ja mummon kanssa.
Mummo polttaa paljon tupakkaa ja ennen hän kävi aina pihalla polttamassa, nykyään jää vain parvekkeelle tupakoimaan. Olen yrittänyt kannustaa että kävisi ulkona edes tupakan verran että pitäisi toimintakykyään yllä, ollaan ehdotettu että ostettaisiin rollaattori tai kävelykeppi mutta niitä häntä hävettäisi käyttää. Monilla mummoa nuoremmillakin on apuvälineitä ja olen itse yrittänyt koko ajan sitä sanoa ja lohduttaa ettei se ole mitenkään noloa.
Mummo on myös alkanut puhua rumia ja käyttäytyä estottomasti. Ennen hän ei juurikaan kiroillut tai puhunut rumia mutta jouluna hän kiroili monta kertaa ja selitti että pitää pestä v**tu kun hikoilee :DD Tämä ei ole ollenkaan mummon tapaista. Tämän ilouutisen hän ilmoitti ihan koko perheen kuullen. Jutteli muutenkin rivoja ja puhui paljon alapääjuttuja. Ei hän ole ennen tehnyt sellaista.
Keskustelu on vaikeaa hänen kanssaan, ei jaksa kuunnella viittä sekuntia pidempään kun täytyy jo hönkäistä "joo, aha", pulputtaa itse taukoamatta naapureidensa asioita ja tuhannetta kertaa samoja juttuja. Ollaan monta kertaa sanottu että nuo jutut on kuultu ja aina hetkeksi nolostuu mutta pian sen jälkeen alkaa taas sama levy pyöriä. En haluaisi aiheuttaa kiusallisia tilanteita ja usein kuuntelen ne samat kertomukset moneen kertaan, välillä mummo itse kysyy puhuuko hän aina samat asiat ja olen kyllä rehellisesti kertonut että asia on juuri niin. Mummo perustelee tätä yksinäisyydellään ja tapahtumaköyhällä elämällään ja se varmasti vaikuttaa jonkin verran, ei hän oikeastaan poistu kotoaan muulloin kuin silloin kun me häntä jossain käytämme.
Olen ehdottanut että hän voisi käydä bussilla vaikka seurakunnan mummojumpassa, mennä takaisin diabetesliittoon ja muihin harrastuksiinsa joissa hän ennen kävi kun ukki vielä oli elossa. Tekisi todella hyvää kun hän on vielä suhteellisen selväjärkinen ja uskon että paljolti hänen oireilunsa johtuu myös yksinäisyydestä.
Hänen siskonsa on muistisairas, muusta suvusta ei ole tietoa koska ovat kuolleet melko nuorina kaikki. Mummo pelkää muistitestiä koska hänen kaveripiirissään on peloteltu noilla testeillä ja hän pelkää joutuvansa eräälle tietylle lääkärille joka on hänen kavereidensa mielestä kamala.
Miten ihmeessä järjestän hänelle apua ja saan hänet voimaan paremmin? Hän olisi ihan toimintakykyinen jos vain viitsisi ja ehtisi vielä saada apua jos muistiongelmia nyt olisikin.
Mummo on minulle todella tärkeä ja rakas ja olen hänestä huolissani.
Kommentit (59)
Rivojen alapääjuttujen puhuminen voi liittyä siihen, että alapäässä on jotain vaivaa, vti tai jotain. Muutenkin vähän dementoituneen vanhuksen oireet voivat vahvistua jonkun tulehduksen tai vaikka sydänkohtauksen vuoksi.
Siksi kannattaa varata mummolle kunnollinen lääkärintarkastus sellaiselle lääkärille, joka oikeasti osaa tutkia niin muistia kuin fyysisiä vaivoja. Huoli-ilmoituksella voi saada kotipalvelua ja parhaassa tapauksessa muistihoitajan kotikäynnille, mutta tämä mummo voi tarvita lääkäriä.
Aloittakaa sillä, että ensin varaatte ajan itsellenne niin, että käytte etukäteen kertomassa lääkärillä todellisista ongelmista. Moni osaa skarpata lääkärin luona niin, että vaikuttaa aivan hyväkuntoiselta.
Seuraava ongelma on se, miten mummon saa lääkäriin ja tutkimuksiin. Eikä teillä voisi tulla kutsu tietyn ikäisille perusterveystarkastukseen, tai vähintään kotisairaanhoitajan kotikäyntiin, jossa voisi selvittää tilannetta? Jospa mummo ei sitten kehtaisi kieltäytyä siitä "kaikille kuuluvasta palvelusta".
Vierailija kirjoitti:
Mummolla on tahdistin ja on myös diabetes. Näistä käy kontrolleissa usein.
Ap
Tässähän se ratkaisu on! Kun on tiedossa kontrollikäynti, otetaan etukäteen yhteyttä siihen paikkaan, jossa kontrolli on. Ongelma voi olla se, että ovat niin omaan alaansa erikoistuneita, että ei tehdä esimerkiksi tavallisia laboratoriokokeita eikä muistitestejä. Kannattaa kuitenkin yrittää järjestää niin, että samalla käynnillä olisi muistitesti ja muutakin , koska "tämän ikäisille kuuluvat".
Ihanaa kun huolehdit, ap. Olet hyvä lapsenlapsi. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se on ihan se ja ssama, lähteekö lääkäriin vai ei. Jos diagnoosi tulee ja saa lääkkeet, niin ne hidastaa tautia hiukan tai ei vaikuta mitään. Se on menoa joka tapauksessa. Ennalleen ei tule 100 varmasti. Lääkkeet vain pitkittää omaisten tuskaa. Sairastuneelle sillä ei ole väliä, hän elää omassa maailmassaan aikansa, ehkä jopa onnellisen autuaana.
t. Sukurasitus, seuraavana jonossa. Lääkkeitä en halua.
Monta tapausta läheltä seuranneena pakko kommentoida. Lääkitys auttaa alkuvaiheessa ja jos se aloitetaan ajoissa, niin se todellakin antaa lisää hyviä elinvuosia. Niin kauan kannattaa käyttää lääkitystä kun sairastunut itse vielä ymmärtää ja sillä on hänelle väliä. Ei sitä enää loppuvaiheessa käytetä.
No, hyviä elinvuosia ehkä, mutta kenen kannalta?
Omassa suvussani kun olen seurannut taudin etenemistä ja lääkkeiden vaikutusta, niin vääjäämättä herää kysymys, että mitä hyötyä siitä on edes sairastuneelle itselleen. Koko ajan tiedät ja kärsit siitä, että et ole enää henkisesti entisellään. Lääkitys vain pitkittää tätä kärsimysvaihetta.
Kaikki muutkin sairaudet ja pelkkä ikääntyminen on yhtä luopumista. Mutta niin kauan kun pää toimii voi jotenkuten hyväksyä ja kestää yleisen raihnaantumisen.
Toisen puolen sukuni ihmisillä pää toimii loppuun saakka. He nauttivat vuorovaikutuksesta muiden kanssa kunnes loppu koittaa. Samaa en ole hsvainnut muistisairauden kanssa kamppailevista sukulaisistani. Tietoisuus sairaudesta lamaa vuorovaikutuksen. Siitä ei paljoa iloa ole, että muistitestin pisteytys muuttuu hiukan paremmaksi.
Näiden havaintojen pohjalta olen omalta osaltani kirjannut hoitotahtooni, että en halua tautia hidastavaa lääkitystä.Mikäli persoonallisuuteni muuttuu aggressiiviseksi tai muuten hankalaksi, niin mielialalääkitys on ok, ihan vaan omaisteni vuoksi.
Aika näyttää, kumman suvun geeneillä tässä mennään.
Ap n trolli.
Puhuu liikaa paskaa, siitä sen huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a.. Painiskelen saman asian kanssa. Mummo ei suostu lääkäriin tai edes perusverikokeisiin. << Miksi mummon omat aikuiset laset ei puutu asiaan? Vaan lapsen lapsi tai lapsen lapset kantavat huolta asiasta ja vastuta,mumon hyvin voinista? Huoli ilmoitus ,sen voi tehdä netti nimetömänä.Toinen pydät mummon lasta soitamaan sosialiviraston vanhuspuolen yksiköön ,tekvät kotikäytejä.Kartoitavat kotihoidon tarpeet ymm. ja sitä kautta sujuvasti pääsee terveyskekus muisti testeihin...Noin niinkuin vaivihka se menee..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a.. Painiskelen saman asian kanssa. Mummo ei suostu lääkäriin tai edes perusverikokeisiin. << Miksi mummon omat aikuiset laset ei puutu asiaan? Vaan lapsen lapsi tai lapsen lapset kantavat huolta asiasta ja vastuta,mumon hyvin voinista? Huoli ilmoitus ,sen voi tehdä netti nimetömänä.Toinen pydät mummon lasta soitamaan sosialiviraston vanhuspuolen yksiköön ,tekvät kotikäytejä.Kartoitavat kotihoidon tarpeet ymm. ja sitä kautta sujuvasti pääsee terveyskekus muisti testeihin...Noin niinkuin vaivihka se menee..
Koska mummon omat lapset on vähän semmosia omaan napaan tuijottajia, niin lastenlasten pitää ottaa koppia.
Onpa typeriä ohjeita. Jos olisit todella huolissasi isoäidistäsi ja itse täysipäinen, kustantaisit hänelle vaikka Mehiläisessä terveystarkastuksen. Siihen kuuluu ekg, labrapaketti, muistitesti ja mitä nyt tarpeelliseksi hänen ikäryhmälleen.
Huoli-ilmoitus, sillä ainakin saatin mieheni äidin asiat etenemään. Nyt on käynyt muisti testeissä, ajokortti otettiin pois ja dementia lääkitys aloitetaan, katsotaan auttaako mitään.
Vierailija kirjoitti:
No se on ihan se ja ssama, lähteekö lääkäriin vai ei. Jos diagnoosi tulee ja saa lääkkeet, niin ne hidastaa tautia hiukan tai ei vaikuta mitään. Se on menoa joka tapauksessa. Ennalleen ei tule 100 varmasti. Lääkkeet vain pitkittää omaisten tuskaa. Sairastuneelle sillä ei ole väliä, hän elää omassa maailmassaan aikansa, ehkä jopa onnellisen autuaana.
t. Sukurasitus, seuraavana jonossa. Lääkkeitä en halua.
On siitä se hyöty, että diagnoosin saatuaan saa kotihoitoa ja muuta apua paremmin. Myös hoitotukea voi hakea.
Vietiin yksityiselle ja omasta mielestään muistitestit oli melko tavanomaista lääkärissä käyntiä ja onneksi vielä neljännes oli sitten väärin.
Kun olette jo puhuneetkin mummon kanssa muistitestiasiasta ja hän itse jopa kavereineen siitä jutellut, olette ihan hyvässä tilanteessa. Mummo ei ole innoissaan asiasta, ja kohdistaa pelkonsa vaikka tietyn lääkärin suuntaan. Tosiasiassa hän lienee hyvin perillä avuntarpeestaan ja voi olla vain kiitollinen aloitteellisuudestasi ja mukaan vastaanotoille lupautumisestasi. Ei tämä alue elämästä mitään kovin ihmeellistä ole, vaan melko lailla kaikkien perhepiiriin kuuluvaa. Vanhukset ovat tavallisia ihmisiä, jotka ovat eläneet jo kaikki edeltävät iät, joista nuori ei myöskään omakohtaisesti voi tietää. Aloitus on kuin oppikirjaesimerkki, ja siksi jotkut epäilevät trolliksi.
Kuules tyttö. Noin se vaan menee.
Et tule saamaan pokaalia.
Keskity lapsi hyvä omaan tekemiseen.
Pikkumuija jätä ikäihminen rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Onpa typeriä ohjeita. Jos olisit todella huolissasi isoäidistäsi ja itse täysipäinen, kustantaisit hänelle vaikka Mehiläisessä terveystarkastuksen. Siihen kuuluu ekg, labrapaketti, muistitesti ja mitä nyt tarpeelliseksi hänen ikäryhmälleen.
Ongelma ei ole kustantaminen vaan se, mitä isoäidin saa suostumaan tutkimuksiin.
Varaa jollakin ilveellä terveystarkastukseen ajan ja vinkkaa sinne etukäteen että samalla voisi tehdä muistitestin. Tai jotain.
Nuo on kyllä pelottavia asioita, varsinkin kun ei ole kokemusta sellaisesta. Muistan kun oma mummoni, joka oli aina selväjärkinen ja hyvin hillitty, alkoi soitella yöllä minulle ja luuli ilmeisesti että on päivä. Se oli ensimmäinen selvä merkki. Sitten se eteni kyllä rivakasti ja pari kolme vuotta kaikki oli ohi. Pahinta oli, että hän aikanaan puhui että ei halua "vanhuudenhöperöksi" vaan kuolla mieluummin pois, mutta vanhuudenhöperö dementikko hänestä tuli ja piti maata sängyssä viimeinen vuosi täysin avuttomana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa typeriä ohjeita. Jos olisit todella huolissasi isoäidistäsi ja itse täysipäinen, kustantaisit hänelle vaikka Mehiläisessä terveystarkastuksen. Siihen kuuluu ekg, labrapaketti, muistitesti ja mitä nyt tarpeelliseksi hänen ikäryhmälleen.
Ongelma ei ole kustantaminen vaan se, mitä isoäidin saa suostumaan tutkimuksiin.
Kysymys on useinkin enemmän motivoimisesta kuin suostuttelusta? Mitä hyvää mummolle seuraisi siitä että hän tutkimuksiin lähtee?
Ei sitä mummoa silti voi jättää hoitamatta. Tarvitsee apua kotona.